Vanhemmuuteen tulee uusia paineita, kun työt tehdään kotona, mutta pitää myös ostaa, valmistaa ja syödä ruokaa, ja huolehtia lasten koulunkäynnistä. Vapaa-ajalla lenkkeillään, leivotaan, puuhataan puutarhassa ja lähdetään koko perheen voimin ulos piknikille viettämään isovanhemman syntymäpäiväjuhlia. Digitaalinen elämäntapa on ikään kuin katkeamaton virta ruutuja ja sovelluksia, joilla hoidetaan työ, oppiminen, ystävyyssuhteet, mutta myös perhe-elämä ja kasvatus. Lukuhetket vanhempien kanssa, tai kun katsotaan elokuvia yhdessä, ovat tärkeitä rauhoittumisen paikkoja.
Näin kuvailee tutkijatohtori Tiina Räisä monikielisten suomalaisperheiden korona-ajan arkea huhtikuussa. Hän kysyi perheiltä heidän mediankäytöstään ja siitä, mitä kieltä he käyttävät eri tilanteissa
– Osallistamalla ihmisiä tekemään havaintoja eri toiminnoistaan ”tässä ja nyt” saadaan arvokasta tietoa median arkikäytöstä, Räisä kuvailee.
Tutkimuksessa osallistujat vastasivat WhatsApp-sovelluksen kautta yhteen kysymykseen ”Mitä teet juuri nyt?”. Tavoitteena on selvittää sitä, miten kaksi- ja monikieliset perheet ovat yhteydessä erilaisilla viestintävälineillä.
Tutkimus kesti seitsemän päivää ja osallistujille esitettiin kysymys kuusi kertaa päivässä. Heitä ohjeistettiin vastaamaan viidessä minuutissa, mikä ei aina toteutunut johtuen osallistujien muista kiireistä ja tarkkaavaisuutta vaativista asioista kuten työstä tai koulunkäynnistä.
– Ensimmäisen päivän aikana sain kuvan osallistujan rutiineista. Tämän jälkeen esitin jatkokysymyksiä tilanteissa, joissa osallistuja vastasi jotakin kieleen- tai mediankäyttöön liittyvää. Kolmena viimeisenä päivänä esitin koronakaranteeniin liittyviä yleisempiä kysymyksiä. Joistakin aiheista kehittyi pidempi dialogi tutkijan ja tutkittavan välille.
Lapset vastasivat omalla tavallaan – kavereita oli ikävä
Osallistujat saivat vastata haluamallaan tavalla. Vastaukset tulivat eri muodoissa, kirjoitettuina, kuvina, videoina ja ääniviesteinä. Tutkimukseen osallistui 5 perhettä, yhteensä 5 kouluikäistä lasta ja 9 aikuista. Otos on pieni, mutta vastauksia saatiin yhteensä yli 900.
– Erityisen arvokasta on lasten osallistuminen tutkimukseen. Lapset saavat olla toimijoita, ja he raportoivat siis itsenäisesti omalla tavallaan esimerkiksi lähettämällä ääniviestin tai kuvan ja kuvatekstin. Vastaukset ovat monesti lyhyitä, mutta ytimekkäitä, ”teen läksyjä”, ”pelaan” ja humoristisia, ”nukun”. Lapset kertovat miten he mieltävät koulunkäynnin karanteenin aikana. Jotkut kaipaavat kavereitaan, jotkut pitävät etäkoulua parempana.
– Ennen kaikkea olemme saaneet arvokkaita kuvauksia siitä, millä tavalla erilaiset aktiviteetit sulautuvat toisiinsa, mitä haasteita korona on tuonut mukanaan, mutta myös minkälaisia ilonaiheita yhdessä olemisesta löytyy. Aineiston avulla voimme nähdä miten ja millä tavalla eri perheenjäsenet ovat yhteydessä toisiinsa.
Kaksi- ja monikielisyystutkimuksen kannalta olemme saaneet arvokasta aineistoa, jossa vanhempi käyttää yhtä kieltä, ja lapsi vastaa toisella kielellä, Räisä kuvailee.
Korona on estänyt tutkijaa tapaamasta perheitä, mikä on mahdollistanut ja nopeuttanut digitaalisten tutkimusmenetelmien kehittämisen. Ennen karanteenia tutkija ehti olla yhteydessä ja solmia suhteet perheisiin. Osallistujat ovat WhatsApp-tutkimuksen lisäksi pitäneet päiväkirjaa, tehneet videoita ja äänitallenteita.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian hanketta ”What’s in the App? Digitaalisesti välitetty viestintä nykyajan monikielisissä perheissä yli ajan ja paikan”. Hankkeessa tutkitaan kolmea eri kieliryhmää Suomessa, venäjän- puolan-, ja ruotsinkielisiä.
Lisää tietoa hankkeesta:
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.