JYUnity

Jyväskylän yliopistossa on jo viisitoista vuotta tehty poikkitieteellistä tutkimusta hyödyntäen satoja vuosia vanhaa aineistoa merimiesten pestaustiedoista. Tällä aineistolla on voitu tutkia teknologioiden käyttöönoton vaikutusta työmarkkinoihin sekä ammattien välisiin palkkaeroihin. Lisäksi sillä on pystytty kartoittamaan Suomen ja Pohjoismaiden taloushistorian kehitystä.

Purjelaivoista prosessoreihin

Historian professori Jari Ojala sekä taloustieteen professori Jaakko Pehkonen ovat tehneet yhdessä taloushistoriallista tutkimusta vuodesta 2004 lähtien.

– Vastaani tuli jopa historiantutkimuksen mittapuulla poikkeuksellisen kattava aineisto keskenään samankaltaista dataa, joka sisälsi yhteensä 650 000 Ruotsin ja Suomen kansallisarkistoihin tallennettua merimiespestausta noin vuodesta 1750 aina 1900-luvun puoliväliin saakka, kertoo Jari Ojala.

Jari Ojala

Ojalan ja Pehkosen käyttämä aineisto sisältää pestaustietojen lisäksi esimerkiksi pestatun ihmisen iän, pestin pituuden, palkkauksen sekä pestatun työtehtävän. Näinkin kattava aineisto tarjoaa poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat tarkastella pidempiaikaista palkkakehitystä. Tämän avulla on kyetty tutkimaan sitä, kuinka teknologiset mullistukset vaikuttavat palkkoihin sekä työmarkkinoiden rakenteisiin.

– Uudet teknologiat muovaavat työmarkkinoita, kun työtehtävissä tarvittavien taitojen ja osaamisen vaateet muuttuvat. Uusia ammatteja syntyy, joissakin ammateissa työvoimasta tulee ylikysyntää ja toisissa kysyntä vähenee tehtävien koneellistuessa.

– Tyypillistä on, että koulutetun työvoiman suhteellinen palkkataso nousee teknologiamurroksissa. Merimiesaineistomme havainnollistaa tätä erinomaisesti, kun purjelaivoista siirryttiin höyrylaivateknologiaan. Sama ilmiö on havaittu viime vuosikymmeninä monilla eri toimialoilla tietotekniikan yleistyttyä, Jaakko Pehkonen kertoo.

– Se, kuinka aggressiivinen tämä muutos on alkuvaiheessa, pääsi yllättämään aineistoa tutkiessa. Pitkällä aikavälillä työmarkkinat kuitenkin tasaantuvat jyrkän alkumuutoksen jälkeen, lisää Ojala.

Agraari-Suomesta Euroopan kärkeen

Tarkastelemalla pitkän aikavälin palkkoja ja muuta talousaineistoa, pystytään lisäksi luotaamaan talouskehitystä ajalta, jolloin muuta tietoa ei vielä kerätty samaan tapaan kuin viime vuosisatoina. Tutkimalla tällaista aineistoa pyritään kartoittamaan modernin talouskasvun syitä, sekä saada lisätietoa siitä, kuinka talous toimii hitaamman kasvun aikana.

– Maailmanhistorian mittapuulla viimeisen sadan vuoden kasvun aikakausi on ollut poikkeuksellinen.

– Tämä on jossain määrin vääristänyt yleistä kuvaa talouskasvusta. On tärkeää ymmärtää myös hitaan kasvukauden mekanismeja, Ojala korostaa.

Jaakko Pehkonen

– Meillä on helposti tapana ajatella, että kaikki nyt tapahtuva on jotenkin uutta ja ennennäkemätöntä. Historiaa tarkastelemalla havaitaan, että moni asia on saattanut tapahtua vastaavalla tavalla jo aiemmin. Tämä ei yllätä, sillä ihmisluonne ei ole ajan saatossa juurikaan muuttunut. Esimerkiksi taloudelliset kannusteet ohjaavat käyttäytymistä melko lailla samalla tavalla kuin sata vuotta sitten, sanoo Pehkonen.

– Samalla olemme pyrkineet tuomaan Suomen osalta tätä hitaamman kasvun aikaista tietoa vertailukelpoiseksi muiden Euroopan maiden kanssa. Suomi jopa saavutti talouden kärkimaita jo 1700-luvulla mutta jäi jälkeen seuraavalla vuosisadalla, Ojala kertoo johtamansa Suomen Akatemian rahoittaman hankkeen alustavista tuloksista. Myös Pehkonen on mukana hankkeessa.

– Muita maita nopeampi talouskasvu eli konvergoituminen toi Suomen samalle tulotasolle muiden pohjoismaiden kanssa vasta 1990-luvulla.

Talousteoriasta tunnettu havainto on, että vähemmän kehittyneiden talouksien on helpompi kuroa kiinni kehittyneimpiä talouksia, sillä ne pääsevät ikään kuin hiihtämään muiden tekemää valmista latua.

– Kehityksen eturintamassa olevat maat joutuvat aina avaamaan uutta kasvulatua, tarpomaan umpihangessa, Pehkonen vertaa.

Tiederajojen ylittäminen kannattaa

Ojalan ja Pehkosen yhteistyötutkimus käynnistyi pitkälti halusta tehdä yhdessä tutkimusta. Poikkitieteellinen lähestymistapa saa kummaltakin tutkijalta kehuja.

– Tämä on ollut meille ikään kuin harrastus. Historiallinen data on siitä mukavaa, että se ei vanhene nopeasti.

– Se mahdollistaa tämänkaltaisen pitkäaikaisen tutkimuksen, johon voi palata aina silloin, kun muilta töiltään ehtii. Lisäksi historiallisen aineiston käyttäminen mahdollistaa minulle työmarkkinatutkijana uusia välineitä peilata viime vuosikymmenien tapahtumia. Tällainen tutkimus on innostavaa, hedelmällistä ja mukavaa, myhäilee Pehkonen.

– Minun ei ole tarvinnut opetella taloustieteilijäksi, eikä Jaakon puolestaan historioitsijaksi, mutta toki kummankin täytyy ymmärtää aika paljon toistensa alaa, jotta tieteiden eri maailmat voidaan helposti yhdistää. Taloushistoria seilaa jo lähtökohtaisesti jossain taloustieteen, historian ja yhteiskuntatieteiden välimaastossa, joten yhteistyö on tässäkin mielessä äärimmäisen luontevaa, Ojala vahvistaa. Tämä kyseinen merimiesaineisto alkaa olla kaluttu jo aika pitkälle loppuun viidentoista vuoden aikana, mutta ei ole poissuljettua, että kaivelemme takataskusta vielä jonkun uuden näkökulman jatkaa sen tutkimista.