JYUnity

Kasvatustieteen professori Heidi Harju-Luukkainen arvioi, että opetussuunnitelmassakin mainittu lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettien tukeminen vaatii uusien työkalujen ja osaamisen kehittämistä varhaiskasvatuksen opettajille. Harju-Luukkainen on ryhmineen kehittänyt KieliPeda-työvälinettä, jota on kokeiltu jo yli 27 kunnassa.

Yhteiskunnalliset muutokset muovaavat osaltaan varhaiskasvatuksen opettajille asetettuja vaatimuksia. Vaatimusten lisääntyessä ja muuttuessa tulisi kehittää myös annettuja ohjeistuksia ja käytännön työkaluja, jotta opettajat pystyisivät tekemään työtään mahdollisimman hyvin.

Uusimmassa vuonna 2018 julkaistussa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa edellytetään lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettien tukemista ja kielitietoisen pedagogiikan toteuttamista. Tämä on tarpeellinen vaade, kuulee ja näkeehän päiväkotien arjessa yhä enemmän eri kieliä ja kulttuureja.

”Kielitietoiseen pedagogiikkaan ei kuitenkaan ollut käytännön työvälineitä uuden opetussuunnitelman julkaisun aikoihin, vaikka varhaiskasvatuksen kielimaailma oli jo silloin täysin muuttunut”, Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen kasvatustieteen professori Heidi Harju-Luukkainen kertoo.

Harju-Luukkaisen perheessä puhutaan kolmea kieltä. Hän on jo pitkään ollut kiinnostunut monikielisyydestä varhaiskasvatuksessa: Harju-Luukkaisen väitöskirja vuodelta 2007 käsitteli kielikylpyä. Myöhemmin hänen tutkimuksensa kohteita ovat olleet muun muassa kaksi- ja monikielisyys ja tulevaisuuden varhaiskasvatuksen opettajuus.

KieliPeda-työvälineestä apua varhaiskasvatuksen kentälle

Heidi Harju-Luukkainen työskentelee kasvatustieteen professorina Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. 

Kielitietoisen pedagogiikan toteuttamisohjeiden puuttuessa alkoi Harju-Luukkainen yhdessä lähes kolmenkymmenen varhaiskasvatuksen asiantuntijan kanssa kehittää KieliPeda-työvälinettä. Kehittämisvaiheeseen osallistui mukaan kaikkiaan 27 kuntaa.

KieliPeda-työväline on kolmiosainen, ja se vastaa varhaiskasvatuksen tarpeeseen kehittää kielitietoisia toimintatapoja ja tukea erityisesti monikielisten lasten suomen kielen oppimista. Työväline tukee osaltaan kielitietoista varhaiskasvatusta, jossa ymmärretään kielten merkitys lapsen oppimiselle, kehitykselle, vuorovaikutuksella ja identiteeteille.

Ensimmäisessä osiossa arvioidaan ja kehitetään varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä kielitietoisuuden näkökulmasta, toisessa tarkastellaan monikielisen lapsen kielimaailmaa yhdessä huoltajien kanssa ja kolmannessa seurataan monikielisen lapsen suomen kielen taitojen edistymistä.

”Jos lapsi ei edisty suomen kielen oppimisessa, silloin työväline ohjaa aina palaamaan varhaiskasvatusympäristöön ja henkilöstön toiminnan tarkasteluun. Tulee kysyä, onko varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri tarpeeksi kielitietoista, jotta suomen kielen taito voi kehittyä siinä parhaalla mahdollisella tavalla”, Harju-Luukkainen toteaa.

Suomenkielinen versio KieliPedasta julkaistiin vuonna 2020, ja tänä vuonna siitä julkaistaan ruotsin- ja englanninkieliset versiot. Jo nyt se on otettu käyttöön lähes kaikissa Suomen kunnissa.

Myös opettajien koulutuksen on reagoitava yhteiskunnalliseen muutokseen

Jotta varhaiskasvatuksen opettajat pystyisivät reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin ja vaatimuksiin, on myös heidän koulutuksensa kehityttävä.

”Kyllä myös koulutuksen täytyy kyetä ottamaan huomioon yhteiskunnalliset muutokset”, Harju-Luukkainen sanoo.

”Opettajuus ei myöskään enää ole sitä, että kerran elämässä valmistutaan koulutusohjelmasta, vaan opettajan olisi hyvä hahmottaa elinikäisen oppimisen merkitys varhaiskasvatuksen laatua ajatellen ja käydä täydennyskoulutuksia yhteiskunnan ja opetuksen muuttuessa.”

”Onhan tässä ollut todella nopeita ja suuria yhteiskunnallisia muutoksia, kuten koronavirus. Kyllä se haastaa varhaiskasvatuksen opettajia siinä missä koulutuksiakin, ja siitä muutoksesta selviämiseen tarvitaan uudenlaisia taitoja ja ajattelutapoja”, Harju-Luukkainen sanoo.

Varhaiskasvatuksen opettajan tulee olla yhä enemmän kaikkea

Varhaiskasvatuksen opettajan tehtäväkuva on laaja.

Heidi Harju-Luukkainen ja dosentti Jonna Kangas toteavat varhaiskasvatuksen opettajuuden tulevaisuutta käsittelevässä artikkelissaan, että tulevaisuuden rakentajina opettajien odotetaan olevan “vielä enemmän kaikkea” niin pedagogiikan, luovuuden kuin työyhteisössä toimimisenkin suhteen.

Jotta varhaiskasvatuksen opettajat voisivat vastata kasvaviin vaatimuksiin, ohjeistusten ja koulutuksen lisäksi tärkeä resurssi on myös raha. Sitä ei tunnu varhaiskasvatukseen riittävässä määrin löytyvän.

Tämä on ihme, kun ottaa huomioon varhaiskasvatuksen suuren yksilöllisen ja yhteiskunnallisen merkityksen: se sekä valmistaa koulutielle että kykenee tasaamaan oppimiseroja takaamalla yhdenvertaiset valmiudet koulumaailmaan. Kun rahaa ei ole tarpeeksi, näkyy se tulevaisuudessa yhä suurempina yhteiskunnallisina haasteina.

”Työympäristön ja sen resursoinnin tulee olla kunnossa, jotta varhaiskasvatuksen laatukin olisi hyvää”, Harju-Luukkainen summaa.

Kiinnostavatko opettajaopinnot? Jyväskylän yliopistossa on tarjolla lukuisia opettajien koulutuksia!