Vanhustenhuollon toimijoiden arvot näkyvät käytännön toiminnassa, eivät juhlapuheissa. Myös uuden teknologian hyödyntäminen hoivatyössä vaatii vakavaa eettistä pohdintaa.

Psykologian tutkijatohtori, dosentti Mari Huhtalan näkökulma vanhustenhuoltoon kumpuaa organisaatioiden eettisyyden tutkimuksesta. Työyhteisöjen eettisyyden tarkastelu on lähtenyt alkujaan liikkeelle terveydenhoitoalan tutkimuksesta. Sekä hoiva-alalla että terveydenhuollossa henkilöstö joutuu kamppailemaan moraalin ja työn vaatimusten aiheuttamassa ristiriidassa. Kuten tämänhetkinen keskustelu on osoittanut, jos hoivan järjestämisessä keskitytään vain tuottojen maksimointiin, jää alalla oleellinen eettisyys sivurooliin.

Huhtalan mukaan organisaatioiden tulisikin huomioida eettisyys aina johtoportaasta lähtien.

– Johtajien tulee tuntea omat arvonsa, mutta myös osata soveltaa niitä käytännössä, usein monimutkaistenkin vaatimusten ristipaineessa. Yrityksen verkkosivuilla listatut visiot ja arvot eivät välttämättä toteudu arjen toiminnassa. Arvot kuitenkin kuvastuvat erityisesti esimiesten ja johtajiston toimissa. Kun on valtaa sijoittaa resursseja ja tehdä rekrytointi- ja muita päätöksiä, niin näiden päätösten kautta näkyy työntekijöille, mikä todellinen arvopohja on, Huhtala selventää.

– Jotta yksittäinen hoitaja voi noudattaa moraalisia arvoja työssään, tulee resurssien olla kunnossa. Odotusten, vaatimusten ja työn määrän tulee olla selvillä ja hallittavissa. Johdon tehtävänä on taata yksittäiselle työntekijälle mahdollisuus tehdä työtään vastuullisesti ja eettisesti, Huhtala painottaa.

Hoivan ja tehokkuuden ristiriita

Hoivan ja tehokkuuden ristiriita on vanhustenhuollon pitkäaikainen ongelma. Jyväskylän yliopistosta johdettavassa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä dosentti Sakari Taipaleen johtama tutkimusryhmä keskittyy uusien teknologioiden, ikääntymisen ja hoivan tarkasteluun. Tutkimuksissa pureudutaan niin ikääntyvien teknologian käyttöön kuin teknologian sovelluksiin hoivatyössä.

Teknologia mielletään monesti ratkaisuksi monen alan ongelmiin ja resurssivajeeseen. Hoiva-alalla teknologian tuomat avut eivät nykyisellään voi vastata työn olennaisimpana pidettyyn tarkoitukseen – ihmisten kohtaamiseen ja aitoon vuorovaikutukseen. Taipaleen mukaan teknologialla voidaan kuitenkin tuoda apua vanhustyön eri muotoihin, joskin teknologisten sovellusten lisäämistä tulee punnita tarkkaan.

Kotihoidon piirissä teknologia voi parhaimmillaan lisätä työntekijän työajan optimointia. Kotikäyntiä ei aina tarvita, jos asian voi hoitaa etäyhteyden välityksellä. Tällöin hoitajalle jää enemmän aikaa aitoon vuorovaikutukseen ja kohtaamisiin asiakkaiden kanssa. Vai jääkö sittenkään?

– Yritysten houkutus sijoittaa vapautuneet resurssit asiakaskunnan kasvattamiseen on suuri, pohtii Taipale.

Vaikka kotihoidon piirissä teknologian käyttö voi tuoda vapauksia niin ikääntyneelle kuin hoitajallekin, muuttaa ikääntyminen teknologian käyttöämme vääjäämättä. Avun tarve kasvaa, ja mahdollisuudet laitteiden käyttöön rajoittuvat esimerkiksi heikentyneen näön, kuulon tai käsien tärinän vuoksi.

Pikkuhiljaa ja tahtomattaan, ikääntynyt siirtyy teknologian käyttäjästä käytön kohteeksi.

Taipaleen mukaan laitosasumisen yhteydessä teknologian hyödyntämisessä ei ole kyse niinkään prosessien tehostamisesta, vaan teknologialla lisätään asukkaiden tai työn tekemisen turvallisuutta sekä kevennetään raskasta hoitotyötä. Mutta kuinka kauan teknologian käyttö on vanhukselle omaehtoista, kun käytössä on seurantalaitteita ja kaatumissensoreita? Kuinka kauan ihminen pystyy itse päättämään ja ilmaisemaan millaiset teknologiat hän kokee tunkeilevaksi?

– Lopulta moraalinen vastuu valinnoista on vanhuksen läheisillä tai hoitohenkilökunnalla, Taipale toteaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *