JYUnity

Akillesjänne on ihmisen vahvimpia jänteitä, mutta silti altis loukkaantumisille. Tyypillisimmin vamman aiheuttaa vauhdikas pallopeli, mutta voipa loukkaantuminen sattua vaikka mökkirannalla venettä kiskoessa. Seminaarissa käsitellään akillesjänteen kuntouttamista ja kerrotaan, mitä seurantatutkimuksin on saatu selville. 

Akillesjänne sijaitsee säären takaosassa, ja se kiinnittää pohkeen kolme suurinta lihasta kantaluuhun. Jänne on tärkeä nilkan ojennusliikkeessä, ja se pystyy varastoimaan ja vapauttamaan elastista energiaa liikkuessamme. Sillä on suuri merkitys liikkumisen taloudellisuudessa ja se mahdollistaa myös tehokkaan lihastyön.

Nilkan yläosaa tunnustellessa huomaa, että jänne on vain sormen paksuinen. Sormen paksuiseksi se on silti todella vahva, minkä vuoksi jänteen repeäminen askarruttaa yhä tutkijoita.

Mikä on jänteelle liikaa?

Professori Taija Juutinen on kinesiolologian professori liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Jännekudos rikkoutuu eli murtuu, kun siihen kohdistuu suuria voimia.

”Vaadittavat voimat ovat yli kaksinkertaisia suurimpaan fysiologiseen kuormitukseen verrattuna”, professori ja varadekaani Taija Juutinen liikuntatieteellisestä tiedekunnasta selventää.

Tavallisesti jänteen repeäminen tapahtuu suuren voimanponnistuksen seurauksena. Repeytyminen tapahtuu tyypillisesti jossakin pallopelissä, mutta ei loukkaantuminen aina merkittävämpää urheilusuoritusta vaadi: iäkkäämmillä henkilöillä esimerkiksi veneen liikuttaminen tai ojan yli ponnistaminen on aiheuttanut monia jännerepeämiä.

”Teorian mukaan jänne on jo mahdollisesti ylirasittunut, jolloin pienten vaurioiden kasautuessa jänne lopulta repeää voimanponnistuksen yhteydessä”, Juutinen lisää.

Toisaalta erityisesti ikääntymiseen ja liikkumattomuuteen liittyy jännekudoksen rappeumaa, joka on voinut heikentää kudosta.

Loukkaantumisriski kasvaa treenitauon jälkeen

Kesätauon jälkeen moni pohtii jo tennis- futis- tai muille pallopelikentille paluuta. Erityisesti tauon jälkeen tulee kuitenkin aloittaa treenaaminen varovasti, jotta välttyy akillesjänteen ikäviltä vaivoilta. Juutinen ehdottaa progressiivista eli kasvavaa harrastuksen aloitusta.

”Ehkä olisi hyvä käydä jo ennen harjoitusvuorojen alkamista totuttautumassa juoksemiseen ja hyppelyyn usean viikon ajan.”

Pitkä kuntoutustie

Revenneen akillesjänteen hoitolinjoja on kaksi: operatiivinen eli leikkaushoito ja konservatiivinen hoito. Molempia seuraa pitkä kuntoutus.

Seurantatutkimuksella voidaan katsoa, miten eri tavoin kuntoutusta toteuttaneet potilaat ovat saavuttaneet hyvän toimintakyvyn. Ainakin tämä huomio on melko selkeä: annettua kuntoutusohjelmaa noudattavat kuntoutuvat paremmin kuin laiskasti ohjelmaa toteuttavat.

”Toisaalta voidaan suunnitella satunnaistettu tutkimus, jossa potilaat arvotaan eri kuntoutusryhmiin ja katsotaan, kumpi ryhmistä paranee nopeammin tai päätyy parempaan lopputulokseen pidemmällä ajanjaksolla”, Juutinen pohtii.

Syyskuussa Jyväskylän yliopistossa järjestetään seminaari, jossa pureudutaan näihin akillesjänteen kuntoutuksen kimurantteihin polkuihin. Seminaarissa puhujan on muun muassa professori Karin Grävare Silbernagel, yksi maailman johtavista jänteen kuntoutustutkijoita.

Tutkimustietoa akillesjänteestä -seminaari järjestetään ke 21.9. klo 18–20 Liikuntarakennuksen salissa L304. Seminaariin ovat tervetulleita fysioterapeutit, NoARK-tutkimuksen tutkittavat ja kaikki aiheesta kiinnostuneet. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Lisätietoa: https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2022/08/tutkimustietoa-akillesjanteesta.