JYUnity

Vastuullisuuden teema on monitahoinen kokonaisuus. Sen hallitsemisessa tieteenalojen yhteistyön merkitys kasvaa, sanovat professorit Hanna-Leena Pesonen ja Mikko Mönkkönen. Ekologinen kestävyys on kaiken perusta, ja sille pohjautuvat taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen vastuullisuus. 

Iso, niin sanottu systeeminen muutos kestävässä kehityksessä on välttämätön. Se tarkoittaa, että yksittäisten osa-alueiden kehittämisen sijaan tehdään suuren mittakaavan muutosta, joka huomioi kokonaisuuden: ekologian, ihmisen ja talouden. Mutta miten se tehdään ja kuka sen tekee?

Mikko Mönkkönen on ekologian professori.

”Minun näkemykseni on, että se tapahtuu ensisijaisesti yrityksissä ja kansalaisyhteiskunnassa – ei niinkään politiikassa. Yritykset toimivat isoina ajureina, politiikka tulee askeleen perässä ohjeistuksilla ja lainsäädännöllä. Jotta bisnes pysyy elinvoimaisena pitkällä aikavälillä, edellytyksenä on, että tuotanto on kestävää. Se tulee olemaan liiketoiminnan perusprinsiippi”, ekologian professori, dekaani Mikko Mönkkönen sanoo.

YK:n kestävän kehityksen 17 tavoitetta käsittelevä raportti kertoo, että eri osa-alueissa on saavutettu pientä edistystä, mutta on tullut myös isoa takapakkia.

”Tämä johtuu siitä, että kun on keskitytty yksittäisten osa-alueiden edistämiseen, eikä isoa systeemistä muutosta ole ajettu”, Mönkkönen sanoo.

Ennen luonnonvarat näyttäytyivät rajattomina

Meillä ei voi olla pitkäjänteisesti kestävää taloutta, jos meillä ei ole kestävää luontoa ja ympäristöä.

“Kun tämä aidosti hyväksytään, organisaatioissa syntyy pohja toimintatavan muutokselle”, Mikko Mönkkönen toteaa.

Hanna-Leena Pesonen on ympäristöjohtamisen professori.

Mutta miksi tämä ei ole ollut meille itsestään selvää jo paljon aiemmin?

”Luonnonvaroja ei ole tarvinnut miettiä, sillä ne ovat näyttäytyneet meille rajattomina. Kun jokin alue on käytetty loppuun, on voitu aina siirtyä eteenpäin käyttämättömille alueille. Nyt rajat ovat kuitenkin tulleet vastaan eikä käyttämättömiä alueita enää ole paljoa”, ympäristöjohtamisen professori, dekaani Hanna-Leena Pesonen sanoo.

Usein ajatellaan, että uusiutuva luonnonvara olisi sama kuin rajaton luonnonvara. Uusiutuva luonnonvara, raaka-aine tai energianlähdekin voi kuitenkin loppua.

”Yritän muistuttaa esimerkiksi yrityksiä juuri tästä. On helppo ajatella, että siirtyminen uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä uusiutuviin riittää. Se on kuitenkin vain osa ratkaisua”, Pesonen muistuttaa.

Tuore tutkimus osoittaa, että esimerkiksi meret voidaan kalastaa loppuun ja että kalakannat ovatkin kutistuneet. Se on puolestaan vähentänyt merten monimuotoisuutta ja merten kykyä sitoa hiiltä.

Vastuullisuus keskeinen tulevaisuuden työelämätaito

Ajattelu- ja toimintatavan muutosta vastaan voi yrittää pyristellä vielä jonkin aikaa, mutta enää kehitys ei pysähdy.

”Kun ajattelen lähiaikoina työelämään siirtyviä nuoria, joilla on kymmenien vuosien työura edessä, näen, että ymmärrys kestävyysmurroksesta on yksi tulevaisuuden työelämän perustaidoista. Monialaista osaamista ja ymmärrystä sekä jatkuvaa tutkimusta todella tarvitaan. Tämä tuo myös hirvittävästi uusia mahdollisuuksia”, Pesonen sanoo.

Kestävän kehityksen teemat ovat valtavia kysymyksiä, joissa on paljon ulottuvuuksia. Pitäisi tietää laajasti todella monesta asiasta, jotta voisi ottaa isoja kokonaisuuksia haltuun. Siksi yhteistyötä tarvitaan nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

”Kukaan ei ole asiantuntija kaikissa asioissa. Pitää kyetä hakemaan ratkaisua yhdessä ja tukeutua toisiin”, Pesonen jatkaa.

Monitieteiset Vastuullisuus ja kestävä kehitys työelämässä -opinnot antavat eväitä vastuullisuuden ymmärtämiseen sekä organisaatioiden toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Kaikille avoimet opinnot järjestävät Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto, kauppakorkeakoulu sekä tiedekunnat yhteistyössä.