JYUnity

Tukiperheet ovat lastensuojelun ja sosiaalihuollon kentällä toimivia vapaaehtoisia, jotka tarjoavat tukea sitä tarvitseville perheille. Yleensä tuki tarkoittaa sitä, että lapsi vierailee tukiperheessä kerran kuukaudessa yhden viikonlopun ajan. Tällöin lapsen vanhemmat tai vanhempi saa omaa aikaa ja hengähdystauon. Tuki on lasten ja vanhempien arkeen helposti ”istuvaa” – vanhemman näkökulmasta järkeenkäyvää ja konkreettista.

Tukiperheviikonloput sovitaan etukäteen, niitä on säännöllisesti, ja ne auttavat rytmittämään perheen arkea. Tukiperhe onkin lastensuojelun tukitoimista se, jota perheet usein itse toivovat ja ovat valmiita jopa jonottamaan. Tämä onkin yksi tukiperhetoiminnan kestohaaste: uusia tukiperheitä kaivataan ja välillä niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa, mutta miten innostaa ja saada uusia perheitä mukaan tukiperhetoimintaan?

Vastaus voisi löytyä tutkimustiedosta – lisääntyvä ymmärrys tukiperhetoiminnan merkityksestä ja vaikutuksista auttaa työntekijöitä sanoittamaan sitä, mitä tukiperheet tekevät.

Tuoreessa väitöskirjassani olen tutkinut tukiperhetoimintaa eri toimijoiden näkökulmasta. Tukiperheille ja tukiperheeksi ryhtymistä harkitseville tutkimus avaa ikkunoita siihen, mistä toiminnassa on kyse. Se sanoittaa niin lasten kuin aikuisten kokemuksia siitä, millaista on olla tukiperhe, millaista on olla tukiperheessä ja millaista on kokea saavansa vanhempana tukea toiselta aikuiselta. Tukiperheenä olemisessa on kyse yhdessä olemisesta ja tekemisestä – viikonlopusta, jolloin syödään, leikitään, pelataan, katsellaan leffaa ja käydään vaikka metsäretkellä. Vanhemmalle tukiperhe on usein keskustelukumppani, jonka kanssa voi puhua lapsesta ja vanhempana olemisesta.

Kenties vastaus voisi olla, että kannustamme perheitä ja aikuisia pysähtymään ja pohtimaan sitä, millaiset asiat ovat auttaneet silloin, kun omat voimavarat ovat olleet koetukselle ja millaiset ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä? Tältä pohjalta voi viritä ajatus siitä, että millaista tukea itse voisi tarjota toiselle perheelle, lapselle ja vanhemmalle. Tukiperhetoiminnan etuna voi pitää sitä, että tukiperheenä tietää, mihin ajallisesti sitoutuu.

Voi myös olla niin, että omassa lähipiirissä on tälläkin hetkellä olla perhe, jossa vanhempi kamppailee jaksamisensa äärirajoilla tai taloudelliset huolet kuormittavat vanhempien mieltä. On hyvä muistaa, että kynnys pyytää apua on usein hyvin korkealla. Kuten tutkimukseni osoittaa, sinnittelevät vanhemmat viimeiseen asti. Voisiko ”tukiperheenä” oleminen tarkoittaa sinulle sitä, että kutsut lapsen luokkakaverin perheen iltateelle?

Kuinka korkea on minun tai sinun kynnyksesi tarjota tukea toiselle ihmiselle?

Tai ehkä vastaus on tukiperhetoiminnan päivittäminen 2020-luvulle. Tukiperhetoiminnan tavoitteena on tuoda turvallisia ja luotettavia ihmissuhteita lapsen ja vanhemman elämään. Toisin sanoen toiminnan ytimessä on ihmissuhde, joka on parhaimmillaan vastavuoroinen. Ihmissuhteen tulisi tarjota jotain molemmille osapuolille.

Tällä hetkellä tukiperhetoiminta kuitenkin rakentuu vahvasti lapsen liikkumiselle oman kodin ja tukiperheen välillä. Tukiperhe on osa lapsen elämää, mutta usein melko etäällä ja irrallaan lapsen arjesta. Samasta syystä tukiperhe voi jäädä etäiseksi myös keskustelukumppania kaipaavalle vanhemmalle.

Voisiko tukiperhetoiminta tulevaisuudessa tarkoittaa myös sitä, että tukiperhe ja lapsen perhe tapaavat ja viettävät yhdessä aikaa paikassa, joka ei ole kummankaan koti? Ehkä se voisi tapahtua yhteisen harrastuksen äärellä, vaikkapa geokätköillen tai pyöräretkellä. Tai voisiko tulevaisuuden tukiperhe toimia osittain verkossa ja tapaamisten välillä yhteyttä pidettäisiin esimerkiksi Skypen avulla. Voidaan myös leikkiä ajatuksella, että tukiperhe vierailisi silloin tällöin lapsen kodissa ja viettäisi siellä aikaa lapsen sekä vanhemman kanssa. Tämä tarjoaisi heille mahdollisuuden jakaa tukiperheen kanssa jotain omasta elämästä.

Kaikkein tärkein vastaus löytyy kuitenkin sen muistamisesta, että tukiperhetoiminnassa on kyse auttamisesta, jossa luodaan lasten ja vanhempien elämään tilaa – tilaa, jossa voi tapahtua hyviä asioita.