JYUnity

Kuluva kesä pisti vauhtia ampiaistutkimukseen. Ampiaisten ekologiasta kertyy tältä kesältä tuoretta tietoa Jyväskylässä. Atte Komoselle opiskelijoineen tuli äkkilähtö pesille heinäkuussa, kun pensasampiaisten ja räystäsampiaisten runsas määrä tuli selväksi.

Kuhisevien ampiaispesien äärellä on tänä kesänä istunut innostuneita tutkijoita. Ruuanhakureissuillaan lentävien yksilöiden seuranta on vaatinut tarkkoja silmiä ja keskittymistä. Jotta ampiaisten päivärytmi on saatu selville, pesien ääressä on istuttu varhaisesta aamusta yömyöhään.

Huippupäivinä yhdestä pesästä on saatettu tehdä jopa 10 000 lentoretkeä vuorokaudessa.

”Olemme töitä tehneet parin tunnin vuoroissa. Olemme olleet paikalla niin kauan kuin pesästä lennetään. Tarkkailu on aloitettu aamulla kello neljän aikaan ja pisimmillään pesälle on tullut lentoja vielä puoliltaöin”, dosentti, yliopistonlehtori Atte Komonen kertoo.

Jyväskylän pesillä kirjoihin on merkitty parhaimmillaan keskimäärin jopa 22 lentoa minuutissa, yksi joka kolmas sekunti siis. Havainnot tutkija merkitsee paperille. Kiireisimmillä hetkillä on oltava hyvin tarkkana, jotta jokainen lentäjä tulee kirjattua.

Ovatko tutkijat saaneet pistoja työssään?

”Seurantaa tehdään sopivan etäisyyden päässä pesästä, joten ampiaiset eivät häiriinny. Välillä jokunen saattaa pistää, jos tunkee naamansa liian lähelle. Pistoilta suojaudutaan mehiläishoitajan suojapuvulla silloin, kun pesiä kerätään”, kertoo Komonen.

Ampiaiskuningattaret selviytyivät kevään herkistä vaiheista

Hyvän ampiaiskesän taustalla on ampiaiskuningattarien hyvin onnistunut talvehtiminen sekä selviytyminen herkistä kevään vaiheista, jolloin kuningattaret syystä tai toisesta usein menehtyvät.

”Tänä kesänä pesät kasvoivat nopeasti isoiksi”, Komonen kertoo.

Norjanampiaisen pesä oli tutkimuskohteena kesällä 2021 Jyväskylässä. Kuva: Atte Komonen

Komonen arvioi, että Jyväskylässä ampiaisten pesintä eteni tänä kesänä kaksi viikkoa etuajassa. Elokuuhun tultaessa ampiaisia on ollut tuplaten kahteen aikaisempaan kesään verraten.

”Lämpöä ja ruokaa on ollut sopivasti, joten pesät ovat kasvaneet vauhdilla”, hän sanoo.

Isoista herhiläispesistä otetaan havaintoja vastaan

Alkukesästä ja heinäkuussa pääosassa olivat pensasampiaiset. Niitä on ollut ansoissa runsain mitoin, vaikka ne eivät juurikaan näyttäydy puutarhassa ja luonnossa käyskenteleville ihmisille. Pensaissa elelevällä lajilla on tärkeä tehtävä esimerkiksi puutarhan tuhohyönteisten saalistamisessa.

Nyt vuorossa ovat piha-ampiaiset, joiden määrän kehittymistä tutkijat vielä tarkkailevat. Etenevä kesä ja syksy näyttävät, miten suuriksi niiden pesät kehittyvät. Menestyminen riippuu lämpötiloista ja ruuan määristä.

”Nämä ovat niitä ampiaisia, jotka ihmiset myös huomaavat. Ne tulevat helposti ihmisen iholle hortoillessaan toimettomana, kun kuningattaret eivät enää muni ja pesät alkavat hajota. Myös ruuantuoksu houkuttaa niitä”, Komonen kertoo.

Herhiläisen pesä. Kuva: Matjaz Wigele/CC-BY-SA-3.0

Komonen ryhmineen on tutkinut yhteiskunta-ampiaisia pari vuotta Jyväskylässä AMPASE-hankkeessa. Tutkimus tuottaa perustietoa ampiaisten biologiasta ja ekologiasta – tärkeä osa on myös kansalaisten havainnoilla.

”Mielellään otamme tietoa vastaan esimerkiksi isoista ampiaispesistä, joita voi olla maassa, talojen rakenteissa, onkaloissa tai roikkua pensaissa. Voimme tutkia pesien kehitysvaihetta tai pesissä olevia loisia. Erityisesti kiinnostaa herhiläinen, josta ei ole Keski-Suomesta pesintähavaintoja”, Komonen kannustaa ilmoittamaan havainnoista.

Herhiläinen on Suomen suurin ampiaislaji ja Komosen mukaan pesän voi tunnistaa esimerkiksi sen beigestä tai rusehtavasta väristä. Tosin myös piha-ampiasen pesät voivat olla samanvärisiä, joten riittävä tuntomerkki väri ei kuitenkaan ole. Herhiläiskuningatteret ovat huomattavan isoja, noin kolmesenttisiä.

Kaksi hiljaista kesää vaihtui kiireeseen

Atte Komosen johtama ampiaistutkimus lähti käyntiin hyvän ampiaiskesän 2018 jälkeen Koneen säätiön rahoituksella.

Kahden hiljaisen kesän jälkeen ampiaistutkijoille tuli kiire tänä kesänä heinäkuun puolivälissä.

”Heinäkuun puolivälissä opiskelijoilta alkoi tulla viestiä kentältä, että miten paljon niitä onkaan”, Komonen kertoo.

Ampiainen on korvaamaton hyönteinen ekosysteemissä. Ne syövät puutarhasta ja luonnosta tuhohyönteisiä ja pölyttävät. Ampiaisten toukat puolestaan ovat petojen ruokaa: niitä kaivelevat pesistä ainakin karhut, mäyrät, supikoira ja mehiläishaukka, kertoo Komonen.

Tähän mennessä ampiaisseuranta on osoittanut, että ampiaisilla ei ole oletettua vuorovuotissykliä: runsaat ja niukat ampiaisvuodet eivät siis vaihtele peräjälkeen. Jyväskylässä hyvä ampiaisvuosi oli edellisen kerran 2018, pari seuraavaa olivat heikkoja.

”Kuningattaret tuotetaan pesissä syksyllä, niiden talvehtimisen onnistuminen ja loisten määrä vaikuttavat tulevan kesän ampiaismääriin”, Komonen arvioi.

Komonen on ollut aina innostunut hyönteisistä ja meneillään oleva ampiaistutkimus lähti käyntiin vuoden 2018 hyvän ampiaiskesän jälkeen Koneen Säätiön sopivan ja sopivaan aikaan tuleen rahoitusohjelman avulla.

Miten ampiaisille käy ilmastonmuutoksessa?

Saksanampiaisista on jo useita havaintoja  myös Keski-Suomesta. Kuva: Wikipedia

”Ampiaiset voivat esiintyä runsaampina ja tietyt lajit levitä pohjoisemmmaksi. Meidänkin hankkeessa havaittiin ensimmäisen kerran saksanampiainen Keski-Suomesta. Nyt siitä on jo useampia havaintoja”, Komonen ennakoi.

Miten ampiaisten kanssa parhaiten pärjää?

”Rauhassa vaan. Eivät ne käy päälle, ellei uhkaa niitä”, tutkija neuvoo.

Ilmoita ampiaishavainnoistasi Jyväskylän yliopiston tutkijoille, lisää tietoja ja ilmoituslomakkeen löydät tutkimushankkeen sivuilta: http://ampase.fi/