JYUnity

Vuoden 2008 finanssikriisi jätti arpensa maailmantalouteen vuosikausiksi. Jylläävä koronakriisi tulee epäilemättä tekemään saman. Suomessa talouskasvun tuomaa hyvinvointia häviää tänä vuonna arviolta 10 miljardin euron verran. Taloustieteen professori Jaakko Pehkonen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta kehuu ripeyttä, jolla Eurooppa ja Suomi edellisestä finanssikriisistä viisastuneina ryhtyivät koronakriisin hoitoon. Hänen mukaansa nyt on päättäväisesti lisättävä riskiperusteista päätöksentekoa, jotta resursseja ei valuisi hukkaan.

Maailmantaloutta edellisen kerran riepotellut vuoden 2008 finanssikriisi ja koronakriisi ovat riepotelleet maailmantaloutta voimakkaasti, mutta ovat ne syntyneet erilaisista lähtökohdista.

”Finanssikriisissä kysymys oli siitä, minkä pankin sijoitussalkussa on arvottomia velkakirjoja. Nykyisessä kriisissä kyse on siitä, kenellä on koronavirus. Finanssikriisi aiheutti rahoitusmarkkinoiden ja maailmankaupan pysähtymisen myötä tarjontasokin. Koronakriisi sen sijaan lamautti yhtäaikaisesti sekä kysyntää että tarjontaa, kun toimitusketjut katkesivat ja kulutuskysyntä romahti”, kertoo professori Jaakko Pehkonen.

Molemmissa kriiseissä on pohjimmiltaan kyse samoista asioista, epävarmuudesta ja pelosta.

Finanssikriisiä hoidettiin Yhdysvalloissa aggressiivisella rahapolitiikalla ja luovan tuhon annettiin tehdä työtään pankkien kaatumisen muodossa. Euroopassa tie oli erilainen. Rahapolitiikkaa kevennettiin hitaasti ja poliitikot keskittyivät pankkijärjestelmän tukijärjestelmien rakentamiseen.

Edellisestä kriisistä oli kuitenkin opittu koronakriisin koittaessa.

”Myös Euroopassa rahahanat avattiin nyt nopeasti ja finanssipoliittiseen elvytykseen löytyi lainarahaa jopa Yhdysvaltoja enemmän. Eurooppa oli oppinut välttämään hidastelua, Yhdysvalloissa reagointi oli pitkälti saman tyyppistä kuin vuonna 2008.”

Terveyshuolet kääntyvät taloushuoliksi: talouskasvun tuomaa hyvinvointia häviää tänä vuonna 10 miljardia Suomessa

Korona pysäytti ihmisten ja yritysten normaalin toiminnan sekä Suomessa ja maailmalla. Julkinen sektori tehosti vaikutuksia omilla liikkumis- ja liiketoimintarajoituksillaan.

Pehkonen epäilee, että kriisi ei lopu ennen yleisen epävarmuuden poistumista, mikä vaatii käytännössä koronarokotteen käyttöönottoa. Ongelmaksi muodostuu se, että kriisin poistuttua ihmisillä on enemmän tarpeita, joiden toteuttamiseen on entistä vähemmän taloudellisia resursseja. Terveyshuolet muuttuvat ajan kanssa yhä enemmän taloushuoliksi.

”Yksittäisiä lomautusjaksoja on ollut maaliskuun jälkeen liki 200 000. Vuodenvaihteessa Suomessa on työttömiä näillä näkymin noin satatuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin. Valtion velkavastuut ovat kasvamassa 20 miljardilla. Talouskasvun tuomaa hyvinvointia on häviämässä tänä vuonna noin 10 miljardin verran.”

”Finanssikriisin lopputulemana Suomi siirtyi hitaan kasvun aikaan. Nykyinen kriisi näyttää vievän Suomen myös aiempaa korkeamman julkisen velan maaksi. Pahimmillaan velan suhde BKT:stä saattaa kivuta sadan prosentin tasolle tämän vuosikymmenen lopulla.”

Ekonomisti antaa tuen riskiryhmäläisten suojelulle – kertyvä terveydenhuollon lasku jäänyt vähälle huomiolle

Jaakko Pehkonen näkee Suomessa koronakriisin hillitsemiseksi Suomessa käyttöönotetuissa toimissa hyviä sekä huonoja asioita kansantalouden ja yhteiskunnan näkökulmasta.

”Päällimmäisenä positiivisena asiana on ehdottomasti riskiryhmäläisten terveydentilan turvaaminen sekä terveydenhuollon toimintakyky. Finanssipolitiikassa toimittiin päättäväisesti ryhtymällä elvytykseen välittömästi. Ihmisiä ja yrityksiä tuettiin, ja yhteiselle eurooppalaiselle rahapolitiikalle annettiin täysi tuki. Toimiin ryhdyttiin määrätietoisesti.”

Kritisoitavaakin kuitenkin löytyy.

”Koko väestötason terveyttä katsottaessa kriisillä on ollut kielteisiä vaikutuksia, jotka ovat saaneet verrattain vähän huomioita. Esimerkiksi karanteenitoimenpiteet kriisin alussa osuivat lujaa erityisesti ikääntyneisiin, laitoshoidossa oleviin ihmisiin. Ikääntyvien ihmisten toimintakyky heikkenee poikkeusoloissa nopeasti, ja tällä voi olla merkittäviä terveyshaittoja.”

”Avoterveydenkäyntien määrä oli jo keväällä noin 700 000 edellisvuotta pienempi. Hoitojonot ovat pidentyneet tai pidentymässä. Sairauksia ei diagnosoida ollenkaan tai ne tehdään liian myöhään. Työttömyys, työttömyyden pitkittyminen ja syrjäytyminen aiheuttavat mittavia terveydellisiä ja taloudellisia vahinkoja.”

Resurssit hupenevat, jos riskiperusteista päätöksentekoa ei lisätä koronakriisin jatkuessa

Jaakko Pehkonen arvioi, että riskiperusteinen päätöksenteko on jäänyt vähälle Suomessa. Rajoitukset ovat pääsääntöisesti kaikkia koskevia, vaikka riskit olisivat suurimmalle osalle ihmisistä sinänsä pieniä. Epävarmuus johtaa lopulta siihen, että iso osa resursseista menee hukkaan.

”Toki tätä voi sanoa ennaltaehkäisyksi tai varotoimiksi. Mutta kalliiksi se on käynyt ja käy jatkossakin”, Pehkonen sanoo.

Taloustieteen professori Jaakko Pehkonen sanoo, että julkisen talouden puskureita on kasvatettava talouden nousujohteisen kauden aikana. Muuten seuraavaan talouskriisiin mennään taas edellistä heikommilla eväillä.

Moni pohtii tulevaisuutta ja kriisin jälkeistä aikaa. Kuinka yhteiskunta selviää tästä?

”Kyllähän tästäkin talouskriisistä selvitään, mutta kuten vuoden 2008 jälkeen, aikaa se ottaa. Todennäköisesti palautumisessa menee koko seuraava vuosikymmen. Elintaso ei siis juurikaan nouse. Erityisenä pelkona on, ettei tärkeitä työllisyystavoitteita saavuteta ja velanotto kasvaa entisestään vuodesta toiseen”, Pehkonen kertoo.

Julkisen talouden puskureita olisi kasvatettava, muuten asiat hoidettava aina kriisin kautta

Jaakko Pehkonen kuuluttaa parempien julkisten talouspuskureiden perään. Valtiontalouden tulisi olla lähtökohtaisesti ylijäämäinen. Tämä kerryttäisi puskureita pahojen päivien varalle.

”Nyt joudutaan tekemään päätöksiä selkä seinää vasten. Valtion tulisi olla viimeinen turvaverkko johon tukeutua, ja nyt tätä verkkoa joudutaan punomaan kasaan aina viime hetkellä. Liikkumavaraa on niukasti.”

Kriiseihin varautuminen tulisikin tehdä talouden ollessa nousujohteinen. Tässä ei ole viime vuosikymmeninä onnistuttu, eikä siinä taideta onnistua tälläkään vuosikymmenellä. Seuraavaan talouskriisiin mennään taas edellistä heikommilla eväillä, arvioi Pehkonen.

”Yhteistä Eurooppaa on rakennettu viime vuosikymmeninä lähinnä kriisien kautta ja osin jopa niiden varjolla. Tämä on huono lähtökohta. Yhteisten pelisääntöjen rikkominen ja sopimusten uudet tulkinnat eivät luo vakaata pohjaa yhteiselle finanssipolitiikalla, tahi entistä yhtenäisemmälle Euroopalle. Sitä tässä globaalissa maailmassa kuitenkin tarvittaisiin.”

”Oma ennusteeni Euroopalle ei ole tällä erää kaksinen: talouskasvu on hidasta ja kasvava velkataakka vie yhä isomman osan yhteiskunnan voimavaroista. Eurooppa niin sanotusti ”japanisoituu”, kun korot pysyvät alhaalla ja velan määrä kasvaa.

Jaakko Pehkonen luennoi ikääntyvien yliopistossa 23.9. klo 14-16 otsikolla ”Koronakriisin haasteet Suomen kansantaloudelle”