JYUnity

Keskustelu työn ja perheen yhdistämisen mahdollisuuksista ja ongelmista on yhä ajankohtaista. Tasa-arvon edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että naisille ja miehille tarjotaan organisaatioissa parempia mahdollisuuksia yhdistää ura ja perhe-elämä.

Suomen Akatemian rahoittama kolmen yliopiston WeAll-yhteistyöhanke käynnistyi vuonna 2015 ja jatkuu vielä ensi vuoteen saakka kattoteemananaan vastuullinen ja kestävä tulevaisuuden työelämä. Jyväskylän yliopisto on tutkinut hankkeessa mm. vanhemmuuden ja työn suhdetta.

– Työn ja perheen onnistunut yhdistäminen on todella olennainen asia työntekijän hyvinvointia, eivätkä organisaatiot ole ottaneet sitä huomioon riittävällä tavalla. Asenteet aihetta kohtaan ovat edelleen valitettavan negatiivisia eikä perhettä nähdä kovin positiivisena asiana työpaikkojen näkökulmasta, kertoo kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Suvi Heikkinen.

Heikkinen on tutkinut aihetta jo useamman vuoden: hän väitteli teemaan liittyen tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2015 ja on ollut mukana hankkeessa sen alusta alkaen. Vajaan vuosikymmenen työn ja perheen yhdistämistä tutkineena hän on havainnut muutoksia yleisessä suhtautumisessa aiheeseen.

Muistan, kuinka aloittaessani väitöstutkimustani jouduin jatkuvasti selittämään, että ”niin mitä se oli mitä tutkit?” Viime vuosina selittelylle ei enää ole ollut tarvetta.

– Aiheesta keskusteleminen on tullut selvästi hyväksytymmäksi. Myöskin se, että tämänkaltaiselle tutkimukselle on saatu rahoitusta kertoo siitä, että myös päättäjät ovat tiedostaneet ongelman, pohtii Heikkinen.

Tekoja, ei sanoja

Perhe-elämän yhdistäminen luonnolliseksi ja hyväksytyksi osaksi urakehitystä vaatii yhteiskunnan tuen lisäksi myös organisaatioiden kulttuurien muuttumista.

– Työn ja perheen yhdistäminen olisi nostettava yrityksissä vastuullisuuskysymykseksi. Vertauksena käytettäköön vaikkapa ilmastonmuutosta, joka on pakottanut yritykset ottamaan kantaa ja toimimaan asiaan eteen. Mikäli syntyvyys jatkaa laskuaan, eivät organisaatiot voi loputtomiin nostaa käsiään pystyyn tällaisen megatrendin edessä, pohtii Heikkinen.

Konkreettisena esimerkkinä Heikkinen nostaa esiin esimerkiksi työntekijöiden erilaiset joustomahdollisuudet sekä niiden toteutumisen käytännössä.

On eri asia listata näyttävissä infograafeissa työnantajan tarjoamia joustomahdollisuuksia, kuin rantauttaa ne aidosti toimiviksi järjestelmiksi työntekijöiden arkeen.

– Työnantajan suureellisesti lupaamat perhevapaat ja joustot voivat jäädä käyttämättä, mikäli työntekijä pelkää niistä koituvan haittaa uralleen. Juuri tässä asenteet nousevat suureen rooliin. On tärkeää, että perheellistä työntekijää aidosti arvostettaisiin läpi koko organisaation.

Miesten perhevapaiden käyttö ei etene toivomalla

Länsinaapuristamme Ruotsista löytyy esimerkki, jossa perhevapaita pyrittiin jakamaan lainsäädännöllä entistä enemmän tasan naisten ja miesten välillä. Tämä tuotti myös tuloksia lain tullessa voimaan 1990-luvulla.

– Olen aavistuksen skeptinen sen suhteen, että Suomessa asiat muuttuvat ainoastaan odottelemalla ja toivomalla parasta, tuumii Heikkinen. Ainakaan kovin ripeitä muutoksia ei tällä tavalla saada ja kuten sanottua, on ongelma jo melko akuutti. Vaikka miesten entistä paremmasta osallistumisesta perhe-elämään on keskusteltu paljon viime aikoina, käyttävät miehet pitkiä, urakehitykseen suuremmin vaikuttavia perhevapaita edelleen hyvin vähän. Organisaatioita, joissa miehiä kannustetaan tähän saa hakemalla hakea.

Suvi Heikkinen

Tulevaisuudessa Heikkinen toivoo jo aiemmin mainittua rakentavaa keskustelua aiheeseen liittyen. Organisaatioiden asenteissa on edelleen ongelmia ja tähän Heikkinen aikoo myös pureutua tulevissa tutkimuksissaan.

– Aidosti tukeva ja arvostava kulttuuri on ensiarvoisen tärkeää. Perheen perustamiseen liittyy erityisesti naisten kohdalla edelleen lukuisia pienempiä olettamia, jotka kasaantuvat ja haittaavat urakehitystä. Yhteiskunnallisen tuen suhteen on menty jonkin verran eteenpäin, mutta ruohonjuuritasolla tekemistä yhä riittää.