JYUnity

Muuttuvassa työ- ja opiskeluympäristössä digitaitojen merkitys voidaan rinnastaa jopa lukutaidon tärkeyteen. Samaan aikaan on havahduttu siihen, että teknologisten ongelmanratkaisutaitojen osalta korkeakoulutetuista heikoimpaan osaajaryhmään kuuluvat opetuksen ja kasvatuksen parissa työskentelevät. Kasvatustieteilijät ovat hereillä asian suhteen, tutkivat ja kehittävät sitä kautta parannusehdotuksia.

– Yhteiskunnallisesti koulutuksella on merkittävä rooli keskeisten taitojen opettamisessa. On huolestuttavaa, että sillä ammattiryhmällä, joka vastaa tulevien polvien valmiuksista, on itsellään yllättäen korkeakoulutetuista heikoimmat taidot. Näyttääkin siltä, että opettajien valmiudet eivät ole pysyneet muuttuvien oppimisen tarpeiden perässä, kasvatustieteiden professori Raija Hämäläinen toteaa huolestuneena.

Lasten tasa-arvoiset valmiudet turvattava

Raija Hämäläinen pitää tärkeänä, että koulu antaa lapsille yhtäläiset digitaidot.

Hämäläinen näkee asian ongelmallisena lasten ja nuorten tasa-arvon kannalta. Koulun tehtävä on turvata riittävät valmiudet kaikille ja varmistaa, että vaihtelevista lähtökohdista huolimatta lasten ja nuorten taidot mahdollistavat tasa-arvoisen osallistumisen yhteiskuntaan.

Hämäläinen perustaa arvionsa opettajien taidoista esimerkiksi laajaan PIAAC-tutkimukseen. Se on OECD:n tutkimusohjelma, joka kerää kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa 16–65-vuotiaan aikuisväestön perustaidoista, kuten luku-, numero- ja teknologisista ongelmanratkaisutaidoista.

Ensimmäisen PIAAC-kierroksen aineisto kerättiin 24 maasta vuosina 2011–2012. Siinä haastateltiin ja testattiin noin 160 000 henkilöä, joista suomalaisia liki 5500.

Yksi selittävä tekijä tutkimuksen tuloksissa on Hämäläisen mukaan opettajien työympäristö ja työn luonne. Opettajilla näyttää olevan muita ammattiryhmiä heikommat mahdollisuudet käyttää ja soveltaa teknologisia taitoja koulutyössään. Heillä ei usein ole aikaa eikä työympäristön tarjoamia mahdollisuuksia ottaa käyttöön uusia teknologiaperustaisia oppimisen tapoja ja menetelmiä.

Koneet eivät toimi yksikseen

– Kun kunnissa säästetään, vaikutukset näkyvät valitettavasti koulutyön arjessa. Mutta, pelkkä tietokoneiden tai tablettien hankinta ei tilannetta muuta, jos ei ole aikaa niiden opetuskäytön ja moninaisten mahdollisuuksien omaksumiseen, Hämäläinen tiivistää.
– Kaikkeen oppimiseen tarvitaan tukea, resursseja ja aikaa, hän painottaa.

– Lisäksi teknologisia ongelmanratkaisutaitoja selittivät PIAAC:issa erityisesti numeerisia taitoja vaativat työ- ja arkielämän aktiviteetit kuten prosentti- ja murtolukujen laskeminen sekä erilaisten grafiikoiden ja taulukoiden kanssa toimiminen, yliopistotutkija Kari Nissinen kertoo. Hän on osallistunut tutkimusaineiston käsittelyyn.

– Iästä ja sukupuolesta riippumatta opettajat näyttivät olevan muita ammattiryhmiä passiivisempia numeeristen taitojen käyttäjiä, Nissinen lisää. Esimerkiksi taulukkolaskenta- ja grafiikkaohjelmia he käyttivät huomattavasti muita ammattiryhmiä harvemmin. Päivittäinen käyttö rajoittui sähköpostiin ja tekstinkäsittelyyn.

Mitä kasvatustieteen tutkijat sitten voivat tehdä tilanteessa? Toivottomiksi ei ole heittäydytty. Päinvastoin, Hämäläinen ja tutkimusryhmä etsivät uusia ratkaisuja opetuksen kehittämiseksi ja opettajien tueksi.

Ryhmä tutkii, miten erilaiset opetusmenetelmät toimivat muuttavissa ja teknologisissa konteksteissa. Tutkijat korostavat, ettei mikään uusi teknologia, kuten VR-ympäristö, tabletti tai älytaulu ei ole se ainoa autuaaksi tekevä väline, kirjaa ja perinteistä opettajajohtoista opetusta tarvitaan uusien teknologioiden rinnalla.

Tulevaisuuden opettamisen kannalta on tärkeää ymmärtää, miten opettajan rooli muuttuu uusissa ympäristöissä toimittaessa. – On erilaisia mahdollisuuksia opettaa ja eri tavat toimivat eri yhteyksissä, Hämäläinen painottaa.

Ajatus digitaitoisista nuorista luonnonlahjakkuuksista ei vastaa todellisuutta. Vaikka lapsi viettää paljon aikaa esimerkiksi pelien parissa, hän voi tarvita opetusta esimerkiksi kriittiseen tiedonhakuun suhteen, Hämäläinen muistuttaa.

Teknologia tuli mukaan fysiikan peruskursseihin

Joni Lämsä tutkii digitaalisten apuvälineiden käyttöä akateemisessa opetuksessa.

Tohtorikoulutettava Joni Lämsä seuraa tutkimuksessaan fysiikan laitoksen opetuksen kehittämistyötä. Ala on tuttu, sillä hänellä on fysiikan aineenopettajan koulutus taustallaan. Fysiikassa lähdettiin kehittämään toimintamallia, joka vastaisi opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin, vaikka opettajien resurssit ovat rajallisia. Kehittämistyön tuloksena syntyi primetime learning -toimintamalli, jossa hyödynnetään teknologispedagogisia ratkaisuja.

Uudistus aloitettiin vuonna 2016 ja tällä hetkellä se on ulotettu kaikkiin fysiikan peruskursseihin. Opiskelijat hakevat ja soveltavat tietoa itsenäisesti ja pienryhmissä ratkaisten erityyppisiä ongelmia. Teknologian avulla jäsennetään näitä itseopiskelu- ja pienryhmätilanteita, mikä vapauttaa opettajan aikaa aitoihin kohtaamisiin opiskelijoiden kanssa.

Tulevia fyysikoita ohjataan ennen kaikkea kommunikoimaan erilaisissa tiimitilanteissa.
– Yhteisöllisen työskentelyn taitoja tarvitaan niin opiskelussa kuin vaikkapa tulevassa tutkimustyössä laboratorioissa tai teoreettisia ratkaisuja hakevissa projekteissa, Lämsä muistuttaa. – Vaikka et jäisi tutkijaksi, työpaikoilla joutuu kommunikoimaan eri alojen ihmisten kanssa. Asiat täytyy osata avata vaikkapa talousasiantuntijalle tai insinöörille.

Hämäläinen ja Lämsä uskovat, että fysiikan kokemuksia voidaan soveltaa opettamiseen laajemminkin. Muitakin opetuksen kehittämiseen soveltuvia tutkimuksia Hämäläisen ryhmällä on meneillään. Yhdessä niistä havainnoidaan opettajien äänenkäyttöä luokassa eri tilanteissa. Ryhmä on jo huomannut, että erilaiset äänenkäytön tavat tukevat tiettyjä opettamisen tyylejä.

Aikuiset pitävät tietotekniikkaa tärkeänä

Joonas Mannosen kyselyssä tuli ilmi, että aikuiset pitävät tietoteknisiä taitoja tärkeinä.

Joonas Mannonen on haastatellut 70:tä eri-ikäistä suomalaista siitä, minkälaisia taitoja nämä pitävät tärkeinä tulevaisuudessa. Digitaidot nousivat merkittävään osaan.
– Kansalaisten näkemykset vastasivat varsin hyvin esimerkiksi EU:n ja OECD:n käsityksiä tulevaisuudessa tarvittavasta osaamisesta, tutkimusavustajana toimiva Mannonen kertoo.

Tietoteknisiä taitoja painotettiin erityisesti siksi, että niitä tarvitaan työelämässä, oppimisessa ja sähköisessä vuorovaikutuksessa.

– Nopean tiedon lisääntymisen myötä tiedon hakemisen, kriittisen arvioimisen ja soveltamisen taidot korostuvat aikaisempaa enemmän, Mannonen luettelee. Tietoteknisille perustaidoille ja niitä tukeville täydennyskoulutusmahdollisuuksille on varmasti yhä enemmän tarvetta.