JYUnity

Kaupungit kasvavat ja maaseutu jää rapistumaan. Tällainen tuntuu olevan yleinen mielikuva niin Suomessa kuin muuallakin. Aluetaloustieteen pioneerityötä Suomessa tehnyt emeritusprofessori Hannu Tervo puntaroi Suomen alueiden nykytilaa ja muistelee samalla pitkää uraansa sekä tieteenalansa kehitystä.

Kuka tahansa Suomessa vähääkään junalla tai autolla liikkunut tietää, että etäisyydet ovat maassamme pitkiä ja metsää kaupunkien välillä riittää. Kaupungistuminen on taloustieteen näkökulmasta positiivinen, jopa välttämätön ilmiö, mutta sen varjopuolena tuleva maaseutujen autioituminen tuo mukanaan omia haasteita.

– Esimerkiksi Suomen tapauksessa autioituminen voi helposti johtaa siihen, että maaseudulle aikanaan isollakin rahalla rakennettu infrastruktuuri rapistuu. Tämä voi aiheuttaa ongelmia, sillä muuttuvassa maailmassa ilmastonmuutoksineen voi Suomen ympäristö osoittautua kultaakin arvokkaammaksi resurssiksi, pohtii Hannu Tervo.

Suomessakin on havaittavissa merkittäviä taloudellisia eroja vaikkapa pääkaupunkiseudun ja joidenkin heikompien seutukuntien välillä: bruttokansantuote henkilöä kohden voi Helsingin alueella olla kaksinkertainen verrattuna maaseudun vastaavaan. Ero ei kuitenkaan ole yhtä radikaali, miltä se saattaa vaikuttaa.

Hannu Tervo

”Globaalilla tasolla Suomen erot ovat verrattain pieniä.”

– Käteen jäävät tulot alueiden välillä eivät ole suuret. Lisäksi pitää ottaa huomioon pääkaupunkiseudun suuret asumis- ja liikennekustannukset, jolloin erot pienevät entisestään. Tällä niin sanotulla ”autioituvalla maaseudulla” asumisella on siis monia kompensoivia puolia, alkaen monelle tärkeästä luonnon läheisyydestä ja rauhallisuudesta. Hyvinvointierot maaseudun ja kaupunkien välillä eivät Suomessa ole niin suuret, kuin usein kuvitellaan tai pelotellaan, Tervo kertoo.

Muuttunut alueiden tutkimus

Aluetaloustiede tutkii maan sisäisiä taloudellisia eroja ja ilmiöitä. Se on taloustieteiden joukossa edelleen tietyllä tavalla marginaalissa, vaikka sen maine onkin kasvanut muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana.

”Perinteinen, neoklassinen taloustiede on perustunut hyvin pitkälti kysymyksiin ’mitä tehdään’, ’kenelle tehdään’ ja ’miten tehdään’. ’Missä tehdään’ jää usein paitsioon.”

Nykyisen aluetaloustieteen pohja perustuu pitkälle ns. regional sciencen, eli aluetieteen verkostoihin. Tämä yhteisö on kerännyt kokoon niin talous maan- kuin yhteiskuntatieteilijöitäkin. Tervokin on ollut aktiivisesti mukana alan Euroopan ykkösjärjestön ERSAn toiminnassa 1990-luvun alusta lähtien. Vuonna 2003 Jyväskylässä järjestettiin tuolloin kaikkien aikojen suurin aluetieteen kongressi, joka keräsi 500 alan asiantuntijaa kaupunkiin.

– Jyväskylä on muutenkin ollut Suomessa aina aluetaloustieteen tärkeimpiä kaupunkeja, alkaen jo Jyväskylän yliopiston kauppatieteiden pioneeri Pertti Kettusen linjauksesta, jossa aluetalous nostettiin pienten yritysten rinnalle tärkeimmäksi kilpailuvaltiksi.

Taloustieteilijä Paul Krugman toi alaa myös laajemmin taloustieteilijöiden keskuuteen vuoden 1991 teorioillaan, joista hän sittemmin sai myös Nobelin. Krugman käänsi ja mallinsi aluetieteen tekemät havainnot taloustieteen käyttämälle kielelle, joka avasi taloustieteilijöiden silmiä myös aluetaloustieteen mahdollisuuksille.

– Aluetiedepiireissä Krugmanin saama laaja huomio otettiin aavistuksen kaksijakoisesti vastaan: toisaalta iloittiin alan saamasta laajemmasta näkyvyydestä, toisaalta saatettiin mutista hiljaa itsekseen, että näistähän me olemme jo vuosia puhuneet, Tervo kertoo.

Professorista emeritukseksi

Signe Jauhiaisen toimittama Hannu Tervon juhlakirja ”Aluetalouksia tutkimassa: kehitys, muuttoliikkeet ja työmarkkinat” julkaistiin muutama viikko sitten.

– Juhlistavat sitä, että lähden viimein pois täältä, naurahtaa Tervo.

Tervo on tehnyt mittavan uran Jyväskylässä aluetaloustieteiden kanssa. Jyväskylän yliopistoon hän saapui ensi kerran vuonna 1978 Keski-Suomen taloudelliseen tutkimuskeskukseen kolmen kuukauden sopimuksella. Nuo kolme kuukautta kestivät lopulta yli neljäkymmentä vuotta, joista viimeiset kaksikymmentä Tervo toimi professorina.

Juhlakirjaa ovat olleet kirjoittamassa lukuisat Tervon ohjauksessa tohtoreiksi väitelleet. Mukana on lisäksi vanhoja ja nykyisiä kollegoja.

”Olin positiivisesti yllättynyt, että kirjan kirjoittamiseen ja toimittamiseen on nähty tämä vaiva, etenkin kun teos ei JUFO-pisteitä kartuta.”

– Olo on tässä mielessä todella otettu. Kirja on hieno yhdistelmä tieteellisempiä ja kevyempiäkin artikkeleja ja se oli ilo lukea läpi.

Emeritusprofessoriksi siirtynyt Tervo aikoo jatkaa tieteellistä kirjoittamista, mutta vapaammalla ja rennommalla otteella.

– Alan huippujournaalit tarkkoine ja kapeine vaatimuksineen eivät enää ole samanlainen välttämättömyys, kuin professuurin aikana. On mukavaa, kun aiheita saa valita vapaammin oman mielenkiinnon mukaan silloin kun siltä tuntuu, Tervo sanoo.

Hannu Tervon juhlakirja on luettavissa täällä.

Juhlakansaa kirjan julkistamistilaisuudessa