Notkuva pihlajanmarjasato ja niillä pärjänneet räkättirastaat ovat ilahduttaneet lintuasiantuntija Heikki Hellettä tänä talvena. Helle, Minna-Maarit Kytöviita, Jari Haimi ja Timo Marjomäki ovat Jyväskylän luontoviisaita ja purkavat kuluvan talven tilannetta talviluontoillan verkkolähetyksessä tiistaina 25.1 klo 18 alkaen. Lähetä kysymyksiä ja havaintoja jo ennalta.

Tällaista pihlajanmarjasatoa ei ole ennen nähty! Biologi Heikki Helle on tarkkailut keskisuomalaista luontoa jo yli 20 vuotta ja kulunut talvi on voittaja marjasadossa. Hyvinä, oranssipunaisina pysyneitä marjoja on riittänyt puissa tähän saakka.

Niiden perässä syysmuuttoaan viivyttelevät myös isot räkättirastaiden parvet.

Räkättirastaita on liikkunnut tänä talvena isoina parvina Keski-Suomessa.

Rastaista on kyselty Helteeltäkin tänä talvena, sillä näky on päässyt yllättämään luontoa tarkkailevat. Kyse on siitä, että hieman vaaleammassa talviasussaan puussa pörhistelevä lintu on jäänyt monilta tunnistamatta.

”Jopa tuhatpäisiä parvia on saanut tänä talvena ihmetellä”, kertoo BirdLife Suomi ry:ssä asiantuntijana työskentelevä Helle.

Kelpaavatko räkättirastaalle myös mustaksi menneet marjat?

”Omien havaintojeni mukaan vasta viime hädässä”, sanoo Helle.

Kuluvan talven iloja ovat Heikki Helteen mukaan olleet myös havainnot taviokuurnasta, jota Keski-Suomessa pääsee tarkkailemaan vain parhaina marjavuosina. Aiemmin syystalvella sadosta nauttivat järripeipot.

”Myös järripeippo on monelle keskisuomalaiselle vieras pohjoinen laji, mutta viime syksynä moni pääsi tutustumaan tähän lajiin lähietäisyydeltä pihapihlajassa”, Helle kertoo.

Tammikuun alussa saapuivat viimein myös tilhiparvet, ehkäpä metsien marjasadon syötyään.

”Marjalintujen liikkeet ovat varsin arvaamattomia ja osin tuntemattomia, mutta arvellaan että tänä erinomaisena marjatalvena linnut löysivät marjoja poikkeuksellisen pitkään myös metsäpihlajista.”

Hellettä kiinnostaa joka talvi myös myyrien määrä, sillä sen perusteella voi ennustaa tulee pöllökautta.

”Myyräkannat näyttävät vahvoilta, toki paikallista vaihtelua on. Tämä tietää hyvää myyräspesialisteille kuten viirupöllölle ja helmipöllölle. Huonona myyrävuonna viirupöllöhän voi jättää kokonaan pesimättä”, sanoo Heikki Helle.

Rikkooko routa kasvien juuria tänä talvena?

Pihlanmarjojen erinomainen sato on monen asian summa.

Myös kasviekologi Minna-Maarit Kytöviita on huomannut pihjajien runsaan sadon, samoin kuusenkäpyjä on nyt paljon.

Onko näille hyville sadoille tai kausivaihteluille selitystä?

Marjojen ja käpyjen määrä on monen tekijän summa pitkältä ajalta, sanoo Jyväskylän yliopistossa lehtorina työskentelevä Kytöviita.

”Hyönteispölytteisten kasvien kuten pihlajan marjantuotto perustuu onnistuneeseen pölytykseen ja runsaaseen kukintaan. Kasvien kukkasilmut muodostuvat edellisenä vuonna, eli kesän 2020 lämpö sai kasvit kukkimaan runsaasti kesällä 2021.”

”Kesän 2021 pihlajan kukinnan aikana sattui vielä onnekkaasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja pölyttäjät vierailivat kukissa ahkerasti.”

Toisaalta vaikka kuusi on tuulipölytteinen, on senkin kukkien pölyttymisen edellytyksenä sopivat sääolosuhteet eli sateetonta.

Kasvikunnan kannalta talvessa on tarkkailtava myös routaa. Nyt kasvit ovat mukavasti lumen suojassa, mutta joulukuussa pakkaset tulivat ennen kunnon lumisuojaa.

”Talvi alkoi aiemmin kuin yleensä, lunta oli joulukuussa vielä vähän, mutta pakkanen paukkui. Tämä tarkoittaa sitä, että maa on voinut routaantua syvälle. Se saattaa vaurioittaa kasvien juuria. Keväällä syvään jäätynyt maa voi olla ongelmallinen varsinkin ikivihreille kasveille, sanoo Kytöviita.

Tupaan tullut ampiaiskuningatar nopeasti takaisin kylmään

Tasaisen kylmä ja luminen talvi on hyvä asia hyönteisille ja muille selkärangattomille. Hyttysilläkin on kaikki hyvin tänä talvena: kovat pakkaset eivät päässeet verottamaan maassa olevia hyttysen munia vaan lumi ennätti satamaan suojaksi, sanoo hyönteisasiantuntija, yliopistonlehtori Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta.

Jokajouluiset hyönteisvieraat tulivat tänäkin vuonna myös Haimin tupaan. Takkapuiden mukana tuli sisälle useampikin talvehtiva ampiaiskuningatar, jotka hetken lämmittelyn jälkeen kömpivät ulos puun ja kuoren välistä ja intoutuivat pörräämään kattolampun ympärillä.

Ne voivat hyvinkin selvitä talvilevon katkeamisesta, mikäli pääsevät nopeasti takaisin kylmään.

”Kuningatar pitää saada mahdollisimman nopeasti takaisin viileään ja sitten ulos jatkamaan talvihorrostaan. Parasta on sujauttaa se jonkinlaiseen suojaan lumen alle, Haimi neuvoo.

”Ampparin peli on pelattu, jos sitä alkaa ruokkia sisällä vaikkapa sokeriliemellä.”

Myös maaperässä ja maanpinnalla lumen alla käy vilinä, jos kelit sen sallivat. Liikkeellä voivat läpi talven olla monenlaiset punkit, hyppyhäntäiset, matoset ja hämähäkit.

Kastemadot viettävät talven kukin lajilleen tyypillisellä tavalla.

Millä keinoin ne selviävät ja verottaako pakkanen niitä?

”Iso kasiainen pakenee käytävässään routarajan alapuolelle, ja muut väkevöittävät ruumiinnesteensä, jotteivat jäädy. Vain tulipalopakkaset lumettomana aikana voivat hyydyttää ne”, kertoo Haimi.

Mateet ja muikut kiinnostavat talvella

Kalabiologi, lehtori Timo Marjomäki valmistautuu jo hyvää vauhtia madesesongin alkamiseen. Ensimmäinen erä mateista kutee helmikuun lopulla rantamatalikolle, mutta Keski-Suomessa Konnevedellä toinen erä vasta maaliskuun lopulla, mahdollisesti jopa yli 30 metrin syvyyksissä.

”Kalastajien tiedossa kahdenlaisen mateen olemassaolo on ollut jo kauan. Viime vuosina mateen monimuotoisuutta on tutkittu myös Jyväskylän yliopistossa. Tutkimusidea saatiin kokeneelta konnevetiseltä kalastajalta”, Marjomäki kertoo.

”Viimeksi olemme lehtori Anssi Karvosen ja kandidaattiopiskelijoiden kanssa tutkineet esimerkiksi mateen silmäloisia; eri paikoissa elävillä mateilla on myös erilaiset loistaakat riesanaan näköä haittaamassa.”

Jatkossa tutkijoiden toiveena on myös selvittää ultraäänilähettimillä varustettujen mateiden liikkumista eri vuodenaikoina ja tutkia mateita myös geneettisesti.

”Eri aikoina ja eri paikoissa lisääntyvien kalojen nopeasta järven sisäisestä eriytymisestä, jopa lajiutumisesta, on näyttöä esimerkiksi siioilla ja Itämeren kampeloilla.”

Talvisaikaan Jyväskylän yliopiston kalatutkijat selvittävät professori Juha Karjalaisen johdolla myös muikun lisääntymisen edellytyksiä. Syksyllä seurattiin, miten muikun munat eli mätijyvät jakautuvat Etelä-Konnevedellä alueellisesti ja syvyyden suhteen. Samalla arvioitiin kudussa laskettujen munien kokonaismäärä. Jäiden lähdettyä keväällä selvitetään, kuinka paljon poikasia munista kuoriutuu.

”Muikun mäti maistuu muillekin kuin jouluihmisille. Munat ovat monen kalalajin ja pienemmänkin vesieläimen ruokaa läpi talven, joten yleensä vain muutama prosentti niistä selviytyy syksystä kevään kuoriutumisaikaan asti”, Marjomäki kertoo.

Lähetä kysymyksiä ja luontohavaintojasi lomakkeella talviluontoiltaan 25.1.2022 kello 18-19.30. Linkin lähetykseen löydät tapahtumatiedosta.

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.