JYUnity

Tänä vuonna maailmanlaajuiseksi pandemiaksi ja kriisiksi levinnyt covid-19 on ollut sekä inhimillinen että taloudellinen katastrofi. Samalla se on tuonut terveyden ja talouden välillä tasapainottelun osaksi virtuaalisia kahvipöytäkeskusteluja kautta maailman. JYUnity tavoitti terveystaloustieteeseen erikoistuneen professori Petri Böckermanin kommentoimaan tilannetta.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori sekä Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikostutkija Petri Böckermanin suurin huoli koronakriisissä kohdistuu välittömän infektioriskin lisäksi talouden taantumasta seuraaviin kansanterveydellisiin vaikutuksiin.

– Tätä kriisiä seuraavan taantuman syvyys huolestuttaa. Erityisesti tämä koskee Eurooppaa, jossa työttömyys voi olla hyvinkin korkeaa. Esimerkiksi monet Välimeren maat eivät vieläkään ole täysin toipuneet vuoden 2008 finanssikriisistä. Riskinä on, että tämän kriisin kaltainen taloudellinen sokki jättävää työllisyysasteen pitkäksi aikaa matalammalle tasolle, kertoo Böckerman.

Böckerman on erikoistunut tutkimuksissaan terveystaloustieteiseen. Hän on tutkinut esimerkiksi työttömyyden vaikutusta kansanterveyteen sekä -talouteen.

– Tämän tyyppiset talouskriisit heikentävät merkittävästi väestön terveydentilaa. Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy monenlaisia negatiivisia terveysvaikutuksia, kuten kroonisten sairauksien yleistymistä. Samanaikaisesti on myös riski, että henkilö joutuu kokonaan vetäytymään työmarkkinoilta ja poistuu täten käytettävästä työvoimasta. Huono terveys vaikuttaa myös negatiivisesti työnhakijan mahdollisuuteen työllistyä jatkossa.

Toisaalta joissain yrityksissä saatetaan huomata puolen henkilöstössä siirtyessä etätöihin, että toiminta jatkuu ennallaan käytännössä samanlaisena. Myös tämä voi omalta osaltaan johtaa irtisanomisiin. Viennin heikkeneminen maailmantalouden sakatessa tuo myös omat irtisanomisriskinsä.

Petri Böckerman

Talouden avaamisen monet haasteet

Mediassa ja politiikassa on viime aikoina käytetty lausetta ”hoito ei saa olla vaarallisempaa kuin sairaus” keskustellessa rajoitustoimenpiteiden vaikutuksista kansantalouteen. Halu talouden avaamiseen ja normaaliin päiväjärjestykseen palaamiseen on varmasti kaikilla kova, mutta matkassa on monta mutkaa. Böckerman ei pidä terveyden ja talouden vastakkainasettelua yksiselitteisenä.

– Kokonaistilanne on saatava aluksi hallintaan. Kaikkien on kyettävä turvallisesti olemaan työpaikallaan, sekä liikkumaan sinne ja sieltä pois ennen talouden täysimittaista avaamista. Tämä vaatii isoja kansanterveydellisiä panostuksia sekä merkittävää testaamista.

Paljon on kiinni mahdollisesta tulevasta rokotteesta. Esimerkiksi palvelusektorin täydelliseen avautumiseen ennen rokotetta Böckerman suhtautuu epäillen. Samalla on muistettava, että rokotteen kehittelyn jälkeen voi kestää vielä pitkäkin aika, ennen kuin se suojaa väestöä.

– Mahdollisen rokotteen tulon jälkeen on silti epävarmaa, kuinka nopeasti ihmisten käyttäytyminen palaa koronaa edeltävälle tasolle.

Euroopassa omat haasteensa avaamiselle tuovat myös eri maiden erilaiset käytänteet. Esimerkiksi matkailun avaamiseen voivat nämä valtioiden väliset erot tuoda omat hidasteensa.

Böckermanin mielestä koronakriisi on tuonut esiin sen, kuinka voimakkaasti integroitunut maailmantalous nykyään on ja kuinka pienillä marginaaleilla ja kapeilla varastoilla tuotantoketjut toimivat.

– Täytyy muistaa, kuinka 1900-luvulla Eurooppaa ja maailmaa koetteli useampi massiivinen katastrofi, kuten maailmansodat ja vuoden 1918 influenssaepidemia. Siihen nähden nykyinen kriisi on ainakin menetetyissä ihmishengissä mitattuna hyvin lievä, mutta on kuitenkin onnistunut vetämään maailmantalouden melkoiseen solmuun.

Eri veneissä

Yritykset, valtiot ja ihmiset korostavat kilvan viesteissään sitä, kuinka olemme kaikki tässä kriisissä mukana samassa veneessä. Böckerman kuitenkin huomauttaa sosioekonomisen aseman vaikutusta siihen, ketkä altistuvat suurimmalle riskille sairastua tautiin.

– On lukuisia ammattiryhmiä, joissa ei ole etätyömahdollisuutta. Usein nämä työtehtävät ovat myös matalapalkattuja, eivätkä vaadi korkeakoulutusta. Ne voivat myös olla sellaisia, ettei niitä voi sulkea yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Nämä työntekijät joutuvat kantamaan huomattavan osan riskeistä sairastua ja levittää virusta. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa nämä samat työntekijät jäävät usein kalliiden vakuutusten vaikutuspiirin ulkopuolelle.

– Terveydenhuoltohenkilökunta toki kantaa suurimman vastuun ja saa tästä syystä ansaitustikin suurimman huomion ja kiitoksen työstään, mutta myös muun edelleen töissä käyvää, usein matalammin palkattua työvoimaa ei sovi unohtaa, Böckerman jatkaa.

Lopuksi pyysimme Böckermania asettumaan aina kiitolliseen ennustajan asemaan ja pohtimaan ääripään skenaarioita siitä, kuinka nopeasti Suomen talous voisi mahdollisesti toipua tilanteesta.

– Ikävämmässä skenaariossa taloutta lähdetään avaamaan tänä vuonna, mutta sitä joudutaan sulkemaan viruksen leviämisen takia uudestaan. Tämä yhdistettynä maailmantalouden sukeltamiseen voisi painaa BKT:n jopa kahdeksan prosenttiyksikköä pakkaselle. Esimerkiksi Yhdysvaltain marraskuiset presidentinvaalit tuovat maailmantalouteen lisää epävarmuutta. Ensi vuosikin voi siis vielä olla miinusmerkkinen.

– ”Ihannetapauksessa”, jos sellaista termiä voidaan tämän tapauksen yhteydessä edes käyttää, tänä vuonna bruttokansantuotteeseen tulisi väistämättä tiukka, noin viiden prosenttiyksikön aleneminen joka kuitenkin saataisiin taitettua ensi vuonna kasvun puolelle.

Toivokaamme jälkimmäistä.