JYUnity

Tieto hyvän kestävyyskunnon myönteisistä vaikutuksista kasvaa koko ajan. Hyvä kestävyyskunto suojelee muun muassa verisuonisairauksilta ja nopeuttaa oppimista. Syy kognition kirkastumiseen saattaa löytyä esimerkiksi veren kolesterolipitoisuudesta tai suolistomikrobeista.  Sekin jo tiedetään, miksi toisten ihmisten kunto kasvaa jo lenkkareiden näkemisestä. Nyt tutkitaan, voiko liikunnan molekyylimekanismit valjastaa liikkumattomien käyttöön.

Vuonna 1953 julkaistiin tärkeä tutkimus, jossa tarkasteltiin sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyttä eri ammattiryhmissä. Tutkimuksessa selvisi bussikuskien kärsivän useammin sydänsairauksista kuin työssään enemmän liikkuvien rahastajien. Vastaavia tuloksia löydettiin myös muita fyysistä työtä ja vähemmän liikkuvaa työtä tekeviä työntekijöitä vertaillessa. Fyysinen aktiivisuus työssä suojeli sydänsairauksilta ja laski niihin liitettyä kuolleisuutta.

Kun liikunnan ja terveyden välisten suhteiden tutkimus oli 1950-luvun alussa saatu liikkeelle, ei juna ole sittemmin pysähtynyt. Kestävyyskunnon terveysvaikutusten lisäksi tarkastelu kohdistuu nykyään myös muun muassa lihaskuntoon ja ikääntymisen tuomiin muutoksiin.

Kestävyyskuntoa on suomalaistutkimuksissa tarkasteltu monesta näkökulmasta. Tiedämme nyt, että nuorena saavutettu hyvä kestävyyskunto yhdessä matalahkon rasvaprosentin kanssa näyttävät parantavan aineenvaihduntaa ja suojelevan verisuonisairauksilta ja kakkostyypin diabetekselta. Liikuntatottumukset lapsuudessa luovat puolestaan hyvää pohjaa terveydelle ja lapsuusajan reipas ja rasittava liikunta voikin hillitä valtimoiden jäykistymistä.

Tiedämme myös, että liikunta suojaa metaboliselta, eli aineenvaihduntaan liittyvältä oireyhtymältä. Oireyhtymä altistaa muun muassa verisuonisairauksille ja kakkostyypin diabetekselle, mutta tutkimusnäyttö osoittaa sen vaikuttavan myös kognitiivisiin toimintoihin ja psyykkiseen hyvinvointiin. Oireyhtymän puhkeamiseen vaikuttaa keskivartalolihavuus, mutta myös perimällä on roolinsa.

Pitkästä tutkimusperinteestä huolimatta fyysisen aktiivisuuden ja terveyden välisissä yhteyksissä on edelleen paljon tutkittavaa. Mikä siis tekee liikunnasta terveydelle hyödyllistä?

Liikunta vaikuttaa niin solutasolla kuin psykologisesti

Liikunta- ja terveystutkimuksen apulaisprofessori Riikka Kivelä tarkastelee kestävyysliikunnan terveysvaikutuksia molekyylitasolla – mitä sellaista liikunta tekee solujen molekyylitasolla, jonka ansioista elimistö ja kudokset, kuten sydän, voivat paremmin.

Riikka Kivelä

”Jos pystymme tunnistamaan molekyylitason mekanismeja, voisi olla mahdollista kehittää hoitoja niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty liikkumaan. Voisimme valjastaa liikunnan mekanismit käyttöömme”, Kivelä kiteyttää.

Kuitenkaan taianomaista, kaikki liikunnan hyödyt sisältävää ihmepilleriä tuskin pystyttään koskaan kehittämään.

”Liikunnan terveysvaikutukset ja hyödyt piilevät myös liikunnan sosiaalisissa ja psykologisissa ulottuvuuksissa. Myös eri kudoksiin kohdistuvia hyötyjä on melkoinen määrä. Mutta esimerkiksi sydänsairauden vuoksi heikentynyt verisuonisto tai kakkostyypin diabetesta sairastavan heikko aineenvaihdunta voisivat olla sellaisia, joihin tulevaisuudessa kehitettäisiin liikunnan molekyylitason mekanismeja hyödyntäviä lääkkeitä”, Kivelä kertoo.

Hyvä kestävyyskunto nopeuttaa oppimista

Kehon terveyden lisäksi kestävyyskunnon on osoitettu olevan yhteydessä myös kognitiivisiin toimintoihin, kuten oppimiseen. Hyväkuntoiset rotat ovat olleet tutkitusti huonompikuntoisia nopeampia oppimaan.

Miriam Nokia

Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella, yhteistyössä liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkijoiden kanssa, kestävyyskunnon ja kognition välisiä yhteyksiä on tutkittu etenkin juoksukyvyn perusteella jalostettujen rottalinjojen avulla. Toisen linjan rotat ovat synnynnäisesti kovakuntoisia ja toisen linjan rottien luontainen kestävyyskunto on matala.

Linjat on alkujaan jalostettu Michiganin yliopistossa metabolisen oireyhtymän tutkimukseen, sillä luontaisesti heikon kestävyyskunnon omaavat rotat sairastuvat oireyhtymään herkästi.

”Tällä hetkellä rottamallin sukulinjat edustavat aika lailla ääripäitä. Suurin osa ihmisistä osuu kuitenkin perimältään luultavammin johonkin tältä väliltä”, yliopistotutkija Miriam Nokia psykologian laitokselta kertoo.

Rottien tutkiminen nuorena, ennen sairauksien puhkeamista, on antanut mahdollisuuden tutkia kestävyyskunnon vaikutusta aivoihin ja kognitioon jo ennen iän myötä kehittyvien terveyserojen, kuten ylipainon, ilmenemistä.

”Pelkkä luontaisesti heikko kestävyyskunto vaikutti rottien kognitioon jo niiden ollessa nuoria, ennen metabolisen oireyhtymän puhkeamista”, psykologian yliopistonlehtori Jan Wikgren kertoo.

”Tämä voisi osoittaa sen, että metaboliselle oireyhtymälle altistava perimä vaikuttaa myös aivotoimintaan jo nuorena.”

Jan Wikgren

Tutkimuksissa rottakantojen väliltä löytyi eroja muun muassa siinä, miten ne motivoituivat etsimään ruokapalkkiota ja miten ne käyttäytyivät avoimella areenalla. Hyväkuntoiset rotat olivat vähemmän halukkaita liikkumaan avoimella areenalla eivätkä ne olleet yhtä kiinnostuneita ruokapalkkiosta kuin huonokuntoiset rotat. Tämä saattaa kertoa eroista rottien synnynnäisessä ”temperamentissa”.

Mutta voiko liikunta muokata perimän vaikutuksia aivoihin ja kognitioon?

”Meneillään olevat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että liikunnan seurauksena erot rottalinjojen eli kova- ja huonokuntoisten rottien aivojen muokkautuvuudessa kaventuvat”, Nokia kertoo.

”Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä tutkimaan, voidaanko liikuntainterventioilla parantaa metabolisesta oireyhtymästä kärsivien tai oireyhtymään sukurasitteen omaavien rottien terveyttä ja kognitiota”, sanoo Jan Wikgren.

Mekanismit kognitiivisen toiminnan ja kestävyyskunnon välillä havaitun yhteyden taustalla ovat vielä monin paikoin tuntemattomia. Rottamallilla tehtyihin tutkimuksiin perustuen yhteyksiä saattavat aivojen muokkautuvuuden lisäksi välittää keskushermoston tulehdusreaktioon liittyvät tekijät. Toisaalta selitys voi löytyä yleisesti verenkiertoelimistön toiminnasta ja esimerkiksi veren kolesterolipitoisuudesta, tai jopa suolistomikrobin eroista.

Liikuntasuositus muuttui tukemaan pientäkin liikuntasuoritusta

Geeneissä piilevä riski metabolisen oireyhtymän kehittymiselle ei kuitenkaan tarkoita oireyhtymän varmaa puhkeamista, vaan myös elintavoilla on vahva vaikutus. Kestävyyden ja lihasvoiman kasvattaminen ja ylläpitäminen auttavat ehkäisemään sairauksien puhkeamista ja ylläpitävät toimintakykyä läpi elämän.

Muutaman vuoden välein päivitettävät liikuntasuositukset pohjautuvat laadukkaisiin tutkimuksiin. Vuosien myötä suosituksiin tai niiden näkökulmiin on tullut muutoksia. Vielä joitakin vuosia sitten vallitseva käsitys oli, ettei liikunnan hyötyihin pääse käsiksi, ellei liikkuminen ole yhtäjaksoista. Tuoreemman käsityksen mukaan viikoittainen liikuntasuositus voi täyttyä pieniestäkin osista kertymällä – jokainen askel ja kävelty rappunen on terveydelle hyödyllinen.

”Vanha totuus pitää kuitenkin paikkansa, kun puhutaan kunnon kehittämisestä. Jotta kunto kehittyy, tulee liikkumisen olla nousujohteista. Kestävyyskunnon kasvattaminen vaatii säännöllistä, hengästyttävää liikuntaa”, Riikka Kivelä muistuttaa.

Sama viiden kilometrin juoksulenkki ei kohota kuntoa loputtomasti, vaan ajan myötä kehitys pysähtyy. Jos kuntonsa haluaa kasvavan, tulisi lenkin olla toisinaan pidempi tai vauhdin nopeampi. Nykyään kuitenkin tiedetään, etteivät kehittymiseen tai kunnon ylläpitämiseen tarvittavat liikuntamäärät ja vasteet ole kaikille samat.

”Toiset ovat olleet geenilotossa onnekkaampia ja kestävyyskunto kehittyy jo lenkkitossujen näkemisestä, kun taas toinen joutuu ulkoiluttamaan lenkkareitaan aivan tosissaan”, Kivelä naurahtaa.

Sama pätee myös lihaskunnon kasvattamiseen. Oman geeniperimän ei kuitenkaan kannata antaa sanella omia liikuntatottumuksia. Niin kestävyys- kuin lihaskuntoaan voi kehittää monien eri lajien avulla. Tärkeää onkin löytää itselleen mieluinen tapa liikkua, jotta liikunta pysyy todennäköisemmin osana arkea.