JYUnity

Yhteiskäyttöauto olisi jopa 40 %:lle yksityisautoilijoista taloudellisempi ratkaisu kuin oma auto.

Kaikenlainen omistamisen vähentäminen on viime vuosina noussut pinnalle – jopa trendi-ilmiöksi. Puhutaan niin sanotusta jakamistaloudesta, eli siitä, että tavaroita jaetaan tai esimerkiksi vuokrataan sen sijaan että kaikki pitäisi omistaa itse.

Kuva: Stefan Baumeister

Myös Taneli Vaskelainen kiinnostui kestävämmästä yhteiskunnasta ja sitä kautta jakamistaloudesta suunnitellessaan väitöskirjansa aihetta. Jakamistalouteen tutustuessaan Vaskelainen huomasi nopeasti, että vielä on hyvin vähän sellaisia liiketoimintamalleja tai palveluita, joiden ekologisesta tai sosiaalisesta kestävyydestä löytyisi tieteellistä todistusaineistoa. Yhteiskäyttöautoilu oli ainoa jakamistalouden haara, joka tällaisia tutkimustuloksia tarjosi. Vaskelainen keskittyikin tutkimuksessaan autojen yhteiskäyttöpalveluihin Saksassa – alaan, joka on kasvanut Saksassa viime aikoina rajusti ja on myös Suomessa nousussa.

Yhteiskäyttöautoilijana maksat vain käyttämästäsi ajasta

Yhteiskäyttöautot eroavat perinteisistä autovuokraamoista siinä, että ne on suunniteltu päivittäiseen matkustamiseen ja niiden taustaorganisaatiot ovat yleensä klubeja, joihin liittymisen jälkeen ei auton käytöstä tarvitse tehdä erillistä sopimusta ja hakea avaimia vuokraamosta. Yhteiskäyttöauton saa käyttöönsä esimerkiksi mobiiliapplikaatiolla tai jäsenkortilla.

– Yhteiskäyttöautojen laskutus tapahtuu yleensä tunneittain tai minuuteittain, jolloin pystyy tekemään esimerkiksi nopean reissun huonekaluliikkeeseen, kun taas vuokra-autojen kohdalla pitää maksaa koko päivästä, korostaa Vaskelainen.

Suomessa hidas startti, mutta nopeaa kasvua

Suomessa yhteiskäyttöautojen käyttäjiä on Vaskelaisen mukaan vasta muutamia kymmeniä tuhansia, ja hän arvelee tämän johtuvan siitä, että Suomessa on ollut paljon vähemmän toiminnan alullepanijoita kuin Saksassa. Saksan ensimmäinen palvelu perustettiin 1980-luvun lopulla, ja jo muutamassa vuodessa toimijoita oli siellä lähes 70. Suomessa taas lähdettiin liikkeelle vuosituhannen vaihteessa – seuraava palvelu syntyi vasta noin vuosikymmen myöhemmin.

”Käytännössä tarjonta on lisääntynyt todella paljon hitaammin kuin Saksassa, ja se on todennäköisesti keskeinen syy siihen, miksi Suomessa ollaan vielä lapsen kengissä: Jos tarjontaa ei ole, ihmiset eivät opi ajattelemaan, että omasta autosta luopuminen olisi mahdollista. Polku on aika pitkä: vaatii tapojen muutosta ennen kuin omasta autosta tai edes kakkosautosta luovutaan. Omaksuminen yksilötasolla on kuitenkin melko hidasta.”

– Suomessa ala on vielä marginaalissa, mutta kasvaa kuitenkin suhteellisen nopeasti, lisää Vaskelainen vielä.

Todistusaineistoa monenlaisesta ekologisuudesta

Autojen jakaminen on Vaskelaisen mukaan yksi harvinaisista teollisuudenaloista, joissa uusi ekologinen palvelu valtavirtaistuu ja alkaa pikku hiljaa syrjäyttää vähemmän ekologisia vaihtoehtoja. Alkuperäisen mallin mukaiset yhteiskäyttöautopalvelut, joissa auto palautetaan siihen, mistä se on otettu, tarjoavat todistusaineistoa monenlaisesta ekologisuudesta:

– Palvelut esimerkiksi korvaavat 5 – 15 autoa kadulla, mikä vapauttaa katutiloja muulle käytölle. Myös käyttäjien kasvihuonepäästöt putoavat erään tutkimuksen mukaan n. 50 %, listaa Vaskelainen.

Miten lisätä suuren yleisön tietoisuutta?

Parhaiten asia tulisi hoitaa näkyvyyden kautta, toteaa Vaskelainen. Hänen mielestään olisi hyvä tehdä ns. työntöohjausta, eli yhteistyötä esimerkiksi taloyhtiöiden kanssa, jolloin yhtiön pihassa käytettävissä olevat autot markkinoivat ikään kuin itse itseään taloyhtiön asukkaille. On myös tärkeää, että yhteiskäyttöautot ovat helposti saatavilla. Tutkimukset osoittavat, että vaikka yhteiskäyttöautoja kuinka markkinoitaisiin, kiinnostus niitä kohtaan putoaa dramaattisesti, jos autot sijaitsevat käyttäjästä yli 500 metrin päässä.

– Tämä on ymmärrettävää, sillä eihän kukaan halua kävellä kilometrikaupalla tai matkustaa bussilla, päästäkseen autolle ja takaisin, Taneli Vaskelainen kiteyttää.

Uhka julkiselle liikenteelle?

On matkoja, joita on vaikeaa taittaa julkista liikennettä käyttämällä, kuten esimerkiksi Vaskelaisen aiemmin mainitsema käynti huonekaluliikkeessä. Juuri tällaista käyttöä varten yhteiskäyttöautot ovat oivia ja toimivat paremmin kuin julkinen liikenne. Käytännössä kaikki Vaskelaisen haastattelemat autojenjakopalvelut pyrkivät tekemään yhteistyötä julkisen liikenteen kanssa, sillä palvelut täydentävät toisiaan luonnollisesti. Myös julkinen liikenne on Saksassa ollut innokas yhteistyöhön, sillä on osoitettu, että yhteiskäyttöautoihin siirtyminen on lisännyt myös julkisen liikenteen käyttöä.

– Tässä ei oikeastaan ole juuri minkäänlaista kilpailuasetelmaa, korostaa Vaskelainen.

Jopa 40 %:lle autoilijoista edullisempi ratkaisu

Taloudellisuus on yksi suurimmista yhteiskäyttöautojen kilpailuvalteista, kun tehdään vertailua yksityisautoiluun. Yksityisauton kuukausittainen kustannusarvio, johon on laskettu mukaan myös arvonalenema, on reilut 500 euroa. Saksassa onkin osoitettu, että kaikille, jotka ajavat alle 10 000 km vuodessa, olisi yhteiskäyttöauto selkeästi taloudellisempi ratkaisu. Tällaisia autoilijoita on tilastojen mukaan jopa 40 % kaikista saksalaisista.

”Jos yhteiskäyttöauto on saatavilla muutaman kymmenen metrin päässä, on siinä kaikki yksityisautoilun hyödyt ilman sitä, että tarvitsisi miettiä esimerkiksi renkaanvaihtoa tai parkkijärjestelyitä, koska autolla on käyttäjälle ilmainen parkkipaikka, muistuttaa Vaskelainen. – Se tarjoaa yksityisautoilun vapauden ilman velvoitteita, sillä useimmiten autojen saatavuus on 90 – 95 prosentin luokkaa.”

Aiemmassa keskustelussa keskitytty vääriin seikkoihin

Vaskelainen haluaa tuoda vielä esiin, että suomalaisessa keskustelussa keskitytään usein siihen, kuinka harva autonkäyttäjistä olisi valmis luopumaan omista autoistaan. Sen sijaan hänen mielestään tulisi korostaa sitä, kuinka moni harkitsee luopumista. Erään kyselyn tulosten mukaan 12 % yksityisautoilijoista harkitsi autosta luopumista, ja kun yhteiskäyttöautoilijoita on Suomessa vasta muutama promille, kasvupotentiaali onkin jo valtava.

– Usein keskusteluista unohtuu se, että tällaisten palveluiden ei tulekaan välittömästi eikä välttämättä koskaan korvata kaikkia yksityisautoja, lopettaa Vaskelainen.

KTT Taneli Vaskelainen väitteli Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen oppiaineesta elokuun lopulla.