JYUnity

Bongailetko pilviä, kiikaroitko lintuja tai silmäiletkö sieniä? Oletko toimittanut mobiilisovelluksen avulla havaintosi museoiden tai tutkimusryhmien käyttöön? Kuulutko yhdistykseen tai ryhmään, joka tekee yhteistyötä museoiden tai tutkimuslaitosten kanssa? Jos vastasit yhteen tai useampaan kysymykseen myönteisesti, saatat olla kansalaistieteilijä.

Kansalaistiede on vakiintunut käsite järjestelmälliselle toiminnalle, jossa ei-ammattitutkijat vapaaehtoisesti edistävät tieteellistä tutkimusta esimerkiksi keräämällä uutta ja syventämällä olemassa olevaa tietoa museoiden, tutkimusryhmien tai muun vastaavan julkisen laitoksen käyttöön.

Avoin tiede linkittyy päätöksentekoon

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella on vuodenvaihteessa aloittanut kolmivuotinen Euroopan komission Horisontti2020-projekti “CS-Track”, joka tuottaa uutta tietoa kansalaistiedeverkostojen nykytilasta sekä työn edistyessä muotoilee käytännönläheisiä suosituksia ja suuntaviivoja päätöksentekijöille, yrityksille, organisaatioille, kansalaisjärjestöille ja oppilaitoksille.

Joni Lämsä ja Raija Hämäläinen tutkivat, miten teknologiaa käytetään ja miten se vaikuttaa oppimiseen.

Tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, miten nämä organisoituneet ryhmät toimivat nykyisissä teknologisissa ympäristöissä ja miten kansalaistieteen tekeminen vaikuttaa oppimiseen. Hankkeella on yhdeksän yhteistyökumppania Euroopassa ja projektin koordinaattorit ovat Israelissa.

­­Projektin tutkimus kohdistuu esimerkiksi siihen, miten tietoa kerätään, luokitellaan tai analysoidaan erilaisissa kansalaistieteen muodoissa. Kansalaistiede on yksi avoimen tieteen ulottuvuus, joka linkittyy muun muassa koulutukseen ja poliittiseen päätöksentekoon.

– Meitä kiinnostaa, miten teknologiaa käytetään ja miten se vaikuttaa oppimiseen. Projektissa tuotetaan uutta tietoa kansalaistieteen vaikutuksista yksilöihin, organisaatioihin ja yhteiskuntaan sekä paikallisella että globaalilla tasolla, projektista Jyväskylän yliopistossa vastaava professori Raija Hämäläinen luettelee.

Tieteessä pyritään tiedon avoimeen saatavuuteen. ­– Parhaimmillaan avoimuus innostaa mukaan kansalaistieteeseen, vararehtori Henrik Kunttu toteaa Osaava ja hyvinvoiva ihminen -julkaisussa. – Kun kansalaiset keräävät aineistoa erilaisista asioista, yritykset ja päätöksentekijät saavat ajantasaista tietoa, hän jatkaa.

Kansalaistiede edistää tutkijoiden ja yleisön keskinäistä ja molemminpuolista vuorovaikutusta ja voi parhaimmillaan lisätä mahdollisuuksia sekä kiinnostusta poliittiseen päätöksentekoon. Tähän suuntaan toimivat jo monet ympäristönsuojeluun liittyvät ryhmät.

Kouluille uusia yhteistyön mahdollisuuksia

Niin Suomessa kuin muuallakin on laaja kirjo hyvin organisoituneita ryhmiä, jotka tuottavat tieteellistä tietoa monipuolisista teemoista ­– esimerkiksi luonto, erityisesti eläimet, kasvit, revontulet tai avaruus voivat olla kansalaistiedetutkimuksen kohteita. Suomessa muun muassa Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja Luonnonvarakeskus ovat näiden aineistojen hallinnan yhteistyökumppaneita. Vaikka projektit toimivat luonnontieteen alueella, kansalaistiedettä tehdään myös muun muassa historiasta ja arkeologiasta.

– Kansalaistiedeverkostot voivat tarjota uusia yhteistyökumppaneita myös kouluille. Kansalaistiedeprojekteihin osallistuminen voisi sopia hyvin esimerkiksi tutkivan oppimisen pedagogiikkaan. Löytyisikö kansalaistieteestä yksi ratkaisu, jolla oppilaiden ja opiskelijoiden tieteellistä lukutaitoa voisi parantaa ja lisätä kiinnostusta luonnontieteitä kohtaan, tohtorikoulutettava Joni Lämsä pohtii.

Tutkijaksi harrastuksen herättämänä

Kansalaistiede voi toimia myös kimmokkeena akateemiselle uralle. Näin kävi tilastotieteen oppiaineen lehtori Harri Högmanderille. Hän on ollut aina kiinnostunut luonnosta, erityisesti linnuista. Pitkään Keski-Suomen lintutieteellisen yhdistyksen ja BirdLife Suomen puuhissa ja vetopaikoilla toimineena hänellä on laaja perspektiivi siihen, miten kansalaistieteen organisaatiot toimivat.

Harri Högmander tarkkailee ja ruokkii lintuja pihapiirissäänkin.

Valmistuttuaan matematiikka pääaineena Högmander huomasi tulleensa kohtaan, jossa piti miettiä, että mitäs sitä isona tekisi?

­­– Tulevaisuus koulussa matikan opena ei oikein houkuttanut eikä matematiikan tutkijan ura tuntunut omalta. Ratkaisu löytyi tilastotieteestä, jossa saattoi käyttää hyödyksi lintu- ja luontoharrastuksen kautta tulleita oppeja. Högmander laskeutui tilastotieteeseen latvan kautta, tarttui ensimmäiseksi väitöstyöhön. Siinä hän kehitti eliöiden levinneisyyden arviointimenetelmän, jossa käytti hyväkseen kokemustaan luontohavainnoista.

Högmander on huomannut, että käytännössä samat empiirisen tieteen periaatteet toimivat niin tilastotieteessä kuin lintuharrastuksessakin. – Havainnot on perusteltava, niiden merkitys on osoitettava sekä arvioitava epävarmuustekijät, hän listaa. – Kuten tieteessä, kilpailua on myös harrastuspuolella. Huijaria ei hyväksytä kummassakaan lajissa.

Monet järjestelmällisesti kansalaistieteen tapaan toimivat järjestöt tai organisaatiot ovat toiminnassaan hyvin järjestäytyneitä, kuten Högmanderille tutut lintuharrastajien järjestöt. Pitkään mukana toimineena hän on myös nähnyt, miten ison harppauksen toiminta on ottanut teknologian kehityksen myötä. – Enää ei tarvita käsittelijää naputtamaan havaintoja, vaan ne voidaan toimittaa digitaalisesti. Samanlainen tilanne on monissa muissa organisaatioissa.

– Perhoset ovat monien ryhmien suosiossa, Emilia Lampi kertoo.

Aineiston siirto harrastajilta museoille ja muille viranomaisorganisaatoille on huomattavista sujuvampaa teknologisten ratkaisujen myötä. ­– Monet luonnontieteen aiheiden parissa toimivat kansalaistieteen ryhmät ovat hyötyneet teknologiasta paitsi havaintojen tallentamisen helpottumisena ja yhteydenpidon sujuvoitumisena, Högmander huomauttaa. – Myös palautteen saannin nopeutuminen on iso edistys digimaailmassa, mikä innostaa entisestään osallistumaan.

Projekti kutsuu kansalaistieteen toimijoita ilmiantamaan itsensä

– Toivomme, että kansalaistieteen kentän toimijat ja teemasta kiinnostuneet ottaisivat meihin yhteyttä ja pääsisimme työstämään projektia heidänkin kanssaan. Osallistuakseen ei tietenkään tarvitse olla koulutettu tieteilijä, vaan kuka tahansa voi osallistua kansalaistieteeseen, projektitutkija Emilia Lampi kannustaa.

Yhteydenottoja toivotaan

Cs-track-projekti toivoo yhteydenottoja kansalaistieteilijöiltä ja kansalaistiedeprojektien parissa toimivalta ihmisiltä, jotta hanke tavoittaisi kentän toimijoita mahdollisimman laajasti.

Kerro itsestäsi ja projektistasi sähköpostitse: cs-track@jyu.fi

Lisää projektista:

https://www.cstrack.eu/ (englanniksi)