Hyviä uutisia! Kelpo joukko muuttomatkalta palanneita kirjosieppoja ja kesäreviirilleeen siirtyneitä tiaisia kelpuutti pesintäpaikakseen tutkijoiden asettamat pöntöt eri puolilla Jyväskylää. Yliopiston pitkässä lintututkimuksessa selviää lajin tarkkuudella, mikä ruoka näille linnuille kaupungissa maistuu. Samalla selviää, millainen on lintujen suolistomikrobiomi ja miten se on yhteydessä lintujen ravintoon. Toiveissa on vastata lopulta siihen, miten ravinto ja mikrobiomi vaikuttavat lintujen selviämiseen ja terveyteen. 

Lintututkijoiden sesonki on käsillä, ja siitä kertovat tutkijoiden valppaat olemukset.

Jo parkkipaikalla autosta astuttuaan apulaisprofessori Suvi Ruuskanen on täydessä työssä. Kirjosieppo pyrähtelee pajun oksilla lähellä pönttöä, jonka Ruuskasen tutkimusryhmä on asettanut koivun runkoon  Haukanniemeen Jyväskylään.

Paljain silmin Ruuskanen koittaa nähdä, onko kyseessä koiras vai naaras. Mieliikö se asumaan matalalle kiinnitettyyn tutkimuspönttöön?

”Ovatko naaraat jo tulleet?”, Ruuskanen kysyy ensi töikseen väitöskirjatutkijalta Martta Liukkoselta, joka on juuri käynyt tarkastamassa Haukanniemen pöntöt.

Kirjosieppojen pesintään kuuluu, että koiraat saapuvat naaraita ennen pesintäpaikoille. Naaraat seuraavat perässä noin viikon päästä. Kumppania valitessaan naaras pistää painoa myös sille, millaisen pesäpaikan koiras on onnistunut löytämään.

Metsän reunassa lennähtelevä kirjosieppokoiras saattaa olla tutkimuspöntön suhteen myöhässä. Selviää, että pöntön on jo asuttanut sinitiainen. Kirjosiepolla on kuitenkin vielä toivoa pöntön suhteen.

”Tiaiset tekevät aluksi useampia pesiä ja valitsevat niistä jonkin. Kirjosieppo voi päästä tekemään pesää tiaisen perustamalle sammalpatjalle. Tavallista on, että kirjosiepot kyttäävät tiaiselta vapautuvia pesiä. Sen on oltava kuitenkin varuillaan, sillä taistelussa pesästä se yleensä häviää isommalle tiaiselle”, kertoo Ruuskanen.

Suuri lintututkimus toi 500 pönttöä näkyville ja matalalle puihin

Haukanniemen pöntöt ovat osa Jyväskylän yliopiston pitkää lintututkimusta, jonka Suvi Ruuskasen tutkimusryhmä aloitti tänä keväänä. Viiden vuoden päästä – ja ehkä vielä senkin jälkeen – sini- ja talitiaisista sekä kirjosiepoista saadaan tutkimustietoja, joissa näkyy jo vuosien vaihtelu.

Ilmastonmuutos ja kevään keskilämpötilan nousu ovat aikaistaneet monien lintujen pesintää. Jyväskylässä alkanut tutkimus tuo osaltaan näyttöä siitä, millaista vuosivaihtelua on tiaisten ja kirjosieppojen pesinnässä. Vertailutietoa kertyy muualta Euroopasta, jossa on käynnissä samanlaisia tutkimuksia.

Ensimmäinen tutkimuskesä käynnistyi Jyväskylässä kohtalaisesti: kaikkiaan 500 pöntöstä toukokuun loppuun mennessä 117 oli saanut asukkaat: 38 talitiaista, 27 sinitiaista ja 52 kirjosieppoa.

Tutkijat kiittelevät jyväskyläläisiä, jotka ovat osanneet jättää pesijät ja pöntöt omaan rauhaan, vaikka ne ovat kiinni matalalla puissa tutkijoiden työn helpottamiseksi.

Tutkijat seuraavat pienten varpuslintujen pesinnän onnitsumista ja tutkimuksen edetessä pääsevät myös analysoimaan lintujen ruokavaliota ja suolistomikrobiomin eli suolistoflooran koostumusta.

Lähivuosina Martta Liukkonen pääsee vastaamaan siihen, millainen on pesijöiden suolistomikrobiomin koostumus ja mitä suolistofloora kertoo lintujen immuunivasteesta eli kyvystä suojautua taudinaiheuttajia vastaan.

Osoitettavana on kiinnostavia yhteyksiä: Mitä linnut syövät? Miten se näkyy heidän suolistossaan? Onko suolistomikrobiomissa eroja alueiden välillä? Miten mikrobiomin koostumus vaikuttaa lintujen kuntoon?

”Geenien sekvensointimenetelmillä linnun ruokavalio selviää toukan tai kasvin tarkkuudella. Minua kiinnostavat ennen kaikkea suolistossa olevien mikrobien keskinäinen suhde ja maantieteelliset ja vuodenaikaiset erot suolistomikrobiomissa”, kertoo Liukkonen.

Liukkosen mukaan mikrobiomi muotoutuu poikasaikana, jolloin muutokset poikasten ruokavaliossa voivat aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia suolistomikrobiomin koostumukseen.

Kesän kenttätyössä karttuvat lintujen tutkimuskäsittelyn taidot

Kun pesintä etenee, Martta Liukkonen suuntaa entistä useammin pesäkierroksille. Kun pesässä on munat, Liukkosen on osattava arvioida, milloin poikaset kuoriutuvat.

”Kun poikaset ovat noin seitsemän vuorokauden ikäisiä, emolta otetaan uloste- ja siipiverinäyte. Ulostenäytteestä sekvensoimme geenit ja saamme selville, mitä bakteereja lintujen suolistomikrobiomissa on ja mitä linnut ovat syöneet. Ulostenäytteitä käyttämällä analysoidaan myös, millaista vaihtelua siinä on alueiden tai vuosien välillä. Verinäytteistä puolestaan voidaan tutkia esimerkiksi lyhytketjuisten rasvahappojen koostumusta”, Liukkonen kertoo.

Lintujen suolistomikrobiomin koostumuksesta on vasta vähän tutkimustietoa. Muilla lajeilla tehtyjen tutkimusten perusteella kuitenkin jo tiedetään, että ruokavaliolla on yhteys eläinlajien suolistomikrobiomin koostumukseen ja tällä puolestaan yhteys eläinyksilön kuntoon.

Vastaako aineisto lopulta siihen, mikä yhteys ruokavaliolla on linnun terveyteen?

”Aineiston avulla voidaan toivottavasti selvittää, onko ruokavaliolla merkitystä näiden talitiaisten ja kirjosieppojen terveyteen”, Martta Liukkonen kertoo.

Linnun terveydestä kertovat etenkin linnun paino, kyky saada poikasia sekä poikasten selviytyminen.

Varsinkin talvella painon merkitys korostuu, sillä Suomen pakkasista selvitäkseen lintujen tulee saada riittävästi ravintoa.

Kirjosieppo sietää muutoksia ja on tutkijan kelpo apuri

Kirjosieppo on Suomessa elinvoimainen laji. Se on kuuluisa hyönteissyömäri, joka syö paitsi ilmasta napaten lentäviä hyönteisiä myös maassa liikkuvia niveljalkaisia.

Pärjääkö kirjosieppo muuttuvissa ilmasto-oloissa? Muuttaako se ruokavaliota pesinnän aikaistuessa?

”Pitkänmatkan muuttajana pesimäalueen ravintotilanteen arvioiminen on siepolle haastavaa, sillä ilmasto muuttuu eri tahtia pesimäalueella, muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla Afrikassa. Kirjosiepolla on suomalaisissa sekametsissä alunperinkin melko monipuolinen ruokavalio, mistä on etua, jos ravintotilanne muuttuu. Kiinnostavaa on nähdä, muuttuuko suolistomikrobiomi ravinnon muutosten myötä pitkäaikaisessa aineistossa”, sanoo Suvi Ruuskanen.

Kirjosieppo on Ruuskasen mukaan tutkijalle kelpo apuri.

”Kirjosiepot ovat hiljaisia persoonia ja siksi tutkijalle hyviä tutkimuskohteita. Ne eivät häiriinny helposti ja sietävät myös esimerkiksi tutkimukseen liittyviä siirtelyjä. Kesä on niille lyhyt, pesinnän on onnistuttava kerralla. Siksi sen on siedettävä muutoksia ympäristössään, Ruuskanen sanoo.

Kiehtovaa on myös oppivaisten ja näppärästi ongelmia ratkaisevien tiaisten seuraaminen. Sinitiaiset tekevät taidokkaita pesiä ja koristelevat ne höyhenillä – tai ympäristöstään löytämällään muulla pehmeällä aineksella.

”Ja sekä tiaiset että kirjosiepot ovat tosi kauniita”, iloitsee Martta Liukkonen kenttätyöstään, jossa niitä saa koko kesän tarkkailla.

Tutkimuksen edetessä Liukkoselle kertyy lintujen tutkimuskäsittelystä hyvää kokemusta. Kun sitä on tarpeeksi, Liukkonen pääsee hakemaan lintujen rengastuslupaa Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta Luomukselta. Kaikki Jyväskylän tutkimuspesiin syntyneet poikaset rengastetaan.