Tieto ihmisen ja koiran välisen suhteen erityisyydestä tarkentuu huomattavasti, kun akatemiatutkija Miiamaaria Kujala saa päätökseen tuoreimman projektinsa. Hän tutkii ihmisen ja rakkaan lemmikin vuorovaikutusta monitieteisin menetelmin: käyttäytymistä tutkimalla, kyselyillä ja sykkeitä mittaamalla. Millainen vaikutus yhteiseloon on ihmisen persoonallisuudella, empatialla ja kokemuksella tai koiran kognitiivisilla ominaisuuksilla?

Koirien määrä Suomessa kasvaa jatkuvasti ja lemmikkien määrä on huippulukemissa. Etenkin koronapandemian aikana suomalaiset ovat innostuneet ottamaan uusia karvaisia perheenjäseniä. Kennelliiton mukaan rekisteröityjen rotukoirien määrä kipusi 52 771 vuonna 2021, nousua pandemiaa edeltävään aikaan oli peräti 17 prosenttia.

Todellisuudessa koirien määrä on suurempi, sillä Kennelliiton rekisterissä näkyvät vain rotukoirat. Pentubuumin voimasta kertoo myös se, että viimeisen kahden vuoden aikana rekisteröityjen koirien määrä on ylittänyt syntyneiden lapsien määrän.

Entistä useampi koiranomistaja pohtiikin nyt lemmikkiään katsellessa, mitä mahtaa koiran päässä pyöriä. Kuinka koira hahmottaa maailmaa, millaisia tunteita sillä on?

Vaikka koiratutkimuksen kenttä on kasvanut huomattavasti 1990-luvulta tähän päivään, tutkittavaa ja selvitettävää riittää. Oman haasteensa tutkimukselle tuo ihmisen ja koiran välisen ymmärryksen kuilu.

”Toisen lajin mielen ymmärrys on oma prosessinsa. Meidän ihmisten on hyvin vaikea koiran kanssa toimiessamme käsittää, mihin koiran ymmärrys loppuu. Esimerkiksi siinä missä meille toisen ihmisen mielenliikkeiden pohtiminen tulee luonnostaan, eivät koirat tällaiseen pysty. Koira ei osaa ajatella pitkälle tulevaisuuteen, mutta toisaalta tulkitsee ihmisten toiminnasta loistavasti itseään koskevia tapahtumia, kuten lenkille lähtöä”, kertoo akatemiatutkija Miiamaaria Kujala Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta.

Kujalan akatemiaprojektissa tarkastellaan ihmisen ja koiran välistä vuorovaikutusta, sen mekanismeja, synkroniaa sekä taustatekijöiden vaikutusta. Myös tutkimusasetelmana hanke on mahdollisesti ainutlaatuinen, sillä perinteisesti ihmisten ja eläinten mielenliikkeitä on usein tutkittu toisistaan eroavilla menetelmillä. Monitieteisellä tutkimuksella on kosketuspintaa muun muassa psykologian, kognitiotieteen ja biologian kanssa.

Koira – ihmisen paras ystävä?

Moni koiralleen omistautunut lemmikinomistaja tunnistaa toisinaan todenneensa, että koiran on tosiaan ihmisen paras ystävä.

Koirilla onkin tutkitusti hyviä terveysvaikutuksia ihmisiin: koiran silittäminen laskee verenpainetta sekä stressihormoneita ja nostaa mielihyvähormonien tasoa. Perimmäinen syy koiran ja ihmisen väliseen erityiseen ystävyyteen saattaa kuitenkin piillä samankaltaisessa sosiaalisessa rakenteessa.

Koirille, kuten niiden esi-isille susille, on ominaista sosiaalinen laumakäyttäytyminen. Sudet luovat vahvoja sosiaalisia siteitä laumansa jäseniin ja luottavat yhteistyöhön esimerkiksi saalistuksessa. Koirilla vastavanlainen sosiaalinen ja emotionaalinen yhteys voi löytyä ihmisen kanssa. Koira siis sopii kanssamme samanlaiseen sosiaaliseen ympäristöön.

Mutta miksi sanomme juuri koiran olevan ihmisen paras ystävä? Eikö ihmisen pitäisi olla ihmisen paras ystävä?

Kujalan mukaan kokemuksen takana on luultavasti yhdistelmä sekä koiran ja ihmisen samankaltaisuuksia että eroja.

”Kokemus muodostuu varmaankin nimenomaan siitä, että ihmisillä on hyvin laaja kirjo mahdollisuuksia, millaisia voimme olla sosiaalisesti. Ihminen kykenee halutessaan juonitteluun, petkutukseen, ilkeilyyn ja kaikennäköiseen kieroiluun – mutta koira ei”, Kujala pohtii.

Koira innostuu ja jakaa omistajansa ilon ja surun hetkiä. Kujalan toivoisi kuitenkin ihmisten muistavan myös koiran ja ihmisen väliset eroavaisuudet.

Koiralla ei ole salaista agendaa

Usein varsinkin uusilla lemmikinomistajilla on taipumus lukea koiran käytöstä samoin kuin ihmisen käytöstä. Ihminen on taipuvainen mielessään ihmisenkaltaistamaan koiran eleitä, ymmärrystä ja tekemisiä silloin, kuin hänellä ei ole tarkempaa tietoa koiran mielenliikkeistä, selittää Kujala.

Tämä saattaa johtaa siihen, että koiran kuvaillaan olevan ”kiltti” tai vaihtoehtoisesti ”ilkeä” tai ”hankala”. Tutkijan mukaan tämä on ongelmallista ja epäreilua koiria kohtaan:

”Koira ei ole koskaan tahallaan ilkeä. Ilkeys ei kuulu koiran lajityypilliseen repertuaariin, vaan koiran käyttäytyminen selittyy aina yksinkertaisemmalla tavalla.”

Koira on aina oma itsensä. Se ei piilottele salaista agendaa tai matkusta mielessään kovinkaan kauas tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Koira on läsnä ja aina hetkessä mukana, valmiina uuteen toimintaan.

Haastavaksi tai ilkeäksi koetun käytöksen takana piileekin usein koiran tuntema pelko, kipu tai tarve varmistaa omien tarpeiden täyttyminen. Lisääntyvä ymmärrys koirien mielestä alkaa Kujalan mukaan näkyä myös koirien koulutuksessa.

”Koirissa ja ihmisissä on keskenään vastaavia fysiologisia mekanismeja, jotka tulevat vain esiin eri tavoin. Esimerkiksi liikunnan vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin on tutkittu paljon myös täällä Jyväskylän yliopistossa. Koirassa riittävän liikunnan puute voi näkyä puolestaan vaikkapa siinä, että koira keksii itselleen kotona aktiviteetteja, jotta saisi energiaansa purettua – kuten tuolinjalan järsiminen tai sohvan tuhoaminen”, Kujala kertoo.

Tutkimukset onnistuvat eläinten ehdoilla

Kujala päätyi tutkimaan koirien ja ihmisten välistä vuorovaikutusta useiden mutkien kautta. Teknillisen korkeakoulun Aivotutkimusyksikössä Kujalan tutkimukset keskittyivät ihmiseen.

Mielenkiintoisen tilaisuuden tullen eläinrakas kognitiotieteilijä hyppäsi mukaan eläinlääketieteelliseen koirien mielen tutkimukseen. Koiratutkimuksessa haluttiin käyttää apuna samoja laitteita ja menetelmiä, joilla tutkittiin yleensä ihmisiä.

”Alkuun en uskonut, että koirien pään pinnalta tehtävät aivovastetutkimukset tulisivat onnistumaan, koska koirilla on paksu kallo ja vahvat pään lihakset. Ajattelin, etteivät mittarit poimi muuta kuin häiriökohinaa. Kun mittaukset sitten onnistuvatkin, oli se jonkinnäköinen heureka! -hetki”, Kujala nauraa.

Tutkimukset koirilla saatiin onnistumaan positiivisen ehdollistamisen kautta. Kun tutkimustilanteesta tehtiin koirille mieluinen, eivät osanottajat malttaneet aina edes odottaa omaa vuoroaan.

Koiratutkimusten tärkeä eettinen lähtökohta oli, että ne tehtäisiin täysin eläinten ehdoilla – ja samasta periaatteesta Kujala on pitänyt kiinni myös myöhemmissä tutkimuksissaan.

Kun koirien kognition tutkimus Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa loppui, siirtyi Kujala mutkien kautta Jyväskylän yliopistoon.

Koiratutkimus voi tuoda näkökulmia myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen

Nyt Miiamaaria Kujala tutkii koirien ja ihmisen vuorovaikutusta Suomen Akatemian rahoittamassa viisivuotisessa BEST-projektissa, joka käynnistyi syksyllä 2021.

Projektissa vuorovaikutusta tutkitaan monitieteisin menetelmin: käyttäytymistä tutkimalla, katseenseurannalla ja sykkeitä mittaamalla. Millainen vaikutus vuorovaikutukseen on ihmisen persoonallisuudella, empatialla ja kokemuksella tai koiran käyttäytymistesteillä saaduilla ominaisuuksilla?

Sen osatutkimuksissa vuorovaikutuksen lisäksi kiinnostuksen kohteina on muun muassa ihmisten ja koirien luonteenpiirteiden vaikutus yhteiseloon.

Aiemmat tutkimukset ja tutkimusyhteistyö ulkomaisten yliopistojen kanssa auttaa rakentamaan laajan tietopohjan, joka tekee lähtökohtaisesti vaativasta koiran mielen ja kokemusten tarkastelusta helpompaa.

”Tutkimuksen painopiste on tässä hankkeessa aika erilainen aiempiin tutkimuksiini verrattuna, sillä keskiössä on vuorovaikutus omistajan ja lemmikin välillä. Tutkimus voi antaa mielenkiintoisia viitteitä siitä, millaiset vuorovaikutusprosessit ovat puhtaasti ihmisten välisiä ja mitkä ulottuvat myös lajien väliseen vuorovaikutukseen.”

Vaikka hankkeen ei ole tarkoitus rakentaa yleispätevää mallia ihmisten ja eläinten väliseen vuorovaikutukseen, voi tutkimus tuoda ideoita ja verrattavaa dataa myös muiden nisäkäslajien ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen tutkimukseen.

Koirien ja ihmisten välistä vuorovaikutusta ymmärrämme tutkimuksen valmistuttua varmasti paremmin.