Tulevien luokanopettajien vuorovaikutustaitoja hiotaan nyt uudella tavalla Jyväskylässä. Opetusharjoitteluihin mennään nyt opetusvuorovaikutustaidot edellä, sanoo apulaisprofessori Eija Pakarinen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. Myös kokeneissa opettajissa asian painottaminen herättää innostusta: nyt puhutaan työn ytimestä, jossa kehittymiseen pitäisi olla aikaa.
Lähtökohtana on hyvin tunnettu ja tutkimuksin osoitettu tilanne: opettajan ja oppilaan lämmin vuorovaikutus ruokkii tehokkaasti oppilaan opinhalua.
Jyväskylässä opettajien vuorovaikutustaitoja on hiottu viime syksystä alkaen uudella tavalla. Luokanopettajan opintoihin kuuluu neljä opetusharjoittelua, joista useimmissa huomio pidetään opetusvuorovaikutustaitojen kehittymisessä.
Eija Pakarinen; kuva: Anniina Liimatainen
”Kyse on oppilaan kohtaamisesta niin, että opitaan tuntemaan hänet ja hänen yksilölliset tarpeensa. Samalla voidaan löytää häntä kiinnostavat asiat, joilla oppilas syttyy oppimaan”, sanoo apulaisprofessori Eija Pakarinen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.
Samalla tehdään pioneerityötä opetusvuorovaikutuksesta puhumisessa.
”Tarvitsemme yhteisiä käsitteitä sille, milloin vuorovaikutus on laadukasta. Muuten siitä tulee höttöä. Mallia on rakennettu vahvasti tutkimusperusteisesti”, sanoo Pakarinen.
Ensimmäiset palautteet uudesta mallista ovat olleet myönteisiä. Kahdessa harjoittelussa opiskelijat myös videoivat omaa työskentelyään. Vuorovaikutusta tarkastellaan yhdessä muiden opiskelijoiden ja ohjaajien kanssa. Apuna taitojen kehittymisessä on lomake, jossa vuorovaikutus on pilkottu konkreettisiin vaiheisiin.
”Opiskelijat ovat kertoneet hyötyneensä vertaispalautteesta. Videoilta on ollut helppo löytää omat onnistumiset”, kertoo tutkijatohtori Sanni Pöysä, joka on ollut vastuussa mallin jalkauttamisesta.
Miten luokkaan syntyy myönteinen ilmapiiri?
Mallia on kokeiltu jo myös täydennyskoulutuksena luokan- ja aineenopettajille.
Jyväskylän yliopiston opettajaopiskelijat Artturi Vehmer (vas.), Sanna Ahola, Viivi Kulju ja Veera Seppänen keskustelivat opettajahaastattelujen tuloksista yliopistonopettaja Laura Ketosen kanssa.
”Opettajat ovat olleet tyytyväisiä siihen, että saavat keskittyä pohtimaan vuorovaikutusta ja palautteen antoa. Nämä koetaan työn ydinvälineiksi. Kiitosta on tullut siitä, että koulutuksessa on saanut keskittyä itselle tärkeään aiheeseen, sanoo yliopistonopettaja Laura Ketonen.
Malli kulkee nimellä ”Vuorovaikutus osana opettajan arviointiosaamista (VOPA)”. Se pilotoitiin vuonna 2019 ja otettiin viime syksynä pysyvästi käyttöön opetusharjoitteluissa. Toiveissa on tehdä mallista myös opetusmateriaalia opettajille sekä viedä malli myös aineenopettajien koulutukseen.
Eija Pakarinen sanoo, että suomalaiset opettajat ovat erityisen hyviä ryhmän toiminnan organisoimisessa. Tämän osoittavat myös kansainväliset vertailut.
”Luokassa kierrellään, oppilaille tarjotaan myös yksilöllisesti sopivia tehtäviä eikä tunneille synny tyhjiä hetkiä. Oppilailla on mahdollisuus tehdä pieniä itsenäisiä valintoja tunnin aikana. Näillä luodaan pohja motivaatiolle”, kuvailee Pakarinen.
Tutkimusten mukaan opetusvuorovaikutuksessa on kolme osaa, jotka ovat kaikki yhteydessä parempiin oppimistuloksiin, hyvinvointiin ja motivaatioon: tunnetuki, toiminnan organisoiminen ja ohjauksellinen tuki.
Uudessa mallissa huomio on kiinnitetty tunnetukeen. Mitä tunnetuki on ja miten se syntyy?
”Tunnetuki viittaa opettajan kykyyn tukea opettajan ja oppilaiden välisiä sekä oppilaiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita ja myönteistä ilmapiiriä. Tunnetukeen sisältyy vuorovaikutussuhteiden läheisyys ja lämpimyys, jaettu myönteinen tunneilmaisu ja keskinäisen kiintymyksen osoittaminen. Opettaja voi edistää myönteistä ilmapiiriä toimimalla itse esimerkkinä ja edellyttämällä oppilailta toisia arvostavaa ja kunnioittavaa vuorovaikutusta”, Pakarinen kertoo.
Milloin opettajan ja oppilaiden vuorovaikutus on onnistunutta?
”Parhaimmillaan luokassa vallitsee myönteinen ilmapiiri, vuorovaikutussuhteet ovat lämpimiä ja kannustavia ja opettaja pystyy tunnistamaan oppilaiden yksilölliset tarpeet ja vastaamaan niihin ajallaan ja sensitiivisesti.”
”Opetuskeskusteluissa herätellään ajatuksia avoimien kysymysten avulla ja annetaan tilaa asioiden yhteiselle pohtimiselle ja ongelmanratkaisulle, joiden myötä ymmärrys opittavasta asiasta kasvaa ”, sanoo Eija Pakarinen.
Anna palautetta oikealla asenteella
Myös palautteen antaminen liittyy kiinteästi luokkahuoneen vuorovaikutusprosesseihin. Myönteisessä ilmapiirissä annetulla hyvällä palautteella on tehoa: se edistää sekä oppilaan taitoja että itseohjautuvuutta. Palautetta pitää osata antaa, ottaa vastaan ja vieläpä oikealla asenteella, sanoo palautetta ja vertaisarviointia tutkinut Laura Ketonen.
Sanni Pöysä on jalkauttanut uuden opetusvuorovaikutuksen mallin opetusharjoitteluihin. Kuva: Christina Mantsinen
Koulujen palautekulttuuri on Laura Ketosen mukaan ollut viime vuosiin saakka sellainen, että opettaja antaa palautetta ja oppilas ottaa sitä vastaan.
”Tärkeää on, että opettaja kehittyy palautteen antamisessa. Yhtä lailla tärkeää on, että oppilas kehittyy ajan myötä etsimään ja käyttämään palautetta. Koulussa pitäisi myös päästä enemmän siihen suuntaan, että mietitään, miksi palautetta annetaan”, Ketonen sanoo.
Opetustilanteiden videointi on osoittautunut tehokkaaksi myös palautetaitojen kehittämisessä. Kun opettajat videoivat työskentelyään luokassa, kaikista palautteen lajeista löytyy videoilta esimerkkejä, sanoo Ketonen.
Omia palautetaitojaan kannattaa kehittää vaiheittain
Laura Ketonen neuvoo kehittämään omia palautetaitojaan vaiheittain. Oman toiminnan kehittäminen on tutkitusti helpointa porukassa. Moni opettaja myös mielellään kehittäisi taitojaan lähimpien työkaverien kanssa.
”Prosessille on varattava aikaa. Nyrkkisääntönä sanoisin, että uusien asioiden käyttöönotto kestää minimissään vuoden. Rehtorit voisivat varata työlle aikaa esimerkiksi yhteisistä kokouksista ja VESO-päivistä”, ehdottaa Ketonen.
Ketonen antaa vinkit palautteen antamiseen luokkatyöskentelyssä:
- Anna palautetta ennemmin onnistumisesta kuin epäonnistumisesta
- Kohdista palaute ennalta asetettuihin tavoitteisiin. Myös tavoitteista keskusteleminen ja muistuttaminen on palautetta.
- Kuvaile oppilaalle, mitä hän jo osaa, ja miten hän voi edelleen edistää osaamistaan.
- Kun annat palautetta yksittäisestä tehtävästä, pyri jatkamaan sitä antamalla palautetta myös tehtäväntekoprosessista ja itsesäätelystä.
Ketosen mukaan oppilaalle kannattaa erityisesti antaa palautetta itsesäätelyn onnistumisesta kuten vaikkapa siitä, että työnjako onnistui hyvin ryhmätöissä tai että oppilaan sinnikäs työskentely johti tehtävän ratkaisemiseen.
”Yleisintä on antaa palautetta tehtävästä, mutta se ei auta seuraavan tehtävän teossa. Oppimisen kannalta haitallista palautetta puolestaan on persoonaan kohdistuva palaute”, sanoo Ketonen.
”Opettajan ei kannata laittaa kaikkia paukkuja palautteen antamiseen, sillä myös palautteen vastaanottajan taidoilla ja asenteilla on väliä. Palloa voi heittää oppilaille: keskustellaan heidän kanssaan palautteen merkityksestä, hyödyntämisestä ja vaikkapa siitä, mitä tehdä, jos palaute suututtaa tai tuntuu väärältä.”
Lisätietoja opetusvuorovaikutustaitojen kehittämisestä ja siihen liittyvästä täydennyskoulutuksesta voi kysyä VOPA-toimintamallin kehittäjiltä eli tutkijatohtori Sanni Pöysältä, apulaisprofessori Eija Pakariselta, yliopistonopettaja Laura Ketoselta, yliopistonlehtori Sami Lehesvuorelta ja professori Marja-Kristiina Lerkkaselta Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. VOPA-toimintamalli on kehitetty osana OKM:n rahoittamaa OPA-hanketta.
Tutustu myös: Opettajaksi – opettajaopinnot Jyväskylän yliopistossa
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.