JYUnity

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta Pohjoismaat? Ehkä ajattelet ensimmäisenä luontoa tai hyvinvointiyhteiskuntaa. Vai kiilaako kärkeen kenties sittenkin hyvin toimiva, korruptoitumaton hallinto?

Transparency International julkaisi tammikuun lopulla kansainvälisen korruptiovertailun tulokset. Suomi sijoittui kolmanneksi, ja myös muut Pohjoismaat ovat vertailun kärkipäässä Tanskan pitäessä ykköspaikkaa. Erityisesti suomalaiset ja ruotsalaiset luottavatkin huomattavan paljon siihen, että valtio takaa ihmisten turvallisuuden, oikeusturvan ja hyvinvoinnin.

Mihin tällainen luottamus juontaa juurensa?

– Kirjoitettuun lakiin, Petri Karonen vastaa.

Kirjoitettu laki on ollut olemassa Suomen ja Ruotsin alueella keskiajasta lähtien, ja sitä on pyritty myös noudattamaan. Tämän lisäksi lakia ei vain saneltu ylhäältä alas. Vaikka sääty-yhteiskunta oli lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen, niin hallitsijoiden ja hallittujen välinen suhde oli kuitenkin vuorovaikutteinen.

– Alamaisilla – kuten myöhemmin meillä kansalaisillakin – oli oikeus valittaa ja tehdä kantelu, jos he olivat mielestään kokeneet vääryyttä. Ja nimenomaan haluan painottaa sanaa oikeus. Kantelun myötä asian käsittely tuli aina julkiseksi ja tämä läpinäkyvyys paransi luottamuksen säilymistä, Karonen sanoo.

Tumpelot jyräävät rikolliset oikeuspöytäkirjoissa

Karonen selvittää tutkimusryhmänsä kanssa hallinnon korruption historiaa Ruotsissa ja Suomessa. Tutkimus ulottuu varhaismodernille ajalle eli 1500-luvun alusta 1800-luvun alkuun.

Millaisia korruptioksi luokiteltuja käytäntöjä tuon ajan hallinnossa sitten ilmeni? Karonen nostaa esiin kolme korruption päätyyppiä, jotka pätevät nykyäänkin. Ne ovat lahjonta, julkisten varojen väärinkäyttö ja liian avokätiset lahjat.

Lahjontaa on käytännössä aina pidetty korruptiona. Julkisten varojen väärinkäyttö puolestaan tarkoittaa pääsääntöisesti kavalluksia ja vastaavia lievempiä tekoja, jotka ovat selkeästi tuottamuksellisia.

– Toki virkamies saattoi rehellisestikin olla aivan tumpelo ja laskea väärin, mutta se on osaamattomuutta ja huonoa hallintoa, ei korruptiota. Mutta tällöinkin hän vastaa asiasta oikeudessa, koska kyseessä on virkavirhe, Karonen kertoo.

Liian avokätisen lahjan avulla voidaan vauhdittaa asioiden käsittelyä tai ylipäätään saada jokin asia hoidettua. Karonen kertoo esimerkin:

– Viipurista ja Turusta tiedetään tapauksia 1600-luvun alusta, että kaupunginisät antoivat Ruotsin valtaneuvoston jäsenille tai maaherroille yhdestä kahteen aamia espanjalaista viiniä mieheen. Ei kuulosta pahalle, ellei satu tietämään, että yksi aami on 157 litraa. Kahdesta aamista riittää melkein pullo päiväksi koko vuoden ajalle. Siinä on melko turha pohdiskella, pettikö arvio kohtuullisuuden suhteen, Karonen toteaa.

Suomi ja Ruotsi ovat kuitenkin olleet varsin puhtoisia korruption osalta. Karonen on käynyt läpi kaikki Svean hovioikeuden aineistot vuosilta 1614–1680. Sieltä löytyi vain kolmisenkymmentä väärinkäytöstapausta. Niistäkin ainoastaan muutama oli korruptiota. Ylivoimainen enemmistö oli virkavirheitä, kuten tehtävien laiminlyöntiä.

– Vaikka aineisto paljastaakin vain oikeuden tietoon tulleet tapaukset ja asia vaatii vielä lisätutkimuksia, se on silti häkellyttävä tulos. Samoin se, että koko valtakunnan alueelta on paljastunut 1600-luvun lopulta seuraavan vuosisadan lopulle vain reilut 250 väärinkäytöstapausta, Karonen kertoo.

Tämä kertoo ennen muuta siitä, että valvonta on toiminut.

Korruptio 2000-luvulla

Suomessa ja Ruotsissa on ollut hyvin tarkka viranomaisvalvonta aina 1600-luvun alusta lähtien. Tämä näkyi muun muassa päätöksenteossa. Korkeinkaan hallintovirkamies ei voinut yleensä tehdä päätöstä yksin, vaan se oli aina kollegiaalinen. Näin pyrittiin turvaamaan, että asiat menevät kuten yhteisen hyvän kannalta pitää.

Nykyajan virastoissa päätökset tekee päällikkö.

– Valvonnan pettäminen näkyy tällä hetkellä myös tiettyjen terveysfirmojen kohdalla. Kaikenlaiset väärinkäytökset tulevat nopeasti kuitenkin vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa ilmi, ja se voi myös toimia pelotteena. Toki tiukemmista sanktioistakaan ei olisi haittaa. Varhaismodernilla ajalla virkamieheltä lähti korruption seurauksena elinkeino, Karonen huomauttaa.

Nykyään korruptioksi luetaan lahjonnan, julkisten varojen väärinkäytön ja liian avokätisten lahjojen lisäksi myös tiedon väärinkäyttö ja erilaiset suosikkijärjestelmät. Karonen löytää nopeasti esimerkit molemmista.

– Hyvä veli- ja hyvä sisko -verkostot ovat hyvin selkeitä suosikkijärjestelmiä. Sisäpiiritietoa taas on hyödynnetty esimerkiksi tapauksissa, joissa poliitikot ovat loikanneet omaa hallinnonalaa vastaaviin tehtäviin yksityiselle sektorille. Vaikka julkinen korruptio on Suomessa todella harvinaista, se lymyää meilläkin rakenteissa, Karonen sanoo.

Isossa mittakaavassa Suomessa tehdään asioita kuitenkin enemmän hyvin kuin huonosti. Tästä kertoo jo sekin, miten Suomi pärjää vuosi toisensa perään hienosti Transparency Internationalin korruptiovertailussa. Karonen kuitenkin muistuttaa varhaismodernin ajan viisaudesta:

– Yhteiskunnan toimivuuden kannalta on tärkeää, että kansalaiset kokevat voivansa luottaa valtaapitäviin, tulevansa kuulluiksi ja oikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Kaikenlaiset väärinkäytökset ovat omiaan rapauttamaan tätä luottamusta, Karonen toteaa.