Kun puolisot eroavat, moni isä pelkää menettävänsä yhteyden lapseen. Tutkija Johanna Terävällä on käsissään vanhempien haastatteluaineisto, jossa kuuluu valikoituneen joukon ääni. Isien haastatteluissa oli positiivinen pohjavire: suhde lapseen oli useimmilla hyvä eroriidoista huolimatta. Tutkija myös tietää jo, millaisia neuvoja eronneet isät antaisivat samassa tilanteessa oleville.
Eron jälkeen arki mullistuu: suhde lapsen toiseen vanhempaan muuttuu ja lapsen asioista sopimista voi joutua opettelemaan pitkäänkin. Johanna Terävä on viime viikot lukenut tiiviisti haastatteluaineistoa, jota hän pitää erityisen monipuolisena. Isien näkökulma eron jälkeiseen vanhemmuuteen on edelleen vähän tutkittu aihe, ja sekin nostaa aineiston arvoa.
”Vaatii enemmän töitä ja kutsumista, jotta isät saadaan mukaan tutkimuksiin. Se on kuitenkin minulle erittäin tärkeää, että molempien vanhempien ääni kuuluu”, Terävä sanoo.
Haastattelut on kerätty yhteistyössä Ensi-ja turvakotien liiton kanssa. Haastateltujen isien erosta on aikaa puolesta vuodesta seitsemään vuotta. Kaikilla heillä vanhemmuuteen liittyy erityisiä kipupisteitä, joiden vuoksi he ovat etsiytyneet vanhempien eroryhmään, sanoo Terävä.
Lukemansa jälkeen Terävä sanoo, että eron hetkellä kaikki isät kokivat pelkoa vanhemmuuden menettämisestä.
”Lasten menettämisen pelko ja ikävä, ovat isien mukaan keskeisiä tunteita eron jälkeen, ennen kuin asiat pikkuhiljaa tasaantuvat”, sanoo Terävä.
Tunne on voimakas ja se tulee yllättäen. Se ei ole arkipäiväinen tunne, eivätkä erotilanteessa olevat isät koe saavansa viestiä, että voimakkaan tunteen hallintaan olisi tarjolla apua.
Johanna Terävä kertoo Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen päivillä marraskussa, millaisia isätarinoita tuoreesta tutkimuksesta nousi.
Taistelijat ja Uhrit
Johanna Terävä sanoo, että vahvimmin pelko hallitsee isiä, jotka ovat tutkijan määritelmän mukaan eron jälkeen ”taistelijan” tai ”uhrin” asemassa. Meneillään voi olla esimerkiksi riita tai keskeneräinen oikeusprosessi lasten huoltajuudesta tai tapaamisista.
”Heillä pelko yhteyden menettämisestä on käsin kosketeltavaa, koska lapsen kanssa ei välttämättä ole päässyt viettämään aikaa niin paljon kuin isä tai lapsi olisi halunnut”, Terävä sanoo.
Haastatteluaineistossa he kuvailevat tilannettaan näin:
”Tämmönen sotatila.”
”Jatkuva ikävä, joka saa joka päivä itkemään.”
”En oo koskaan saanut mitään tukea.”
Johanna Terävä sanoo, että eron jälkeen isien pitäisi saada nykyistä vahvemmin viesti, että kaikenlaiset eroon liittyvät tunteet kuuluvat asiaan ja niiden hallintaan on saatavilla apua. Yksin ei kannata jäädä pohtimaan epätoivoiselta tai epäoikeudenmukaiselta tuntuvaa tilannettaan.
”Haluaisin myös sanoa tässä tilanteessa oleville, että älä luovuta, suhde lapseen ei häviä, vaikka olisi aikoja, että ei voisi nähdä niin usein kuin haluaisi. Se ei ole lopullista, vaan vielä tulee aikaa olla enemmän yhdessä”, Terävä sanoo.
Sopeutujat ja Yhteistyökumppanit
Osa isistä on omaksunut vanhemmuuden suhteen ”sopeutujan” tai ”yhteistyökumppanin” roolin, sanoo Johanna Terävä. Yhteistyökumppaneille on tärkeää neuvotella aktiivisesti äidin kanssa lasten asioista. Näin ajattelevat yhteistyökumppanit:
”Tärkeintä on, että lapset eivät joudu kärsimään.”
”Suhde lapsiin on vahvistunut ja voimistunut hirvittävän paljon (eron jälkeen).”
”Tärkeintä on laittaa oma elämä kuntoon.”
”Saa elää omanlaistaan elämää.”
Sopeutujat sen sijaan ovat valinneet passiivisemman roolin:
”En ole huoltaja, olen vain isä.”
”Isät ajattelevat, että äiti määrää lapsen asioista, mutta se sopii heille, sillä asiat pelittävät heidän mielestään jollakin lailla”, sanoo tutkija Johanna Terävä.
Vanhemmuudessa voi olla myös aikoja, että vuorovaikutus tuntuu niukalta.
”Joskus voi olla tilanne, että kirjoitat viikosta toiseen lapselle Whatsup-viestejä tai kuskaat lasta harrastuksiin, eikä matkalla puhuta mitään. Sekin tulee hyväksyä ja antaa lapsen määrittää vuorovaikutuksen tahtia. Tärkeintä on, että lapsi tietää sinun olevan kiinnostunut hänen asioistaan ja rakastavan häntä, vaikka vastakaikua ei sillä hetkellä tulisikaan”, Johanna Terävä kertoo.
Isän sitoutumisella isyyteensä on tutkimusten mukaan suuri merkitys niin lapsen kuin isän hyvinvointiin.
Haastatteluissa oli positiivinen pohjavire – suhde lapseen voi olla hyvä eroriidoista huolimatta
Jyväskylän yliopistossa varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina työskentelevä Johanna Terävä on tutkinut perhearkea, vanhemmuutta ja erityisesti isyyttä yhteensä jo yli 20 vuotta.
Moni asia puhuu sen puolesta, että isät tiedostavat nykypäivänä oikeutensa vanhemmuuteen paremmin kuin aiemmin. Myös yhteiskunnan tuki yhteishuoltajuudelle on vahvistunut. Tutkijan mukaan isät haluavat säilyttää hyvän suhteensa lapsiin ja kokevat, että ero lapsista olisi heille iso menetys.
Haastatteluaineistosta tutkijalle syntyi positiivinen pohjavire sen vuoksi, että isän ja lapsen yhteys kerrottiin vahvaksi – ja tätä suhdetta haluttiin vaalia ja kasvattaa entisestään.
”Voi sanoa, että isällä ja lapsella saattoi olla vahva suhde, vaikka lapsen äidin kanssa olisikin vaikeaa ja kipeitä asioita kesken.”
Eron jälkeisessä isyydessä on usein kyse kasvutarinasta. Ajan kanssa ja eroon liittyvien vaikeiden vaiheiden jälkeen monen miehen isyys vahvistuu. Oppimis- ja kasvuprosessi on kahdensuuntainen: lapset auttavat vanhempiaan kasvamaan ja päinvastoin.
”Hyvä ja vastavuoroinen suhde lapseen edellyttää, että tuntee lapsen ja tunnistaa lapsen tarpeet. Suhde kehittyy vain vuorovaikutuksessa, joka on erilaista, kun sitä ei ole äiti suodattamassa. Isät kokevat, että isyys kasvaa ja syventyy, kun pääsee erokriisin ohi, kun saa ja on pakko ottaa kokonaisvastuu”, kertoo Johanna Terävä.
Tuoreesta aineistosta Johanna Terävä voi jo kiteyttää riveiltä nousevat neuvot, jotka hänen mielestään voisivat olla isän neuvo toiselle isälle erotilanteessa:
- Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.
- Tutustu lapseesi ja vietä aikaa hänen kanssaan.
- Laadi kirjalliset sopimukset lapsen äidin kanssa.
- Hae apua ajoissa.
Johanna Terävän ja Marja Leena Böökin tutkimus on nimeltään ”Vanhemmuus eron jälkeen”. Se on jatkoa Perheen arki –hankkeelle. Alustavia tuloksia julkaistaan Jyväskylän yliopiston järjestämillä perhetutkimuksen päivillä 19.-20. marraskuuta 2020. Linkki tapahtuman sivuille
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.