JYUnity

– Avain vanhemmuuteen on ihmisen omakohtainen toive ja halu. Olennaista on, että ihmisellä on usko tulevaisuuteen ja siihen, että selviää lasten kanssa, sattui mitä sattui. Elämästä ei koskaan tiedä. Tärkeää on tieto siitä, että on saatavilla turvaa vastoinkäymisissä, pohtii Katri Viitasalo.

Katri Viitasalo toimii sosiaalityön yliopistonopettajana Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Hän väitteli äitien toimintamahdollisuuksista viime keväänä. Tutkimuksessaan hän käsitteli taloudellisia valintoja, joita pienten lasten äitiys tuo tullessaan.

Yhteiskunnan palvelut ja etuudet voivat vahvistaa ihmisen toimintamahdollisuuksia ja luottamusta selviytymiskykyynsä. Äitien luottamusta pärjäämiseensä heikentää epävarmuus saatavilla olevasta tuesta ja mahdollisuudesta jakaa taloudellista taakkaa.

– Kaatuneessa perhevapaauudistuksessa oli kyse vanhempainvapaista ja –vastuista ja siitä miten ne jaetaan. Kyse oli myös siitä, millaista tukea etuuksilla tarjotaan ja kuinka tuetaan lapsiperheiden työllisyyttä. Olisi tärkeää, että vahvistetaan isien osallistumista perhevastuisiin ja -vapaisiin, ja että luodaan lapsiperheille turvaa niihin tilanteisiin, joissa perhe kohtaa vastoinkäymisiä. Lähtökohtaisesti pitää varmistaa se, että lapsiperheen vanhemmat voivat luottaa omaan selviytymiseensä.

–  Kyse on ideologisista näkemyksistä äitien ja isien rooleista ja vaikka siitä, nähdäänkö esimerkiksi äitien perimmäisenä tehtävänä perheestä huolenpito.

On helppo sanoa, että kaikki me ollaan perheiden valinnanvapauden kannalla ja halutaan vahvistaa sitä. Mutta mitä se tarkoittaa? Kenelle yhteiskunta oikeasti tarjoaa niitä valinnanvapauksia? Muistetaanko huomioida tässä myös heikoimmassa asemassa olevat perheet ja äidit? Samalla, jos vastuu perheestä ja perheestä aiheutuvista kustannuksista on yhteinen niin eivätkö kustannukset ole jaettava nais- ja miesvaltaisten alojen kesken? Kyse on rahasta ja vallasta, siitä kuka maksaa perheestä aiheutuvat kustannukset. Siksikin se on niin vaikeaa, Viitasalo analysoi.

Taloussosiaalityö auttaa tunnistamaan, mikä ohjaa omaa rahankäyttöä

Viitasalo jatkaa työssään taloussosiaalityön kehittämistä. Parhaillaan hän käynnistää tutkimusta siitä, kuinka toimeentulovaikeuksia ja taloudellisia kysymyksiä käsitellään sosiaalityössä.

– Kun perustoimeentulotuki on siirretty Kelan hoidettavaksi, niin on saatu huomata, että eiväthän ne raha-asiat ja -ongelmat kadonneetkaan sosiaalityöstä. Eivätkä ne katoa, sillä rahavaikeudet kietoutuvat sosiaalisiin ongelmiin ja talousasiat ovat hyvin keskeisiä elämässä.

Paikoin näyttää siltä, että toimeentuloasioiden käsittely sosiaalityössä on entisestään monimutkaistunut Kela-siirron jälkeen. Tulottomat ihmiset näyttävät usein jäävän vaille toimeentulotukea ja oikea-aikaista apua.

Taloussosiaalityö voi konkreettisesti tarkoittaa vaikkapa nuoren ihmisen kohdalla sitä, että opetellaan yhdessä oman rahankäytön seurantaa, tehdään laskelmia omasta budjetista, harjoitellaan täyttämään veroilmoitusta ja maksamaan laskut omalta tililtä.

Toimintakykyisyyttä parantaa se, että saa tietoa sellaisista talouteen liittyvistä asioista kuin säästäminen, korot, velat, velkajärjestelyt ja pikavipit. Myös se auttaa, että oppii tunnistamaan rahankäyttöön liittyviä asenteitaan: tunteita, tuntemuksia, jotka ohjaavat rahankäyttöä ja taloudellista käyttäytymistä.

Rahahuolet tuovat toivottomuutta

Ihmisillä on paljon toivottomuutta ja ahdistusta raha-asioista. Kun rahan kanssa on pitkään tiukkaa, se vaikuttaa mieleen ja toimintakykyyn. Ihminen lamaantuu ja menettää toivonsa ja uskon parempaan huomiseen.

– Mitä kauemmin toivottomuutta on itsekseen kantanut ja kokenut neuvottomuutta, sen monimutkaisempiahan ne solmut sitten ovat kun niitä lähdetään yhdessä selvittämään, Viitasalo kuvailee.

Sosiaalityöntekijän luona avataan konkreettisesti joskus yhdessä muovipussi, joka on täynnä maksamattomia laskuja ja perintätoimiston kirjeitä. Joskus käy niinkin, että kun omasta rahatilanteesta otetaan selvää, niin käy ilmi, että eihän se niin toivoton olekaan.

Usein rahavaikeudet kytkeytyvät muihin ongelmiin elämässä, alkoholinkäyttöön, huumeisiin, mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen, väkivaltaan, rahapelaamiseen ja niin edelleen. Paljon on kyse yleisestä elämänhallinnasta ja siihen liittyvistä taidoista.

– Pikavipit pitäisi kieltää. Kuka niitä ottaa? Se, jolla ei ole muuta mahdollisuutta. Ja syöksykierre vain pahenee. Lisäksi vähimmäisetuuksien taso, se on nykyisin niin matala, että kuinka sillä voi tulla toimeen? Sen nostaminen on kyllä tärkeää, Viitasalo summaa.