Jyväskylän yliopiston politiikan ja poliittisen historian tutkijat avaavat USA:n presidentinvaalien taustoja ja arvioivat maan poliittista tilannetta. Vaalitulosta ei voi oikeuskeinoin muuttaa, mutta jakolinjat säilyvät vahvoina. Tutkijat Anna Kronlund, Antero Holmila ja Jani Kokko seuraavat jännitysnäytelmää tiiviisti.

Yhdysvaltojen presidentinvaali on ollut kihelmöivä jatkosarja, jota on seurattu ympäri maailmaa. Gallup-kyselyiden piti olla tällä kertaa aiempia vaaleja tarkempia, mutta mitä vielä. Joe Bidenin piti voittaa selvästi, mutta jännäksi meni. Kongressin senaatin piti mennä demokraateille, mutta senaatin lopullinen kokoonpano ratkeaa vasta tammikuussa. Nyt jännitetään vielä sitä, tunnustaako maailman merkittävimmän demokratian istuva presidentti Donald Trump häviönsä.

Yksi asia on ainakin varmaa, äänestysprosentti on noussut historiallisesti katsottuna ennätyskorkeaksi, arvioiden mukaan jopa noin 70 prosenttiin. Kaikkiaan liki 160 miljoonaa äänestäjää käytti äänioikeuttaan.

USA:n asioita seuraavat tutkijat muistuttavat, että presidentin valintaa leimaa se, että maan kaikissa osavaltioissa on oma vaalijärjestelmänsä. Se vaikuttaa äänestämisen tapaan ja tuloslaskennan edistymiseen. Presidentin valinnan yhteydessä käydään sekä liittovaltion että osavaltioiden kongressien vaalit, joista jälkimmäisten seuraaminen on Suomen mediassa jäänyt vähemmälle.

”Osavaltioiden kongresseilla on merkitystä myös valtakunnallisesti. Juuri suoritetun väestönlaskennan tulosten perusteella ne muokkaavat äänestysalueet uudelleen. Osavaltioiden vaalissa republikaanit ovat kaikkiaan pärjänneet demokraatteja paremmin”, tutkijatohtori Anna Kronlund arvioi.

Maan jakautuminen näkyy monin tavoin

Kahden puolueen järjestelmä leimaa Yhdysvaltojen politiikkaa. USA julistautui itsenäiseksi 1776. Jo tuolloin politiikassa vaikutti kaksi kilpailevaa ryhmittymää, jotka eivät varsinaisesti vielä olleet puolueita. Poliittiset näkemyserot ovat kärjistyneet istuvan presidentin kaudella. Tietenkin puolueiden sisällä on jakolinjoja, mutta polarisaatio korostaa vastakkainasettelua.

Jakoa ovat vahvistaneet terveydenhoitojärjestelmän uudistuspyrkimykset, jotka alkoivat Bill Clintonin ensimmäisellä kaudella. Uudistuksia on kaiken aikaa vastustettu republikaanien leirissä. Myös Barack Obaman valinta presidentiksi sai aikaan republikaanileirissä vahvan vastareaktion. – Henkilönä ensimmäinen musta presidentti edusti kaikkea sellaista, joka oli omiaan pelottamaan konservatiivista oikeistoa: nuori, älykäs ja tarmokas, apulaisprofessori Antero Holmila tiivistää.

Holmila näkee tällä hetkellä USA:n vaikean koronatilanteen maan pahimpana ajankohtaisena kriisinä.

”Trumpin epäonnistuminen epidemian hoidossa on osaltaan vaikuttanut Bidenin kannatuksen kasvuun ja vienyt väkeä äänestämään.”

Kahtiajako näkyy koko maassa kaupunkien ja maaseudun poliittisena erona. Demokraatit saavat ääniä kaupungeista ja esikaupunkialueilta, maaseutualueilla republikaanien kannatus on vahvaa.

”Republikaaninen puolue onnistuu aktivoimaan siellä väkeä kattavan paikallistoimintansa ansiosta”, Holmila muistuttaa.

Myös Kronlund pitää maan jakautumista yhä voimakkaammin kahteen vastakkaiseen leiriin erittäin huolestuttavana. Hän näkee kuitenkin pieniä murtumia blokkijaossa.

”On erilaisia ruohonjuuritasolla aktiivisia liikkeitä, jotka pystyvät hieman vaikuttamaan jakolinjojen yli.”

Esimerkkinä puoluerajat ylittävästä toiminnasta Kronlund mainitsee ilmastonmuutosta vastustavan kansanliikkeen.

Trumpilla oli vaaleissa vahva kannatus latinoväestön ja afroamerikkalaisen äänestäjäkunnan keskuudessa.

”Republikaanit ovat onnistuneet muokkaamaan poliittista retoriikkaa niin, että esimerkiksi sosialismi-käsitteellä leimataan jopa maltillisen oikeistolaisiakin näkemyksiä. Se on omiaan karkottamaan esimerkiksi kuubalais- tai venezuelalaistaustaisia äänestäjiä”, Holmila huomauttaa.

Viime vuosina taantuneilla teollisuusalueilla Trumpilla on myös vahvaa kannatusta. Hän on pystynyt antamaan taloudellisista ongelmista kärsiville ihmisille määritelmän ja syyn, miksi teollisuus taantuu ja työpaikat katoavat.

”Kehitys on onnistuttu nimeämään demokraattisten voimien syyksi”, Holmila lisää.

Sisäpolitiikan sujuminen senaatista kiinni

Kongressin senaatti näyttää saavan republikaanienemmistön. Kongressi jakaantuu senaattiin ja edustajainhuoneeseen, joista jälkimmäistä voisi verrata Suomen eduskuntaan. Senaattia nimitetään usein kongressin ylähuoneeksi. Lakien läpimenoon vaaditaan molempien kamareiden hyväksyntä.

Kronlund ja Holmila arvioivat, että kongressin voimasuhteista johtuen tulevalla demokraattipresidentillä on enemmän liikkumavaraa ulkopolitiikassa. Poliittiset tarkkailijat uskovat, että Biden toteuttaa ainakin lupauksensa liittää USA jälleen ilmastonmuutosta torjuvaan Pariisin sopimukseen, jonka Trump irtisanoi. Myös muuhun multilateraaliseen kansainväliseen yhteistyöhän Bidenin uskotaan suhtautuvan edeltäjäänsä myönteisemmin.

Kronlund seuraa myös Yhdysvaltojen suhdetta YK:n järjestöihin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Trumpilla ja Bidenillä on hyvin erilaiset näkemykset kansainvälisen yhteistyön merkityksestä ja sisällöstä.

”Kiinnostavaa on seurata myös muita toimijoita, kuten kongressia tai kansalaismielipidettä. Kyselytutkimusten mukaan enemmistö kannattaa Yhdysvaltojen mukana oloa kansainvälisillä areenoilla, vaikka puolueiden välillä on eroja ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.”

Sisäpoliittinen kehitys riippuu jatkossa siitä, onnistutaanko purkamaan jakolinjoja ja saako uusi presidentti republikaaneja puolelleen. Tässä vaarana on tosin se, että oman puolueen progressiiviset kannattajat voivat jäädä matkasta siinä kohtaa.

”Bidenilla on kymmenien vuosien kokemus kongressityöskentelystä, hän tuntee sen toiminnan”, Kronlund toteaa.

Biden varmasti tekee myönnytyksiä republikaaneille ja yrittää kuroa railoa umpeen. Todennäköisesti hallitukseen nimitetään republikaaneja ja yhteistyötä etsitään esimerkiksi infrastruktuurilakipaketille, tohtorikoulutettava Jani Kokko arvioi.

Tappion myöntäminen vaikeaa

Kokonaan oman lukunsa vaalien jännityssarjaan tuo se, miten istuva presidentti lopun kautensa käyttää. Trump on kaiken aikaa väittänyt vaaleja vilpilliseksi. Hän on lietsonut jo aiemmin epäilyjä postiäänestystä kohtaan, vaikka se on ollut korona-aikana monille sopiva tapa käyttää äänioikeuttaan. Hän on myös aloittanut lukuisia oikeusjuttuja, joissa hän kyseenalaistaa vaalien laillisuuden.

”Tämä on erikoista siihen nähden, että Trump on saanut huomattavasti suuremman äänisaaliin kuin viime kerralla, jolloin hän itse äänesti postiäänellä. Ennätysvilkkaissa vaaleissa Biden voittaa historian suurimmalla äänimäärällä”, Anna Kronlund huomauttaa.

”Historiallista on myös se, että varapresidentiksi nousee ensimmäisen kerran nainen, Kamala Harris.”

Kyseenalaistamalla vaalien oikeellisuuden Trump ilmeisesti haluaa heikentää kansalaisten uskoa demokratian toimivuuteen ja vaalijärjestelmän oikeellisuuteen. Etyjin vaalitarkkailijat eivät vilppiä ole havainneet.

”Korkeimpaan oikeuteen ei vaan ilmoittauduta, sinne on hyvin pitkä tie alempien tasojen oikeuksien kautta, Kronlund toteaa.

Holmila ei myöskään usko vaalivilppiin. Epäselvyyksiä on ollut pitkässä historiassa, vaikka varsinaisia ennakkotapauksia ei ole.

Tulevan presidentin suurin haaste liittyy vallanvaihdon sujuvuuteen. Viimeisen tiedon valossa presidentti Trump ja Valkoisen talon virkamiehet eivät halua tehdä yhteistyötä Bidenin siirtymätiimin kanssa.

”Trump on virkaanastujaispäivään asti täysillä valtaoikeuksilla varustettu presidentti. Vaarana on, että hän ryhtyy lietsomaan kaaosta esimerkiksi tehtailemalla presidentillisiä asetuksia, erottamalla virkamiehiä tai tuhoamalla asiakirjoja”, Kokko visioi.

”Kansakunnan kannalta virkaanastujaiset ovat vahvasti symbolinen tapahtuma Yhdysvaltain demokratian voimasta ja rauhanomaisesta vallanvaihdosta. Mikäli Trump haluaa parantaa kuvaansa tulevan historian valossa, niin seuraajansa virkaanastujaisiin hänen on tultava. Muutoin hän loukkaa kaikkien edeltäjiensä ja amerikkalaisen demokratian perinteitä”, Kokko muistuttaa.

 

Apulaisprofessori Antero Holmila toimii Kriisien ja yhteiskunnallisten muutosten tutkimus -profilointihankkeessa.

Tutkijatohtori Anna Kronlund johtaa Koneen säätiön hanketta Yhdistyneiden kansakuntien legitimiteetti ja ylikansalliset haasteet, 1990–2019.

Tohtorikoulutettava Jani Kokon Yhdysvaltain poliittista historiaa käsittelevässä väitöstutkimuksessa presidentti-instituutio on myös vahvasti mukana.