JYUnity

Ärtymys, lojaalius, suru ja viha – alkoholisti-isien pojilla on ristiriitaisia tunteita jäänteinä lapsuudestaan. Isät, pojat ja alkoholi on tunnetasolla vaikea yhdistelmä.

Henna Pirskanen, kuva: Petteri Kivimäki

Tutkijatohtori Henna Pirskanen Perhetutkimuskeskuksesta on selvittänyt lasten ja nuorten aikuisten kokemuksia vanhempien päihdeongelmista eri tutkimusprojekteissa. Esimerkiksi väitöksessään hän tutki nuoria miehiä, joiden isillä on ollut alkoholiongelma. Vapaaehtoisia haastateltavia hän haki ilmoituksilla lehdissä, kirjastojen tauluilla ja netissä. Mukaan löytyi 21 miestä, joiden ikähaarukka oli 20–40 vuoteen.

Haastateltavien hakeminen oli vaikeaa, mutta kun kiinnostuneet oli tavoitettu, löytyi monilta jo paljon valmiiksi mietittyjä ajatuksia. – Oli yllättävääkin, kuinka paljon haastateltavat olivat pohtineet elämäänsä ja olivat valmiita kertomaan siitä, tutkija ihmettelee. Pirskanen käytti tutkimuksen apuna elämänviivatekniikkaa.

Mukana oli hyvin monenlaisia perhetilanteita ja tietenkin muistoja oli ääritapahtumista ja siltä väliltä. – Kokemukset isän alkoholinkäytöstä vaihtelivat päivittäisestä tissuttelusta pitkittyneisiin viikonloppuihin ja rajuun alkoholistiseen juomiseen, Pirskanen kertoo.

Yhteistä haastateltaville olivat tunnetasolla ristiriitaiset kokemukset isä-suhteesta. Lapsuus saattoi vielä olla onnellinen, mutta jossain vaiheessa suhde isään muuttui. Alkoholinkäyttö saattoi lisääntyä ja isä etääntyi henkisesti. ”Isä oli kotona ja tuijotteli pullon pohjaa”, kuten eräs kuvasi.

– Lapsena pojat olisivat toivoneet enemmän aikaa isältä. Yhteisiä harrastuksia ja roolimallia kaivattiin. Monet kuvailivat pettymyksiä, joita koettiin, kun isä ei pitänyt lupauksia sovituista yhteisistä menoista. Ne, joiden perheessä alkoholiongelma oli alkanut aikaisin, olivat jääneet vaille isän mallia.

Ja ne joiden isillä alkoholiongelma paheni ajan myötä, tunsivat hämmennystä ja häpeää. Ongelmaa piti monien peitellä, kavereillekaan ei voinut kertoa. Ongelmat kasautuivat, jos perheellä oli myös taloudellisesti tiukkaa. Teini-iässä tilanne saattoi kärjistyä, varsinkin jos alkoholinkäytön mukana oli myös väkivaltaa. Syntyi ehkä myös miehinen yhteenotto, kun poika tunsi fyysisesti olevansa isän vahvuusluokkaa ja alkoi vastustaa isää.

Suhtautuminen voi muuttua myöhemmin

Oman polun löytäminen on ollut näille nuorille miehille vaikeaa aikuisena. Haastatelluista puolella oli jo lapsia, ja he tietysti ajattelivat lapsuuttaan oman isyytensä kautta. Monet haluavat olla uudenlaisia isiä ja peilaavat omaa tilannettaan lapsuuskokemuksiinsa.

Monet haastatelluista käsittelivät myös ylisukupolven ulottuvia vaikutuksia. Heitä askarrutti esimerkiksi sodan käyneiden isoisien kokemusten välittyminen omille lapsilleen.

Tunnesuhdetta on vaikea rakentaa uudelleen, jos luottamus pettää. Isän etääntyminen ja henkinen eristyneisyys olivat monille lapsena vaikea asia ymmärtää, Pirskanen kiteyttää. Suurimmalla osalla haastatelluista tunneside isiin vaurioitui.

Harvinaista oli kuitenkin, että välit kokonaan katkeaisivat. Taustalla vaikuttaa myös velvollisuudentunto. – Monet kantoivat vastuuta isistään, joiden elämä oli ajautunut monin tavoin vaikeaksi.

Aikuisena suhde on jopa saattanut parantua, kahden aikuisen miehen välinen suhde perustuu eri logiikalle kuin lapsen ja isän. Varttuneina nuoret miehet itse pystyivät määrittelemään ne tilanteet, joissa tapasivat isää. Haastatteluhetkellä monen viha oli hälventynyt, ja tilalle oli tullut tiettyä surua menetetystä ajasta.