JYUnity

Valtioiden rajoja vartioidaan passein, sormenjäljin ja iiristunnistuksin tai virustestein. Oleskelu vaatii jo tarkempaa syyniä lupineen. Kun pyrkimyksenä on jäädä maahan, portille tarvitaan tiukempia vartijoita, testejä.

Kansalaisuuskelpoisuutta voidaan testata valtion historian ja yhteiskunnan tuntemuksella. Tällaisessa testissä on se hyvä puoli, että siihen valmistautuessaan hakija oppii tuntemaan oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Toinen tavallinen portinvartija on kielitaitotesti, jollainen on käytössä Suomessa. Siihen treenatessaan ihminen joutuu oppimaan yhtä maan valtakielistä, meillä suomea tai ruotsia, mistä on hyötyä yhteiskuntaan osallistumisessa.

Kielitaitotestien haaste on varmistaa, että arvioidaan juuri kielitaidon tasoa, ei mitään muuta. Se on altis riskille, että arvioitavaksi tarkoitetun asian sijaan selvitetäänkin jotain muuta. Raju esimerkki tällaisesta on Akhlaq Ahmadin 2020 ilmestynyt tutkimus, joka osoitti, että Suomessa samalla hakemuksella pääsi työhaastatteluun tai tuli hylätyksi sen mukaan, oliko hakijan nimi perinteisen suomalainen vai viittasiko ulkomaiseen taustaan.

Nimeään ei voi peittää eikä kieltä voi tuottaa kuin ääntämällä. Siinä kuuluu yleensä jollain tavalla puhujan ensikieli ja siten hänen taustansa. Poikkeamaa normiääntämyksestä kutsutaan myös aksentiksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset kyllä ymmärtävät mutta eivät aina halua ymmärtää mitä aksentillinen puhuja sanoo.

Myöskään kuunteleminen ei ole neutraalia. Jos esimerkiksi tiedämme tai oletamme, että suomea puhuva henkilö on taustaltaan venäjänkielinen, kuulemme hänen ääntämyksessään venäjään liittämiämme piirteitä. Kielen mukana yhdistämme puhujaan mahdollisesti myös muita, usein stereotyyppisiä, mielikuvia. Vaarana on, että kielitaidon sijaan arvioimme puhujaa ja silloinkin stereotyyppiä.

Kansalaisuuskelpoisuutta mittaavaa Yleisten kielitutkintojen testiä (YKI) organisoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus.  Suomen akatemian rahoittamassa hankkeessa Rikkinäistä suomea: Aksenttien arviointi yhteiskunnallisena portinvartijana tutkimme suomen puhutun kielen testiä ja arviointia. Selvitämme erilaisten kriteerien käyttöä ja käyttökelpoisuutta, mutta myös mahdollisia piileviä asenteita ja painotuksia puhujien taustan mukaan.

Ääntäminen on ikivanha keino erottaa meitä ja muita ja valvoa rajoja. Raamatun Tuomarien kirjassa (12: 5-6) kerrotaan, miten sodassa, jossa omia oli vaikea erottaa toisista, apuun otettiin ääntämistesti. Vihollinen jäi kiinni yhden sanan, šibbolet, ääntämisestä eri tavalla, mistä seurasi varsinainen joukkolahtaus. Erilaisia šibboleteja on käytetty tunnistamiseen myöhemmissäkin sodissa, ja myös tietoturvajärjestelmien tunnistamismenetelmät ovat lainanneet nimensä tästä tapauksesta.

Yleisten kielitutkintojen testissä ei pudoteta päitä. Arvioijat ovat hyvin koulutettuja ammattilaisia eivätkä arvioitaviensa vastustajia. Arviointilinjaa myös valvotaan koko ajan. Turhaa draamaa testin ympärille ei ole syytä rakentaa. Kuitenkaan tällaisessa korkean riskin testissä minkäänlaiset kielitaidon ulkopuoliset tiedostamattomat asenteet eivät saa päästä vaikuttamaan. Kansalaisuuden epuu hylätyn testin perusteella voi johtaa jopa raamatulliseen kohtaloon.

Mia Halonen, dosentti ja yliopistotutkija
Soveltavan kielentutkimuksen keskus, koulutuksesta vastaava varajohtaja ja tutkinto-ohjelmavastaava
Rikkinäistä suomea -hankkeen johtaja