JYUnity

Liikuntateknologian tarkastelu urheilu- ja liikuntapsykologian konsultin näkökulmasta

Toimin tällä hetkellä liikunta- ja urheilupsykologian konsulttina samalla tehden jatko-opintoja informaatioteknologian tiedekunnassa. Informaatioteknologian sekä urheilu- ja liikuntapsykologian yhdistäminen tutkimuskokonaisuudeksi tuntui alussa oudolta. Tutkijan työ ylipäätään tuntui vieraalta, sillä miellän itseni ennemmin käytännön tekijäksi.

Näin jälkikäteen ajatellen, kahden eri alan yhdistäminen on muodostunut suureksi mahdollisuudeksi. Olen myös havainnut, että tieteen ja konkretian välillä on suurempi yhteys kuin mitä aiemmin luulin.

Ihmisten kannustaminen kohti liikunnallisempaa ja terveellisempää elämäntapaa on ajankohtainen aihe. Useat liikuntateknologian käyttäjät kuitenkin kokevat, että liikuntateknologiasta saatu tieto pitäisi olla personoidumpaa ja ohjaavampaa, ei pelkästään faktaa liikuntasuorituksista.

Liikuntateknologiayritysten ratkaisu asiaan on digitaalinen valmentaja, joka ei pelkästään näytä faktatietoa treenaamisesta vaan keräämänsä datan perusteella luo käyttäjälleen henkilökohtaisen suunnitelman sekä modifioi sitä ajan kuluessa.

Millä tapaa digivalmentaja pystyy vaikuttamaan käyttäjiensä liikuntamotivaatioon sekä itsevarmuuteen liikkujana?

Digivalmentaja tuntuu tarjoavan ihmisille edullisemman vaihtoehdon ja samalla se kulkee aina mukana. Tosin kokonaisvaltainen ymmärrys ja vuorovaikutteisuus ovat asioita, joita käyttäjät edelleen kaipaavat.

Viime aikoina tutkimukseni on keskittynyt etenkin nuorten, yläkouluikäisten mielipiteisiin liikuntateknologiasta. Tässä iässä luodaan liikuntatottumukset aikuisiälle ja se tekee tästä kohderyhmästä erittäin tärkeän. Tähänastisten tutkimusteni mukaan liikuntateknologialla on iso potentiaali vaikuttaa nuorten liikunnallisuuteen.

Liikuntateknologia auttaa nuoria tiedostamaan heidän omaa liikunnallisuuttaan.

Tosin pelkkä teknologian käyttö ei välttämättä yksin riitä. Innostusta ja luottoa liikuntateknologiaa kohtaan kuitenkin löytyy.

Itse tieteen ja teorioiden luominen ei motivoi ja kannusta minua tutkimuksessa eteenpäin. Se, että saan tehdä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden eteen työtä ja pääsen osaksi tavallisten ihmisten arkea ja oppimista oman tutkimukseni kautta, tekee kaikesta aherruksesta vaivan arvoisen. Kommentit siitä, miten teini-ikäinen on liikuntateknologian avulla tullut itsevarmemmaksi liikkujaksi yllätyttyään positiivisesti omista taidoistaan tai miten urheilija on saanut teknologian avulla sisukkuutta ja luottamusta urheilusuoritukseen, osoittavat aiheen tärkeyden.

Oma motivaationi tutkimuksen tekemiseen on ehkä itsekäs. Jos pystymme ymmärtämään, miten liikuntateknologia pystyy vaikuttamaan ihmisten motivaatioon ja itseluottamukseen liikkujana, pystymme kehittämään laitteista ja applikaatioista vielä personoidumpia ja motivoivampia. Samalla me liikunta-alan ammattilaiset lisäämme ymmärrystämme siitä, miten voimme integroida teknologiaa mukaan omaan työhömme… oli se sitten tavallisten ihmisten tai urheilijoiden auttamista kohti terveempää ja kokonaisvaltaisempaa elämäntapaa.

Tieteestä on hyötyä silloin, kun sillä pystyy vaikuttamaan konkreettisiin asioihin, kuten tässä tapauksessa ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.

Eeva Kettunen
projektitutkija, informaatioteknologian tiedekunta