JYUnity

Jo varhaislapsuuden myönteiset kokemukset ovat yhteydessä ikääntyneiden viisauteen. Yliopistossa opiskelijoiden ohjaukseen liittyy paljon mahdollisuuksia kehittää viisaustaitoja, kirjoittaa erikoistutkija Eeva Kallio.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä mitä viisaus tarkoittaa, vaikkakin viime vuosina on ollut nähtävissä kasvavaa yhteistä ymmärrystä. Kyse on kompleksista ilmiöstä, jotka voidaan tiivistää joukoksi ideaaleja ihmispiirteitä.

Viisaus on:

• laaja-alaista ymmärrystä
• sosiaalisesti rakentavien tunteiden kokemista
• eettistä, globaalia vastuunkantoa ja -toimintaa

Viisaus on ihanne, johon pyrimme, mutta olemme koko ajan matkalla sitä kohti. Yllättävää kyllä, viisauden tutkimus kasvatustieteiden ja oppimisen alueilla on ollut toistaiseksi vähäistä.

Viisauteen liittyy kielteisten asioiden käsittelyä

Kun puhutaan käytännöllisestä viisaudesta, phronesis (toisin sanoen ilman, että viisauteen liitetään mitään transsendentteja sisältöjä), on oletettavaa, että se kehittyy ja kypsyy oppimisen kautta elämänkulussa.

Näyttää siltä, että viisaus liittyy vahvasti kokemustietoon ja elämänkokemusten itsereflektioon: kyse on syvästä ja rikkaasta arvioinnista, jolloin myös oman itsen kielteiset puolet voidaan kohdata. Viisauden psykologinen paradoksi on, että ihanteellisena ja vaikeana tavoitteena siihen näyttää liittyvän vaikeiden kielteisten, kivulloistenkin kokemusten käsittelyä, eli se liittyy parhaimmillaan niin sanottuun kriisien jälkeiseen kasvuun.

Tutkimuksissa on havaittu, että viisaudella on ainakin myöhemmällä iällä selkeä yhteys koettuun hyvinvointiin.

Tiedetään myös se, että jo varhaislapsuuden myönteiset kokemukset ovat yhteydessä ikääntyneiden viisauteen.

Kyseessä on siis todellakin ilmiö, jossa kasvatuksella, kokemuksilla, niistä oppimisella ja opitun tietoisella pohdinnalla on suuri merkitys.

Monin yliopistopedagogisin keinoin voidaan edistää viisaustaitoja

Näyttää siltä, että näitä taitoja voidaan myös opettaa jossakin määrin. On tehty opetuskokeiluja osana yliopisto-opetusta.  Viisauspedagogisiin menestyksellisiin opetuskokeiluihin on sisällytetty muun muassa suurten filosofien tai kulttuuriperinteiden klassisten tekstien lukemista, luokkakeskustelua niistä, omiin uskomuksiin ja arvoihin liittyviä erilaisia reflektiopäiväkirjoja.

Tiivistetysti on esitetty, että viisautta edistäviä yliopistopedagogisia välineitä ovat muun muassa:

• opiskelijan uskomusten kriittinen haastaminen
• omien arvojen tietoiseen ilmaisuun rohkaiseminen
• opiskelijan haastaminen omaan sisäiseen (psykologiseen/henkiseen) kasvuun
• itsereflektioon rohkaiseminen
• moraalisten arvojen emotionaalisen ulottuvuuden avaaminen

On myös havaittu, että ohjaus ja mentorointi näyttää lisäävän ohjattavan viisautta. Tällainen ohjaussuhdehan on kokeneemman ekspertin ja aloittelevan noviisin yhteistyösuhde, jossa ekspertti jakaa omaa kokemustietoaan.

On siten selvää, että yliopisto-opiskelijoidenkin ohjaukseen liittyy paljon mahdollisuuksia kehittää viisaustaitoja: kykyä laajempien, kuten globaalien perspektiivien ymmärtämiseen, tiedollisen nöyryyden asenteen omaksumiseen, myötätuntoisten ja muiden sosiaalisesti rakentavien tunteiden perustalta toimimiseen.

Viisauden opettamisessa on parhaimmillaan kyse eettiseen kansalaisuuteen kasvattamisesta, jolla luodaan mahdollisuuksia osaavien, mutta myös hyvinvoivien ja hyvinvointia luovien tulevaisuuden tekijöiden kasvattamiseksi.

PsT, dosentti Eeva Kallio on erikoistutkijana Koulutuksen tutkimuslaitoksella Jyväskylän yliopistossa ja vetää Viisaus ja oppiminen -tutkimusryhmää.