Yliopistojen pitkän tähtäimen vaikuttavuuden ja lyhyen tähtäimen strategisen rahoituksen välillä vallitsee ristiriita, joka vaikuttaa niiden keskeisiin toimintoihin.
Yliopistojen perustehtävät eli koulutus ja tutkimus sekä tutkimustiedon levittäminen ovat luonteeltaan hyvin yhteiskunnallisia. Nämä tehtävät ovat myös yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuustehtävän ytimessä. Tämän vuoksi yliopistoja yleensä joko rahoitetaan julkisesti, tai niille on annettu mahdollisuus kerätä rahoitusta vapaasti.
Yliopistojen tuottama hyöty on osin ennakoitavissa. Yhteiskunta tarvitsee osaajia ja ammattilaisia, joita yliopistot kouluttavat. Vaikeammin ennakoitava pidemmän aikavälin tuote on kasautuva tutkimustieto ja kriittiseen ajatteluun kasvattaminen. Yliopistojen julkinen rahoitus perustuu pitkälti siihen, että rahoittaja on luottanut tähän pitkän aikavälin hyötyyn ilman mittareitakin.
Viime vuosina yhä isompi osa yliopistojen perusrahoituksesta on siirtynyt kilpaillun rahoituksen piiriin. Etenkin poliittisten suhdanteiden mukaan vaihtelevan strategisen rahoituksen osuus on kasvanut. Myös yliopistojen perusrahoitus jaetaan suhteellisen nopeisiin tuotoksiin, kuten tutkintoihin ja julkaisuihin, perustuvalla laskurilla. Tämä näyttää ohjanneen yliopistojen toimintaa tuloksellisemmaksi, mikä on toki tällaisen rahoitusinstrumentin tarkoituskin. Yliopistot siis tuottavat enemmän sitä, mitä lasketaan ja mistä rahoitetaan.
Yliopistot kuitenkin toimivat tavalla, joka on strategisesta näkökulmasta usein liian hidasta. Tutkimustiedon hidas kasautuminen tai odottamattomat tutkimuksellisen oivallukset vaativat aikaa ja rahoittajalta epävarmuuden sietoa.
Rahoitustavan muutos onkin aiheuttanut toiminnallisen ristiriidan. Rahoitusmallit ja strateginen rahoitus voivat muuttua poliittisten suhdanteiden muuttuessa, mutta jotta yliopistot menestyisivät, niiden on osallistuttava lyhyen aikavälin rahoituskilpailuun. Yliopistojen toiminnalla on toisaalta myös pitkän tähtäimen vaikutuksia, jotka ovat vaikeammin ennakoitavissa ja mitattavissa. Tätä vinoutumaa lisää nykyinen strateginen rahoitus, jolla julkista rahaa ohjataan ”strategisesti” rajattuihin tutkimusaiheisiin, jotka ovat vielä selkeämmin poliittisesti motivoituja.
Yliopistojen on siis menestyäkseen oikeutettava olemassaolonsa lyhytaikaiseen kilpailuun osallistumalla. Yliopistojen rahoitusmallia vuosiksi 2021-2024 uudistavalle työryhmälle jää vastattavaksi ainakin tämä kysymys: millaisella poliittisella ohjauksella voidaan tukea yliopistojen pitkän aikavälin vaikuttavuutta?
Yliopistotutkija
Taina Saarinen
Kirjoittaja on Korkeakoulututkimuksen seuran puheenjohtaja
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.