JYUnity

Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen tutkijat selvittivät keväällä toimittajien digityökokemuksia. Kaikki haastateltavat olivat siirtyneet etätyöhön, mutta siirtymien sujuvuudessa oli eroja, kirjoittavat Tiina Saari, Minna Koivula ja Mia Tammelin tutkimuksen tuloksista.

Koronapandemian iskettyä Suomeen maaliskuussa 2020 joutui suurin osa suomalaisista journalisteista siirtämään toimituksen kotisohvalleen, keittiön pöydän ääreen tai jopa saunanlauteille. Etätyökomennus tuli monelle yllätyksenä ja maaliskuussa mitattiinkin toimitusten kykyä siirtyä ketterästi kotitoimistoihin.  

Haastattelimme keväällä Media Work 2030 -tutkimushankkeen puitteissa suomalaisia toimittajia. Tarkoituksena ei ollut kerätä tietoa toimitusten etätyösiirtymästä, mutta nopeasti eskaloitunut pandemiatilanne näkyi väistämättä haastattelujen sisällössä: kaikki 30 haastateltavamme tekivät kevään aikana työtä muualla kuin työpaikalla.

Haastatteluissa kävi nopeasti selväksi toimitusten eriävät käytännöt etätyön suhteen. Monet aluetoimittajat tekivät etätyötä käytännössä koko ajan jo ennen pandemiaa, osa haastateltavistamme sen sijaan kertoi jopa etätyökielloista. Osa siis jatkoi etätöitään kuten ennenkin, mutta sillä erotuksella, että myös satunnaiset käynnit toimituksissa saatettiin estää tai ne muuttuivat ainakin vapaaehtoisiksi.

Monelle ensimmäistä kertaa etätyöhön totuttelevalle töiden siirtäminen omaan keittiöön tai olohuoneen sohvalle vaati totuttelua. Eräs haastateltavamme kertoi hoitavansa työpuhelut aina saunassa, jotta perhe-elämä ei haittaisi työntekoa.

Laajaa vaihtelua valmiudessa hoitaa journalistista työtä etänä

Moni kertoi yhteydenpidon työyhteisöön muuttuneen eniten. Pikapalaverit, nopeat neuvonpidot tai kuulumisten vaihtaminen piti hoitaa sähköisesti.

Toisissa toimituksissa pikaviestisovellusten käyttö oli arkipäivää jo ennen koronaa, toisissa uutta teknologiaa otettiin käyttöön vasta pakon edessä.

Kuva toimitusten digivalmiudesta ei haastateltaviemme kertomana ole siis lainkaan yhdenmukainen, vaan valmius hoitaa journalistinen työ etänä vaihteli laajalti.

Kaiken kaikkiaan journalistit kertoivat siirtymän etätyöhön sujuneen yllättävän kivuttomasti. Teknologian kerrottiin mahdollistavan lähes samanlaisen työskentelyn kotona kuin toimituksessa ja tietotekniset ongelmat nousivat vain harvoin etätyön suurimmaksi haasteeksi.

Tietoteknisten ongelmien sijaan haastateltavamme kertoivat etätyötä hankaloittavan erityisesti työrauhan puute ja vaikeudet keskittyä kotona. Lisäksi jotkut kokivat etätyön yksinäiseksi puurtamiseksi erillään työyhteisöstä. Kevään mittaan olikin havaittavissa kyllästymistä yksin tietokoneen ääressä jumittamiseen. Moni haaveili paluusta toimitukseen ja työkavereiden seuraan.

Mia Tammelin (vas.), Minna Koivula ja Tiina Saari tutkivat, miten koronan tuoman etätyö onnistui toimittajilta ja toimituksissa.

Monissa organisaatioissa etätyötä ovat aiemmin estäneet vanhat toimintatavat, ennakkoluulot uusia digi- ja etätyöratkaisuja kohtaan sekä kuvitelmat siitä, että työt jäävät etänä tekemättä.

Poikkeusoloissa vietetyn kevään ja kesän jälkeen toivoisikin, että toimituksista löytyy tulevaisuudessa tilaa erilaisille työn tekemisen tavoille ja muodoille. Uutiset saatetaan välittää meille aiempaa useammin kotisohvalta – tai ehkä kylmästä saunasta.

Tiina Saari, YTT, tutkijatohtori, Työelämän tutkimuskeskus (WRC), Tampereen yliopisto
Minna Koivula, FM, tohtorikoulutettava, journalistiikka, Jyväskylän yliopisto
Mia Tammelin, dosentti, YTT, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu