JYUnity

Matkustaminen, teiden rakentaminen, kaivosten perustaminen, puun korjuu, pellon raivuu ja jopa kesämökin rakentaminen heikentää elinympäristöjen tilaa ja tuhoaa luonnon monimuotoisuutta. Voidaanko ihmisen aiheuttamia haittoja monimuotoisuudelle ja elinympäristöille vähentää tai kokonaan korvata kunnostamalla elinympäristöjä toisaalla?

Ekologiset kompensaatiot edustavat uudenlaista yhteiskunnallisen ympäristövastuun ajattelua, jossa minkä tahansa ihmisen toiminnan luonnolle aiheuttamat haitat hyvitetään toisaalla tuotettavilla ekologisilla hyödyillä. Mekanismi on sama kuin saastuttaja maksaa periaatteessa, eli haitan aiheuttajan on hyvitettävä aiheuttamansa haitat.

– Monet pieneltäkin vaikuttavat teot heikentävät paikallisesti elinympäristöjen tilaa ja luonnon monimuotoisuutta. Haittaamista pidetään normaalina kehityksen seurauksena, ja haitan aiheuttaminen on useimmiten täysin sallittua. Muille lajeille ja niiden elinympäristöille aiheuttamiamme haittoja ei yleensä edes ajatella. Haittojen tekeminen näkyviksi vaatimalla pientenkin haittojen hyvittämistä luonnolle olisi askel kohti kestävämpää elämäntapaa. Esimerkiksi jokaiseen rakennuslupaan voitaisiin lisätä ekologinen kompensaatiomaksu, joka kohdennettaisiin heikentyneiden elinympäristöjä ennallistamiseen toisaalla, kertoo ekologian professori Janne Kotiaho, joka työkseen pohtii keinoja turvata ihmiskunnalle ja koko planeetalle parempi tulevaisuus.

Kompensaatiot pakolliseksi?

Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen isännöimässä luonnonsuojelubiologiaan keskittyvässä 5^th European Congress of Conservation Biology (ECCB2018) –suurkonferenssissa tarjottiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus korvata matkustamisesta aiheutuvia ilmastopäästöjä vapaaehtoisella hiilikompensaatiomaksulla, jonka tuotot käytettiin suoalueen ennallistamiseen. Kuitenkin ainoastaan 39 prosenttia osallistujista maksoi hiilikompensaatiomaksun, mikä tuli konferenssin järjestäjillekin yllätyksenä.

– Olen hieman yllättynyt, että vain 39% osallistujista maksoi vapaaehtoisen kompensaatiomaksun oma-aloitteisesti ilman patistelua. Jos näin pieni osa tästä ympäristöasioista perillä olevasta ja niitä ammatikseen ajattelevasta porukasta osallistuu vapaaehtoisesti maksuun, en näe kovin suuria mahdollisuuksia sille, että yhteiskunta laajassa mitassa alkaisi aiheuttamiaan haittoja vapaaehtoisesti hyvittämään; tarvittaneen kannusteita tai säätelyä. Toivottavasti kokeilumme kuitenkin avaa uuden aikakauden ja havaintojamme hyödynnetään vastaavissa tapahtumissa, sanoo Kotiaho.

Pienet vihreät askeleet

Elinympäristöjen heikentyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen ovat vakavia uhkia ihmiskunnalle ja vaikuttavat jo nyt haitallisesti kahteen viidestä ihmisestä maailmassa. Suomi on sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2020 mennessä. Jos suunnan halutaan kääntyvän nopeasti kohti kestävän kehityksen tavoitetta, tarvitaan luonnonsuojelutoimenpiteiden lisäksi uusia keinoja.

– Tehokkaimpia ratkaisuja olisi, jos ympäristöhaittojen kustannukset sisällytettäisiin kuluttajahintoihin. Jos halvin tuote olisikin ympäristöystävällisin, olisi kuluttajankin helpompi muuttaa kulutustottumuksiaan. Kulutusvalintojen ympäristövaikutukset jäävät helposti piiloon myös siksi, että kauppa on globaalia, ja kulutus ja tuotanto on eriytetty eri puolille maapalloa, sanoo Kotiaho.

Oikotietä onneen ei ole

Kotiaho haluaa innostaa tutkijoita ulos kammioistaan, jotta tieto ei jäisi pölyttymään yliopiston sisälle ja kannustaa vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

– Haluan avata päättäjien silmät niin eduskunnassa kuin kuntienkin tasolla. Päättäjien on korkea aika alkaa toimia ympäristösopimusten edellyttämällä tavalla, mutta muutoksia täytyy tehdä meistä jokaisen myös ruohonjuuritasolla. Muuttaaksemme kulutustottumuksiamme ja elämäntapojamme me tarvitsemme päättäjiltä kannusteita ja sääntelyä. Niin mukavalta kuin vapaaehtoisuus kuulostaakin, se ei yksinkertaisesti tunnu riittävän, Kotiaho toteaa.