Yliopistossa työntekijät ohjaavat opiskelijoita monin eri tavoittein. Opiskelijoita ohjataan muun muassa oppimisessa, opinnäytteissä, jatko-opinnoissa, urapolulla, hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämisessä, harjoitteluissa sekä kansainvälisyyteen tai yrittäjyyteen suuntaamisessa, kirjoittaa erityisasiantuntija Leena Penttinen Jyväskylän yliopiston koulutuspalveluista

Työntekijöiden tueksi ohjaukseen Jyväskylän yliopistossa alkaa tänä syksynä uusi koulutuskokonaisuus: ”Yliopisto-ohjauksen perusteet”. Lokakuun lopulla käynnistyvän, lukuvuoden mittaisen koulutuksen avulla reagoidaan ohjausosaamisen kehittämistarpeisiin ja keskusteluun siitä, mitä ohjaus on yliopistotyössä.

Yliopistossa ohjausta tehdään erilaisilla tehtävänimikkeillä osana muuta työtä: opettamista, tutkimusta tai opintohallinnon tehtäviä.

Jo näistä lähtökohdista johtuen ei ole tarkoituksenmukaista edes yrittää pakottaa eri toimijoiden ohjaustyötä samaan muottiin.

Olennaisempaa on tukea henkilöstöä tunnistamaan oma ohjaustehtävänsä, kehittämään tarkoituksenmukaisia työtapoja ohjaukseen sekä jäsentämään ohjauksen yhteistyötahoja niin yliopiston sisällä kuin ulkopuolella. Oman ohjaustyön rajojen hahmottaminen näyttäytyy erityisen keskeisenä yliopisto-ohjauksessa.

Ohjauksen voi määritellä esimerkiksi yhteistoiminnaksi, jossa edistetään ohjattavan erilaisia oppimis-, kasvu- ja työprosesseja siten, että yksilön toimijuus vahvistuu.  Lähtökohtana ovat siten yksilölliset prosessit ja yksilön oma toimijuus, aktiivisuus ja osallisuus omalla opinto- ja (työ)elämänurallaan. Määritelmä suuntaa ohjaajaa kohdentamaan työnsä ohjattavan prosessien tukemiseen ja aktiivisuuteen sekä vastuullisuuteen niissä.

Ohjausosaaminen on laaja-alaista ymmärtämistä

Ohjausosaaminen on siten muutakin kuin pedagogisia työvälineitä. Esimerkiksi opintojen suunnittelun ja opiskelusuunnitelmien ohjaamisessa on tärkeää ymmärtää, millaiset kysymykset askarruttavat opiskelijaa, millaisista tekijöistä opiskeluorientaatio, opintoihin kiinnittyminen, opiskelutaidot ja -motivaatio koostuvat. Kun ymmärrämme yksilöllisen tuen tarpeita ja niihin liittyviä prosesseja, on helpompi tarjota osuvaa ohjausta opiskelijaa aktivoivasti ja hänen toimijuuttaan vahvistavasti. Ohjausosaaminen ei siis ole vain menetelmäosaamista vaan laaja-alaista tutkimusperustaista ymmärrystä yliopisto-opiskelun monimuotoisista prosesseista.

Keskusteluissa yliopisto-opiskelijoiden ohjauksesta on yhä enemmän voimistunut aito kiinnostus ja kokonaisvaltainen välittäminen opiskelijoiden oppimisesta, opiskelukyvystä, hyvinvoinnista ja työllistymisestä.

Yksittäisen ohjaajan ja opiskelijan kohtaamisissa nousee usein esille myös elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä, jotka määrittelevät mielekkään opintopolun rakentumista.

Ohjauksessa läsnä tuleva opiskelijan elämänkentän kokonaisuus jää monta kertaa mietityttämään ohjaajaa. Usein ohjaaja tahtoisi auttaa enemmän kuin työtehtävä tai oma osaaminen mahdollistaa. Tällöin on hyvä tunnistaa, että ohjaajakaan ei ole yksin tukemassa opiskelijan opintopolkua vaan yliopistolla on monia eri tehtävissä toimivia ohjausosaajia.

Tulevan lukuvuoden ohjauskoulutuksessa jäsennetään myös ymmärrystä yliopiston ohjauspalvelujen kokonaisuudesta. Tätä kautta henkilöstö voi keskittyä kehittämään omaa ohjausosaamistaan parhaalla tavalla tukemaan niitä opiskelijan prosesseja, jotka ovat oman työtehtävän kannalta keskeisiä yhteisessä työssä opiskelijan hyvän opintopolun edistämiseksi. Ohjausosaamisen kehittäminen haastaa ohjaajat kollegiaaliseen yhteistyöhön, oman työn rajojen ja mielekkyyden jäsentämiseen. Hyvinvoivalla ohjaajalla on myös paremmat resurssit opiskelijan kohtaamiseen.

 

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.