Kun työnantajilta on tutkimuksissa kysytty, minkälaisia taitoja he työntekijöiltään odottavat, vastauksissa tulevat säännönmukaisesti esiin sosiaaliset taidot, ajattelutaidot, luovuus, innovatiivisuus ja ongelmanratkaisutaidot. Viime aikoina on alettu yhä enemmän puhua myös tietynlaisista ominaisuuksista kuten sinnikkyydestä ja rohkeudesta.

Työelämätaitoja opitaan työelämässä, kuten harjoittelussa tai projekteissa, mutta niitä voidaan oppia myös kampuksella. Tähän tarvitaan monipuolista pedagogiikkaa.

Työelämätaitojen kehittymistä edistää pedagogiikka, jossa työskennellään yhdessä, hyödynnetään aikaisempia tietoja ja kokemuksia, yhdistetään teoriaa ja käytäntöä, pohditaan kriittisesti opiskeltavia asioita, saadaan ja annetaan palautetta ja hyödynnetään monipuolista arviointia.

Perinteiset opetusmenetelmät – luennointi, yksin työskentely ja lukeminen –  osoittautuivat tutkimuksessamme tehottomiksi työelämätaitojen oppimisen kannalta. Tämä ei tarkoita, etteikö näitä opetus- ja oppimismenetelmiä tarvittaisi. Niitä tarvitaan, niiden kautta saadaan uutta tietoa ja syvennetään ymmärrystä. Suosittelemme pedagogiikkaa, jossa luento-opetusta, lukemista ja kirjoittamista kytketään yhteistoiminnalliseen käytännön ongelmien ratkaisuun ja kriittiseen pohdiskeluun. Yksi tapa tähän on flippaus, eli käänteisopetus, jossa opiskelijat ensin opiskelevat itsenäisesti kirjallisuuden tai videoluentojen avulla, ja sen jälkeen pienryhmissä syventävät ja soveltavat oppimaansa opettajan ohjauksessa.

JYU:ssa olemme kehittäneet integratiivisen pedagogiikan mallia, jossa teoriaa ja käytäntöä linkitetään monipuolisten työskentelytapojen avulla. Koordinoimassamme Työelämäpedagogiikka-hankkeessa yliopistomme opettajat kehittävät tällaista opetusta monessa yksikössä. Esimerkiksi työelämäprojekteissa teoreettista tietoa voidaan soveltaa käytännön ongelmien ratkaisuun, ja samalla opitaan yrittäjämäisiä toimintatapoja.

Työelämätaitojen kehittämisessä tärkeää on luonnollisesti myös opiskelijoiden mahdollisuus työkokemukseen ja erilaisiin työelämäyhteyksiin. Tähän tarvitaan koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Brittiläiset tutkijat esittivät vuosituhannen vaihteessa konnektiivisen työharjoittelumallin, jossa työpaikalla ja oppilaitoksessa tapahtuvaa oppimista kytketään toisiinsa ja samalla kehitetään työelämää. Ajatuksena on, että koulutus ja työelämä yhteistyössä luovat opiskelijoille oppimisen paikkoja. Toisessa brittiläisessä mallissa opetussuunnitelma rakennetaan koulutuksen ja tutkimuksen yhteyden varaan, ja työelämäyhteys on keskeisenä periaatteena mukana.

Päivi Tynjälä
professori, Koulutuksen tutkimuslaitos

 

 

 

 

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.