Työ yliopistojen uusien opetussuunnitelmien parissa käy juuri nyt kuumana. Uudistuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluvat osaamisperustaisuuden vahvistaminen ja työelämätaitojen opettaminen. Tavoitteena on, että opintojensa aikana ja niiden jälkeen opiskelija osaa tunnistaa ja sanoittaa osaamistaan.

Elinkeinoelämän vaikuttajat ovat pitkään pyrkineet saamaan työelämäyhteistyön osaksi korkeakouluopetusta ja vaatineet opinnoilta työelämärelevanssia. Heidän toiveissaan ovat usein välineelliset hyödyt innovaatioiden, tuotekehityksen ja tuottavuuden kasvun muodossa. Monessa korkeakoulussa opiskelijat tekevätkin yritysprojekteja osana opintojaan nykyisin, eikä muunlainenkaan yritysyhteistyö ole yliopistoille vierasta.

Työelämäopintojen kytkeminen yksiulotteisesti yritysmaailmaan on saanut aikaan sen, että monilla teoreettisesti ja perustutkimuksellisesti orientoituneilla aloilla työelämäosaaminen nähdään peikkona. Se ei ole mikään herttainen Mörrimöykky tai Rölli, vaan ihan kunnon perinteinen metsän pimeistä sopukoista käsin operoiva neidonryöstäjä. Neito on tässä tapauksessa tutkimukseen perustuva riippumaton tiede. Monet tutkijat ajattelevat, että myönnytys työelämäopinnoille merkitsee akateemisen uskottavuuden ja riippumattomuuden vähenemistä.

Työelämäopintoja tai osaamisen kehittämistä tuleekin kehystää laajemmin. Työelämäopinnot merkitsevät ihmistieteellisellä aloilla melko harvoin yritysyhteistyötä. Merkittävämpiä yhteistyökumppaneita ovat julkinen ja kolmas sektori. Näissä yhteistyösuhteissa työelämäopinnot usein edistävät sosiaalista, ekologista ja kulttuurista kestävyyttä. Opiskelija voi työelämäopinnoissaan oppia myös aktiivista ja vaikuttavaa kansalaisuutta.

Toiseksi asiaa on hyvä lähestyä opiskelijalähtöisesti. Erityisen tärkeää tämä on sen vuoksi, että uraseurantojen mukaan vain noin 10 % opiskelijoista suuntautuu tutkijoiksi. Lopuista tulee valmistumisen jälkeen monenlaisten kysymysten ja tehtävien parissa toimivia asiantuntijoita. Yhä useammin he toimivat sillisalaattityöelämän moniosaajina ja hybridityöntekijöinä, jotka tekevät 2-3 työtä samanaikaisesti.

Työelämäopinnot voivat tarjota opiskelijalle työelämäkontakteja ja konkreettista kokemusta toimimisesta oikeissa työympäristöissä. Työelämäopintoja nyt kehitettäessä tulee miettiä, kuinka auttaa opiskelijaa valmistautumaan ”kovaan maailmaan” vieläkin monipuolisemmin. Työelämäopintojen tulisi auttaa reflektoimaan sitä, miten työelämässä sovelletaan yliopistossa opittua teoreettisanalyyttista osaamista ja kriittistä ajattelua. Opiskelijan on hyvä myös tuntea työelämän olosuhteet, rakenteet ja käytännöt sekä keinot, joilla niihin voi vaikuttaa yksin ja kollektiivisesti.

Yliopistoissa toivoisi kaikilla aloilla olevan rohkeutta murtautua ulos akateemisista rautahäkeistä. Kun työelämäopetusta ja perustutkimusta pidetään erillisinä saarekkeina, niin hukataan resursseja ja menetetään oppimistilaisuuksia. Nykytyöelämän trendit, kuten yrittäjyyden lisääntyminen, ovat todellisuutta, joiden kanssa useimmat opiskelijat tulevat elämään. Meidän tulee valmistaa opiskelijoita kohtaamaan työelämän käytäntöjä ja olosuhteita. Se ei ole ainoastaan oikein opiskelijan uran kannalta, vaan myös kestävän ja kehittyvän talouden vuoksi. Ovathan sen pohjana mahdollisimman hyvät työolot, vakaat tulot ja kriittiseen ajatteluun kykenevät työelämäsubjektit.

Miikka Pyykkönen
kirjoittaja on kulttuuripolitiikan professori

 

Keskustele

  Tilaa  
Ilmoita

Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.