JYUnity

Ikävystyminen on luovuuden alku

Tuntuu kuin olisimme erilaisten kehityskulkujen seurauksena päätyneet aikaan, joka on hävittänyt elämästämme tylsyyden kokemuksen. Näin uskoo kasvatustieteen professori Juha T. Hakala.

”Minusta on aika huolestuttavaa, että jo hissiä odottaessamme pitkästymme ja kaivamme puhelimen taskusta. Meillä on yltyvä tarve etsiä jotakin kiinnostavaa ajan kulua.”

Mutta miksi ihmeessä tylsyyden tunnetta kannattaisi kaihota? Sehän on vastenmielinen tunne!

Ensinnäkin, elämä – ja myös työelämä – on loppujen lopuksi aika tylsä juttu. Kyllä sen pääsisältö muodostuu tasamaaosuuksista, joita matkallemme sattuu aika tavalla. Siksi junnaava arki olisi opittava kohtaamaan.

Toinen, ja ehkä tärkeämpi syy on se, ettei tylsyys ole sitä, miltä se päällisin puolin näyttää. On saatu enenevää näyttöä siitä, että tylsyyden kokemuksesta voi toisinaan nousta jopa luovuutta.

Tutkimuksissa tylsyyttä potevat henkilöt ovat esimerkiksi löytäneet keskimäärin enemmän käyttötapoja tyhjille muovipikareille tai pyykkipojille kuin ne, jotka ovat olleet riemuissaan tai rentoja. Tämän takia tylsyydestä on tullut kiinnostava asia.

Kasvatustieteilijänä Hakala on ollut huolissaan myös kasvatuksen muutoksesta. ”Jos lapsi kokee olonsa tylsäksi, me vanhemmat olemme tikkana paikalla tyrkyttämässä heille jotain vempainta, jotta he voisivat poistaa tylsyyden. Päinvastoin: lapsen pitäisi antaa itse oppia nujertamaan tylsyys. Missään nimessä meillä kasvattajilla ei saisi olla syyllisyyden kokemuksia siitä, että lapsemme ikävystyvät.”

Yksi Hakalan kirjan alkusysäyksistä oli kirjallisuuden nobelisti Joseph Brodskyn näynomainen puhe, johon hän törmäsi netissä. Puhe oli otsikoitu In Praise of Boredom.

Brodsky näkee puheessaan ikävystymisen ”yksitoikkoisuuden loistona” ja ”ikkunana äärettömyyteen.” Tästä ikkunasta meidän itse kunkin olisi opittava katselemaan. Samasta lähtökohdasta tylsyyden kokemus voi olla myös tie uudenlaiseen kasvokkain oloon itsensä kanssa.

”Oikeastaan mikään ei vedä vertoja sille psykologiselle Saharalle, joka alkaa omasta yksityisestä makuuhuoneestamme ja joka yltää aina horisonttiin saakka. Sitä kokemusta esimerkiksi mikään koulu ei voi korvata. Eikö ole hullua! Vaikka tylsyys suorastaan läpäisee elämämme, mitkään oppilaitokset missään eivät opeta kohtaamaan tätä junnaavaa tosiasiaa”, pohtii Joseph Brodsky.

Tylsyys ei ole luonteeltaan tasapaksu, vaan kehittyvä, syvenevä tunne, joka saa meidät eri vaiheissaan reagoimaan eri tavoin.

Juha T. Hakala on kasvatustieteen professori Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Häneltä ilmestyy lokakuussa kirja: Tylsyyden ylistys (Alma Talent).