JYUnity

Kriiseissä selviytymistä tarkastellaan usein yksilöllisestä näkökulmasta: mitä voin tehdä, jotta selviytyisin. Ihmisten välinen, jaettua yhteisyyttä korostava näkökulma on kuitenkin yhtä tärkeä, kirjoittaa kliinisen psykologian dosentti, psykologian yliopistonlehtori Virpi-Liisa Kykyri.

Meillä on tarve yhteyteen toistemme kanssa. Läheistemme ohella koemme helposti yhteyttä samanhenkisten ihmisten kanssa. Voimme myös tuntea yhteyttä niihin, joiden kanssa olemme jakaneet yhteisen kokemuksen. Luonnon ihmeiden tai vaikuttavan musiikkiesityksen jakaminen muiden kanssa tekee elämyksestä rikkaamman ja rakentaa samalla yhteyttä osallistujien välille.

Korona-ajan koettelemukset suorastaan vaativat miettimään, miten tämä aika yhdistää meitä toisiimme. On toki totta, ettei korona kohtele kaikkia samalla tavalla. Joku sairastuu vakavasti, toinen ei lainkaan. Yhdeltä menee elanto, toinen saa lisää työtä tai uuden liikeidean.

Saatoimme äskettäin haudan lepoon iäkkään sukulaisemme. Kauniissa tilaisuudessa jaoimme muistoja enon elämän varrelta. Vuoroin liikutuimme, vuoroin huvituimme tarinoista, jotka palauttivat mieliimme enon huumorin ja huolenpidon. Olimme vahvasti läsnä tässä ja nyt, jakamassa yhdessä jotakin meille kaikille arvokasta. Se tuntui lohdulliselta – etenkin, kun koronapandemia on pakottanut meidät olemaan erossa myös kaikkein läheisimmistä ihmisistämme.

Tunteet voisivat olla yksi meitä korona-aikana toisiimme yhdistävä tekijä. Moni meistä on kokenut pelkoa tartunnasta, tai siitä, että levittää tartuntaa tietämättään. Kriisien kohdatessa kielteiset tunteet, kuten pelko, ahdistus, viha ja suru, ovat tavallisia ja asiaan kuuluvia. Pitkittyvässä kriisissä, kuten heikosti ennustettavan pandemian oloissa, tunteet saattavat jäädä päälle, mikä on vahingollista hyvinvoinnillemme. Kyky säädellä tunteita sopivasti onkin tärkeää.

Tunteita voi säädellä paitsi yksin, myös yhdessä muiden kanssa. Viimeaikaisessa tutkimuksessa arkisten keskusteluiden tapahtumien tarkasteluun on yhdistetty fysiologisia mittauksia ja osoitettu, millaista tunteiden yhteissäätelyä tapahtuu aikuisten välillä esimerkiksi pariterapiassa tai tarinaa toiselle kertoessa. Tunteita ja tuntemista tutkitaan kokonaisvaltaisesti, näkyvän tunneilmaisun, fysiologisten reaktioiden, kuten sydämen sykkeen ja hengityksen, sekä tunteille yhdessä ja yksilöllisesti annettujen merkitysten avulla.

Kollegoiden tutkimuksessa huomattiin, että kipeän kokemuksen jakaminen toiselle siitä kertomalla tasoittaa asiaan liittyvää tunnekuormaa: kertoja rauhoittuu kertoessaan ja kuulija aktivoituu vastaanottaessaan tarinaa.

Relationaalinen mieli -tutkimuksessamme näytimme, miten terapeutin lempeä ja lohduttava puhetapa siirtyi asiakkaalle, joka alkoi puhua itselleen lempeästi, puhuessaan rauhoittuen.

Pariterapiassa asiakas liittyi itkevän puolisonsa tunnekokemukseen puolison liikkeitä peilaten, jolloin itku laantui ja molemmat puolisot rentoutuivat silmin nähtävästi.

Tunteet tarttuvat herkästi ihmisestä toiseen. Paitsi ilo ja innostus, myös pelko, ahdistus ja paniikki voivat levitä nopeasti ihmisjoukossa tai sosiaalisessa mediassa. Tunteiden yhteisen säätelyn taidot ovat myös tämän vuoksi tärkeitä.

Miten voisimme tänä vaikeana aikana auttaa toinen toisiamme rauhoittumaan? Minkä kokemuksen jakamalla voisimme virittää yhteistä iloa ja energiaa? Entä kuinka voisimme toimia laukalle lähtevässä keskustelussa sitä maadoittavalla tavalla?

Nyt taitaa myös olla juuri oikea aika soittaa vanhalle tädille tai naapurin yksinasuvalle vaarille.

Virpi-Liisa Kykyri

Kirjoittaja on kliinisen psykologian dosentti, psykologian yliopistonlehtori ja vuorovaikutuksen tutkija, jota ihmisten välisen yhteyden syntymisen kauneus innostaa yhä uusiin retkiin tieteen ihmemaassa.

Kykyri johtaa Relationaalinen mieli -tutkimusta, jossa selvitetään, miten useamman ihmisen välille syntyy jaetun kohtaamisen kokemus, ja kuinka tunteiden ja kokemusten jakamisen myötä rakentuva yhteys voidaan havaita vuorovaikutuksen eri tasoilta: puheesta, sanattomasta vuorovaikutuksesta, liikkeiden ja fysiologisten reaktioiden synkroniasta eli tahdistumisesta toisiinsa, sekä osallistujien kertomista kokemuksista. 

Kykyri on myös yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa, työn ja organisaatioiden erikoispsykologikoulutuksessa.