JYUnity

Nopeita tuloksia ja hyötyä painottavana aikakautena filosofiaan saatetaan suhtautua kuin paarmaan – ärsyttävään tutkimuksen hidasteeseen, joka haittaa varsinaista työntekoa ja eteenpäin suuntautuvaa liikettä.

Tiedeyhteisössä filosofian rooli on ennen kaikkea kyseenalaistaa, kysyä ja ihmetellä. Sen tavoitteena on lisätä tutkijan ymmärrystä omista rajoitteistaan ja siten edistää monitieteistä tutkimusotetta. Filosofisten erottelujen viimekätisenä tavoitteena ei siis suinkaan ole vain pirstoa kokonaisuutta osiin. Filosofia auttaa näkemään, miten kokonaisuus muodostuu.

Filosofialla ei ole rajattua tutkimuskohdetta. Sen sijaan filosofia tutkii erilaisia rajauksia. Eikä tämä tarkoita vain korkealentoisia ilmiöitä ja niiden monimutkaisia määritelmiä! Törmäämme erilaisiin rajauksiin myös päivittäisessä elämässämme. Muun muassa päivänpolttavat kysymykset ihmisten ja ihmisryhmien välisistä rajoista, erilaisista rajanylityksistä ja dialogin mahdollisuudesta ovat vahvasti filosofisia.

Vuorovaikutus ja rajankäynti -hankkeessa tutkimme yksilön kokemusta omista rajoistaan.

Visuaalisuutta ja kognitiivisia valmiuksia painottavana aikanamme omien rajojen kokemus saattaa vaikuttaa selvältä: minä olen tässä ja sinä siinä, näen ja tiedän, että me olemme erillisiä olentoja. Mutta omien yksilöllisten rajojen kokemus on kaikkea muuta kuin selviö.

Erilaiset sensorimotoriset ja psyykkiset totunnaisuudet mutkistavat kysymystä siitä, mikä on osa meitä itseämme ja mikä ei. ”Päällämme” olevat vaatteet eivät välttämättä hahmotu kehomme ympärillä olevina asioina vaan osana itseämme. Vastaavasti monenlaiset välineet ja teknologiat sulautuvat totunnaiseksi osaksi meitä itseämme.

Rajat määrittyvät eri tavoin myös eri aistien kohdalla. Jos sosiaalista vuorovaikutusta ajateltaisiin nykyistä korostuneemmin esimerkiksi ääniaaltoihin ja kuulemiseen liittyvänä kokemuksena, raja itsen ja toisen välillä näyttäytyisi läpäisevämpänä. Tässä mielessä olemme usein kokemuksellisesti paljon enemmän lähekkäin ja kosketuksissa toisiimme kuin osaamme yksilöä korostavassa yhteiskunnassa ajatellakaan.

Aistihavainto ja tieto eivät ole kokemuksen ainoita – eivätkä edes välttämättä hallitsevia – osa-alueita. Ihmiset eivät ainoastaan havaitse ja tiedä toisiaan. Kokemukseen liittyy myös irrationaalisempia muotoja, jotka eivät alistu tiedolle: ihmiset myös usein haluavat, kuvittelevat tai ennakkoluuloisesti ajattelevat toisistaan jotain. Halun kohteena toinen ihminen rajautuu suhteessa itseen hyvin eri tavalla kuin vaikkapa uteliaisuuden tai pelon kohteena.

Inhimillinen rajanveto on ajallisesti kehkeytyvä ilmiö. Rajojen kokemukseen vaikuttavat nykyisten kokemusten ohella myös varhaisemmat kokemukset: omia rajoja aletaan määrittää ja koetella jo varhaislapsuudessa ja eri muodoissa prosessi jatkuu läpi elämän. Rajojen kokemus voi myös radikaalisti muuttua monista syistä, esimerkiksi traumaattisten kokemusten myötä.

Monipuolinen vuorovaikutus edellyttää kykyä liikkua joustavasti erilaisten rajausten välillä: tilanteesta riippuen tarvitaan rajojen korostamista tai avautumista, herkkyyttä ja haavoittuvuutta.

Kuten yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, myös tieteiden välisessä vuorovaikutuksessa rajoja vaalitaan, puolustetaan, koetellaan ja ylitetään monin tavoin. Yhteistyön laatu jäsentyy paljolti monitasoisen ja dynaamisen rajankäynnin pohjalta. Ennen kaikkea tarvitaan ymmärrystä oman ajattelutavan lähtökohdista ja rajoitteista sekä avoimuutta toiselle, erilaiselle.

Joona Taipale
Yliopistonlehtori
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Jyväskylän yliopisto