- Minulle tuli pakollinen meno luentojen aikaan. Avaan 300 opiskelijan kurssin yhteiskalenterin ja katson milloin siirto aiheuttaa vähiten päällekkäisyyksiä. Hyvä aika löytyy, etsin sille vapaan salin ja varaan sen. Tieto on samalla kaikkien osallistujien kalenterissa ja siirrosta lähti sähköposti osallistujille.
- Opiskelijalla on ongelma tehtävän kanssa. Hän laittaa kommentin tehtävään. Saan asiasta sähköpostin, jossa olevasta linkistä pääsen suoraan opiskelijan vastaukseen. Voin katsoa hänen aikaisemmat yrityksensä. Kirjoitan tehtävän viereen kommentin, joka auttaa myös muita saman ongelman kanssa painivia.
- Tunti aikaa, pitäisi antaa henkilökohtaista palautetta 300 opiskelijalle.
- Opiskelija kommentoi: ”En osaa silmukoita”. Opettaja voi tarkistaa onko opiskelija lukenut kyseistä kohtaa materiaalista ja tehnyt siinä olevia tehtäviä.
Utopiaa vaiko ei? Jyväskylän yliopistossa kaikki edelliset onnistuvat. Paitsi ensimmäinen kohta ei enää syksyn jälkeen.
Mikä on suuri yksittäinen tekijä tietojärjestelmähankkeiden epäonnistumiseen? Se ettei asiakas ole jatkuvasti mukana projektissa.
Miksi Virossa terveyspalveluiden tietojärjestelmät pystyttiin tekemään hinnalla, jolla Suomessa ei kunnolla saada projektien alkusuunnitelmia? Oli lääkäri, joka tiesi mitä haluaa ja osasi myös ohjelmoida. Näin asiakas ja tekijä olivat varmasti lähellä toisiaan.
Samaa on tehty aikanaan myös Jyväskylän yliopistossa. Jore, Sali ja Korppi. Kaikissa kohtasi oikea tarve ja tekijät, ei hallinnolliset päämäärät.
WWW-oppimateriaalin tuottaminen on haastavaa. PDF ei toimi materiaalille, jota luetaan ja muokataan kännykällä, tabletilla tai työasemalla, milloin vain ja missä vain. Yhdistämällä osaaminen tarpeeseen IT-tiedekunnassa syntyi TIM-järjestelmä (The Interactive Material). Aluksi TIMin tavoitteet olivat aika vaatimattomia. Kun dokumentteihin yhdistettiin interaktioita, huomattiin, että TIM muodostaa oppimisalustan. Vastaavaa digitaalista ympäristöä ei ole olemassa, jolla voi tehdä kaiken tietyn kurssien sisällä.
IT-tiedekunta osallistui TIMillä kansalliseen eEemeli-kilpailuun ja saavutti sillä jaetun 1. sijan oppilaitossarjassa. Tuomariston lainauksia:
Toimiva ja käyttäjiltään paljon kiitosta kerännyt ratkaisu, joka tukee sekä opiskelijaa että opettajaa yliopisto-opintojen etenemisen seurannassa.
Oivaltava ja vaikuttava kokonaisuus, jossa paljon toimintoja ja sisältöjä. Laajennettavissa useille oppiasteille sekä oppiaineisiin.
Kaikki edellä mainittu on ollut mahdollista vain ja ainoastaan sen takia, että kaikissa mainituissa projekteissa on ollut selkeä oma tarve, ”asiakkaat” ovat osallistuneet tuotteen tekemiseen jopa koodaustasolla ja olleet joka päivä koodareiden rinnalla. Projekteista esimerkiksi Korppi ja TIM eivät ole alkaneet hallinnon asettamista tavoitteista.
On mielenkiintoista, että meidän edellytetään tekevän kansainvälisen tason huippujulkaisuja, mutta ei voida uskoa, että pystymme tekemään huipputason ohjelmistoja! Ohjelmoinnin opettamiseksi organisaatiossa pitää myös itse osata ohjelmoida. Muun muassa TIMin kehittämiseen on osallistunut jo yli 50 opettajaa ja opiskelijaa ja aikanaan Korpin kehittämiseen vielä enemmän.
Vesa Lappalainen
Lehtori
Informaatioteknologian tiedekunta
4 vastausta artikkeliin “Sisältä vai ulkoa”
Tilaa JYUnity-lehti
Tilaa tuoreimmat JYUNITY-jutut näppärästi sähköpostiisi. Voit tarvittaessa peruuttaa tilauksesi koska tahansa.
Hallinto ”muka” varmoine valintoineen on suurin este aidolle kehitykselle ja oikeasti älykkäille ratkaisuille. Toiset pelkää viran puolesta, toiset vievät maailmaa eteenpäin. Hyvä Vesa.
Erittäin hyvä kirjoitus Vesa!
Nyt tuhoamme paljon sitä hyvää, mitä olemme täällä omiin tarpeisiimme luoneet. On surullista, että ne toiminnot jotka nyt auttavat meitä opiskelijahallinnossa poistetaan. Jäämme vaille toimivia työkaluja.
Olen samaa mieltä siitä, että yliopiston omaa tekoa olevat ohjelmistot ovat olleet paremmin yliopistoa palvelevia ja enimmäkseen varmatoimisempia kuin hallinnon valitsemat ohjelmistot. Itseäni hallinnon valitsemissa ohjelmissa korpeaa eniten se, että niiden teknisen toteutuksen laatu on niin heikko, että ne tuskin olisivat kelvanneet JYU:n omien ohjelmointikurssien harjoitustyöksi.
Eniten ihmetyttää, että millä perusteella hallinto ohjelmistot valitsee? Eikö hallinto voisi kysyä mielipidettä edes joltain oikeasti ohjelmointitaitoiselta ihmiseltä ennen kuin päätöstä ohjelmiston hankkimisesta tehdään? Tai edes joltain, joka on joskus käyttänyt edes yhtä oikeasti hyvin toimivaa tietokoneohjelmaa. Pahoin pelkään, että ainoa kriteeri on, että valittu työkalu helpottaa hallinnon tekemää työtä. Se, miten kaikille muille käy ei ole merkityksellinen yksityiskohta. Tämäkin olisi ok, jos hallinto ei pakottaisi valitsemaansa ohjelmaa kaikkien käyttöön.
Surullisena esimerkkinä vaikka SAP-portaalista löytyvä ”Työstävapautus” -ilmoituksen tekeminen; tähän on jotenkin saatu laitettua mukaan vaatimus Adobe Reader -plugista ja sen FDF-ominaisuuden käyttämisestä. Ja näitä ominaisuuksia tarvitaan niinkin monimutkaiseen asiaan kuin päivämäärän syöttämiseen. Eli kun kaikkien nykyisten selaimien tukemalla HTML5:lla koko tarvittava ohjelmakoodi olisi kirjaimelllisesti ollut ””, niin sen sijaan on valittu ajastaan jälkeen jäänyt teknologia, jossa on ollut lukemattomia tietoturva-aukkoja, jota ei ole useimmilla tietokoneilla valmiiksi ja joka lisää tietokoneeseen kymmeniä megatavuja ohjelmakoodia jota lähes mikään muu ohjelma koko maailmassa ei ole tarvinnut lähes vuosikymmeneen. Ymmärrän, että joku aloitteleva koodari saattaisi tehdä tällaisen demon, mutta kuka tämän päästi tuotantokoodiin?
Lähes vastaava aivopieru on SOLE-ohjelmiston tuntien syöttäminen desimaalijärjestelmällä (eli 7h 15min syötetään kätevästi muodossa 7.25 tuntia). Ymmärrän tuon jossain harjoitustyössä, mutta vuosikausien tuotantokäytön jälkeen tuon käyttö edelleen on lähinnä surullista. Ja SOLE on sentään paremmasta päästä hallinnollisia järjestelmiä ja siinä jopa oikeasti toimii ”kirjaudu ulos” -toimintokin, toisin kuin esimerkiksi SAP:ssa.
Taustalla on varmaan ongelma, että hallinnolla ei ole mittareita, joista näkyisi kuinka paljon työaikaa tuhrautuu hallinnon valitsemien ohjelmien seuraamuksiin.
Tilanne on oikeasti tuota Mikon epäilemää pahempi. Monet noista ohjelmistoista tosiasiallisesti vaikeuttavat hallintolaistenkin työtä.
”Hallinto” ei oikeasti ole mikään homogeeninen monoliitti. Vastakkainasettelun sijasta asioita pitää ruveta edistämään käyttäjien näkökulmasta kustannuspaikasta ja henkilöstöryhmästä riippumatta. Silloin ydinviestiin ”osaaminen ja asiantuntemus mukaan valintoihin” on helppo yhtyä.