JYUnity

Jyväskylän yliopiston etnologian ja antropologian professori Outi Fingerroos kommentoi Tiedeblogissa brittihovin tuoreen julkisuuden valossa etnisyyden merkitystä yhteiskunnallisessa arvoasteikossa.

Jyväskylän yliopisto rakentaa toimintaansa avoimuudelle, luottamukselle, laadulle ja eettisyydelle. Käytännössä yliopisto esimerkiksi on ollut näyttävästi mukana Pride-viikon tapahtumissa, eikä työpaikallamme muutenkaan suvaita syrjintää ja häirintää. Perusoikeuksien toivotaan siis kuuluvan kaikille yliopistoyhteisön jäsenille alkuperästä, kansalaisuudesta tai sukupuolesta riippumatta.

Kansainvälinen media on viime viikot uutisoinut näyttävästi brittihovin ex-jäsenten Meghan Marklen ja prinssi Harryn kokemasta kaltoinkohtelusta. Marklen odottaessa esikoispoikaansa Archieta kuninkaallisessa perheestä oltiin huolissaan syntyvän lapsen ihonväristä. Keskustelu rasismista seurasi uutisointia, sillä Britanniassa ja Yhdysvalloissa tiedetään yleisesti, että Meghan Marklen äiti on mustien orjien jälkeläinen. Hän siis kantaa verenperintönään sekä mustien että kolonialismin historiaa.

Etnisyys läpäisee luokkarajat. Etnisyydellä ja yhteiskuntaluokalla onkin monissa yhteiskunnissa selvä yhteys, jolloin tietyt etniset ryhmät sijoittuvat arvoasteikossa korkeammalle kuin toiset. Benedict Anderson liittää nämä ominaisuudet kokonaisten kansakuntien olemassaoloon, sillä kansakuntien ”luonnollisuudessa” on hänen mukaansa aina jotakin sellaista, jota yksittäinen ihminen ei voi valita, kuten kieli, ihonväri, sukupuoli, syntyperä ja syntymähetki. Hätkähdyttävää Andersonin ajattelussa on se, että hän kirjoittaa tässä yhteydessä paljon patriotismista ja rasismista.

Tosiasiallisesti syrjintä, muukalaispelko ja rasismi ovat esimerkkejä varjopuolen ilmiöistä, jotka ovat läsnä kaikissa yhteiskunnissa ja kansalaisryhmissä.

Niissä on kyse jonkin henkilön tai ryhmän asettamisesta muita huonompaan asemaan kielen, ihonvärin, sukupuolen tai syntyperän kaltaisten ominaisuuksien vuoksi. Muukalaispelko esimerkiksi on voimakasta kielteistä ennakkoluuloa erilaisuutta kohtaan. Se muuttuu helpolla muukalaisvihaksi, joka tähtää vähemmistöryhmän karkottamiseen tai hävittämiseen.

Rasismi on lähtökohdiltaan raju ideologia, jossa kielteiseksi määritellyt ominaisuudet kohdistetaan tiettyyn ihmiseen tai ryhmään häikäilemättömästi. Se koostuu sarjasta kuvitelmia, joiden mukaan jokin ihminen tai ryhmä on toisia moraalisesti, älyllisesti ja kulttuurisesti parempi jopa sukupolvelta toiselle. Anderson liittää vernakulaarit kuvitelmat konservatiiviseen nationalismiin, jota monet kansallisvaltiot ovat harjoittaneet elefanttitaudissaan.

Sharpevillen kaupunki Etelä-Afrikassa tunnetaan apartheidista, joka yltyi 21. maaliskuuta 1960 verilöylyksi. Poliisi avasi tulen mieltään osoittanutta väkijoukkoa kohden ja ampui silmittömästi pakenevia ihmisiä.  Luotien uhreina oli naisia, lapsia ja miehiä, kuten Evan MacColl ja Peggy Seeger laulavat The Ballad of Sharpevillessa:

The panic-stricken people run 
To flee the wild attack; 
The police reload and fire again 
At running women, children, men, 
And shoot them in the back, DOM PASS! 
And shoot them in the back. ‎

Sixty-seven Africans 
Lay dead there on the ground; 
Apartheid’s harvest for a day, 
Three times their number wounded lay, 
Their blood stained all around, DOM PASS! 
Their blood stained all around.

‎YK:n yleiskokouksen julistama kansainvälinen rotusyrjinnän vastainen päivä on 21. maaliskuuta. Etelä-Afrikassa se on kansallinen ihmisoikeuksien päivä, jota vietetään, ettemme unohtaisi rotusyrjinnän ja rasismin uhreja. Järjestöt, kuten SPR, järjestävät ohjelmaa päivän ympärillä 15.3.–28.3.

Outi Fingerroos, professori, KUMU

Lähteet: 
Anderson, Benedict, 1983/2006. Imagined communities. Reflections on the origin and spread of nationalism. Verso.
Kotouttaminen.fi. Keskeiset Käsitteet. Viitattu 10.2.2021.
Puuronen, Vesa, 2011. Rasistinen Suomi. Gaudeamus.