JYUnity

Inkluusio on ihmisen elämänkulun kattavaa oppimisen ja osallistumisen esteiden poistamista. Peruskoulussa inkluusio tukee kaikkien oppilaiden oppimista ja osallistumista yhdessä. Opitaan kohtaamaan toisia ja vaikuttamaan ympäristöön sekä soveltamaan tätä taitotietoa myöhemmin elämässä. Koko kouluyhteisön hyvinvoinnista pidetään huolta, kirjoittaa lehtori Aimo Naukkarinen.

Suomessa inkluusio on kuitenkin typistynyt liikaa erityisopetuksen kehittämiseksi. Meillä hallitaan integraatio -ajattelu. Siinä ideana on, että oppilas sijoitetaan erillisiin erityisen tuen palveluihin (esimerkiksi pienryhmään, erityisluokalle tai erityiskouluun) kuntoutumaan. Tällainen sijoittaminen jää kuitenkin usein pysyväksi.

Integraatio -ajattelussa on jäänyt vaille riittävää huomiota kaikkien oppilaiden oppimisen ja osallistumisen edistäminen tavallisessa opetuksessa. Skrtic’iä mukaillen, maassamme on inkluusion suhteen hallitsevana naiivi pragmatismi, jolle on ominaista koulun työkulttuuriin kuuluvien perinteisten olettamusten, käytäntöjen ja diskurssien reflektoimaton hyväksyminen. Siten inklusiiviset muutokset eivät toteudu.

Inkluusiota tukee kriittinen pragmatismi, jossa ammatillisia käytäntöjä ja niiden arviointitapoja säännöllisesti tarkastellaan kriittisesti ja tarvittaessa uudistetaan. Inkluusio on pragmaattinen ratkaisu peruskoulun tavoitteiden saavuttamiseksi. Inkluusiossa ja vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on valtavasti yhteneväisyyttä.

Emme ole vahvasti osa kansainvälistä suuntausta, jossa kouluyhteisö ottaa aktiivisesti vastuun oppilaiden ja koulun aikuisten hyvinvoinnista.

Haasteita ovat koulukiusaaminen, oppilaiden huono kouluviihtyvyys ja vähäiset osallistumismahdollisuudet. Lisäksi koulutuksen epätasa-arvo on lisääntynyt, opettajat ovat tyytymättömiä työssään ja oppilashuollossa on resurssipula (esimerkiksi koulukuraattorit, koulupsykologit, terveydenhoitajat). Yhteiskuntatason haasteita ovat rasistiset asenteet ja vähemmistöjen syrjintä. Tilannetta voi parantaa monella tasolla inkluusion tuella.

Inkluusiotutkimuksemme on hajanaista. Sitä on hallinnut erityispedagoginen tutkimus. Inkluusio on kuitenkin laaja käsite, jonka alle mahtuu asiantuntijuutta eri tieteenaloilta.

Inkluusio voisi olla sateenvarjokäsitteenä monitieteisille projekteille. Mukana voisivat olla esimerkiksi ihmisoikeus- ja demokratiakasvatustutkimus, monikulttuurisuustutkimus, nuorisotutkimus, vammaistutkimus ja sosiaalipsykologinen tutkimus sekä kuntatason tutkimus.

Aimo Naukkarinen

Ne voisivat löytää keskinäisiä yhteyksiä sekä yhteyksiä perinteisemmän inkluusiotutkimuksen kanssa. Lisäksi – inkluusion kartoittamiseksi ja sovellusten edistämiseksi – tutkimusta luonnollisissa olosuhteissa kouluyhteisössä ja opetusryhmässä (muun muassa etnografia, toimintatutkimus) tulisi lisätä.

Perusopetuksen tasa-arvo on kyseenalaistunut 1980-luvulta lähtien. Koulujen väliset laatuerot ovat kasvaneet. Perusopetuksen tavoitteita voi saavuttaa nykyistä paremmin inkluusiotutkimuksen, inklusiivisen opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tukemana. Lisäksi kuntien virkamiesten ja päättäjien inkluusiokouluttautuminen tukee perusopetuksen tavoitteiden saavuttamista. Samalla voidaan estää perusopetuksen ja opettajankoulutuksen siirtymistä yhtenäiskoulueetoksesta kohti rinnakkaiskoulueetosta.

Syksyllä 2022 eläköityvä Aimo Naukkarinen on tehnyt pitkän uran Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen integraatio-opetuksen ja inkluusion lehtorina. Hän on lisäksi osallistavan kasvatuksen dosentti Tampereen yliopistossa.