JYUnity

Kiinnostiko iltapäivälehtimäinen otsikko? Joudut valitettavasti ehkä pettymään. Toisin kuin tasaisin väliajoin väitetään, kaikille parasta tapaa harjoitella ja syödä ei olekaan.

Opiskelin yliopistossa parina ensimmäisenä kesänä sivuaineena tietotekniikkaa. Tietotekniikassa on pitkään käytetty binäärilukujärjestelmää, jossa totuusarvo on joko 1 tai 0. Asiat ovat siis aika yksinkertaisesti joko tai. Mutta me ihmiset emme ole monessakaan asiassa bittejä, vaan pikemminkin elämme vielä analogiajassa. Tai olemme bittien sijaan edistyneesti kubitteja, ihan miten vain.

Ihmiselimistö toimii niin, että meillä on lähes kaikessa annos-vaste ratkaisevassa roolissa, emmekä siis toimi mustavalkoisesti.

Veden ei voi ajatella olevan myrkyllistä, mutta tosi isoilla annoksilla sekin pahimmillaan tappaa. Ja siinä missä ”tappavan kova” liikunta on jollekin hyödyllistä ja suuri nautinto, jollekin toiselle se lisää vammariskiä tai on kärsimysnäytelmä.

Silti mustavalkoinen tai binäärinen ajattelu on edelleen voimissaan, ainakin jos eksyy iltapäivälehtien keskustelupalstoille. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi ruokavaliota tai harjoittelutapoja ajatellaan oikeina tai väärinä, hyvinä tai huonoina eikä mitään siltä väliltä. Tällöin sorrutaan usein väärän vastakkainasettelun argumentaatiovirheeseen.

Hiilihydraatit – samat ohjeet eivät sovi kaikille

Monet syyttävät ja yleistävät esimerkiksi hiilihydraatteja myrkyiksi tai vähintäänkin lihomisepidemian ainoaksi universaaliksi syyksi. Jos käytetään esimerkkitapauksia tai yksittäisiä tutkimuksia osoituksena väitteen totuudesta, nämä ovat virheellisen yleistämisen argumentointivirheitä.

Tieteellisen kokonaisnäytön perusteella tiedetään, että hiilihydraatit eivät ole mitenkään maagisen lihottavia. Lisäksi monet kansat elävät paljon suosituksiakin korkeammalla hiilihydraatin saannilla ja ovat erittäin terveitä ja voittavat meidät länsimaalaiset kestävyysurheilussa.

Toisaalta itse sorrun yleistämisvirheeseen, jos väitän esimerkiksi, että hiilihydraatit eivät lihota (ketään). Todellisessa maailmassa ihmiset ovat yksilöitä eikä kaikille sovi samat ohjeet kuin toisille. Ihmisten taustat eroavat usein suunnattomasti toisistaan. Jotkut ovat esimerkiksi hyvin persoja hiilihydraateille ja syövät niitä helposti hyvin paljon. Myös laihduttaminen ja painonhallinta ovat yllättävänkin yksilöllisiä.

Joidenkin ihmisten on mahdollisesti helpompi laihduttaa vähentämällä ravinnostaan hiilihydraatteja ja toisten rasvoja. Tulevaisuudessa voidaan ehkäpä esimerkiksi ravinnon verensokerivasteen ja suolistomikrobin, insuliinivasteen tai muiden yksilöllisten tietojen avulla mahdollisesti kehittää aiempaa luotettavampia yksilöllisiä ruokavalioita.

Yksilölliset ohjeet tarvitaan myös fyysiseen harjoitteluun

Ihmisten reaktiot fyysiseen harjoitteluun ovat myös jossain määrin yksilöllisiä. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessamme lähes kolmesataa tutkittavaa teki ohjatusti voimaharjoittelua identtisellä harjoitteluohjelmalla 21 viikon ajan. Osalla tutkittavista harjoittelu kasvatti huomattavasti tehokkaammin lihasten kokoa ja voimaa kuin toisilla.

Samat täydellisetkään ohjeet eivät sellaisenaan päde kaikille, vaan on fiksumpaa muistaa yksilöllisyys.

Tästä esimerkkinä vuonna 2020 julkaistu voimaharjoittelututkimus, jossa tutkittavat harjoittelivat niin, että yhdelle jalalle harjoittelun määrä oli suunniteltu voimassa olevien keskiarvosuositusten mukaan. Sen sijaan taas toisen jalan harjoittelussa otettiin huomioon yksilöllisyys. Tämä tarkoitti sitä, että kyseisen jalan harjoittelumäärä lisääntyi aiemmasta 20 prosenttia. Lopputuloksena oli, että tämän yksilöllisesti harjoitetun jalan lihaskoko kasvoi enemmän kuin jalan, joka harjoitteli tietyn määrän riippumatta aiemmasta harjoittelutaustasta.

Samoin kuin ravinnossa, myös harjoittelussa pitäisi ymmärtää ihmisten erilaisuus ja tavoitteet paremmin. Jotkut kehittyvät heikosti tietyllä tavalla harjoitellessa, mutta saattavat saada jostain toisesta harjoittelumuodosta itselleen hyötyjä.

Ihmiset nauttivat erilaisista tavoista toimia

Kukaan meistä ei käytännössä ole keskiarvoihminen. Jotkut ovat pitkiä tai pätkiä, lihavia tai laihoja, lihaksikkaita tai kukkakeppejä, taitavia tai tumpeloita, pehmoja tai aggressiivisia, kärsivällisiä tai kärsimättömiä, työnarkomaaneja tai laiskiaisia, lapsettomia tai lapsellisia, rikkaita tai köyhiä, naiiveja tai super-skeptisiä, vegaaneja tai lihan suurkuluttajia, rentoja tai kontrollia vaativia… ja kaikkea näiden ääripäiden välistä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Taustan lisäksi ihmiset nauttivat erilaisista tavoista toimia.

Joillekin ihmiselle sopii itseohjautuvuus, jotkut motivoituvat porkkanasta ja joillekin pitää antaa keppiä.

Tavoitteemme myös ovat erilaisia. Jotkut haluavat kasvattaa itselleen isot lihakset vaikkapa baaritiskillä pullisteluun, mutta jotkut toiset haluavat minimoida kaiken ylimääräisen massan, jotta kehon hyötysuhde (esimerkiksi energiankulutus per juostu kilometri) on mahdollisimman hyvä.

Joku toinen sen sijaan haluaa ehkäpä sellaisen toimintakyvyn, että jaksaa leikkiä lapsenlastensa kanssa. Näistä mikään ei ole lähtökohtaisesti oikea tai väärä tavoite, vaikka tietysti hyvin mielellään haluamme kyseenalaistaa erilaisia tavoitteita ja arvoja yleensäkin.

Miksi elämme niin mustavalkoisessa maailmassa?

Ihmiset haluavat saada yksinkertaisia ja helppoja vastauksia ja ratkaisuja. Epämääräisyys ärsyttää. Tähän liittyy kognitiivinen dissonanssi, jossa yksilö pyrkii ylläpitämään omia uskomuksiaan hylkäämällä epäjohdonmukaista näyttöä, koska se aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Ja kun ollaan eri mieltä asioista, ei ongelmia yritetäkään ratkaista sovitellen ja keskustellen, vaan sen sijaan kaivaudutaan omiin poteroihin ja soditaan sieltä huutelemalla toisille rivoja tai sitten mökötetään.

Yhteenveto ja loppusanat

Ei siis ole kaikille ”oikeaa” tapaa syödä tai harjoitella.

Toisaalta väärinymmärrysten välttämiseksi perusteet harjoittelussa ja ravitsemuksessa pätevät edelleen.

Vaikka ei siis ole olemassa kaikille ihmisille täydellistä tapaa syödä tai treenata, onneksi tietyt nyrkkisäännöt esimerkiksi ihmisen fysiologiassa pätevät lähes aina.

Kirjoitin näillä sivuilla aiemmin harjoittelun ja ravinnon perusasioista, jotka toimivat lähestulkoon kaikilla. Ihminen saa energiaa kehonsa toimintoihin makroravinteista hiilihydraateista ja rasvoista sekä jossain määrin myös proteiinista ja alkoholista eikä se yhteytä auringonvalon avulla, kuten kasvit, tai mitään muutakaan mullistavaa. Lihakset eivät myöskään kasva lähdevedellä ja pyhällä hengellä, vaan siihen tarvitaan riittävästi ja fiksusti ravintoa ja lihasten kuormittamista.

Yleensä kannattaakin yrittää tehdä perusasiat kunnolla luottaen yleisiin asiantuntijoiden tekemiin suosituksiin ja katsoa, miten ne toimivat itsellä. Vasta sen jälkeen kannattaa mahdollisesti yrittää tehdä asiat yksilöllisemmin.

Kirjoittaja on liikuntafysiologian apulaisprofessori Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.