JYUnity

Kulttuurisuunnittelu on prosessi, jossa kuullaan ja kartoitetaan asukkaiden kokemuksia ja toiveita oman asuinalueensa kehittämisestä, ja otetaan heidät mukaan kehittämissuunnitelmien laatimiseen ja toteutukseen. Tutkivan oppimisen menetelmillä tulevat kulttuurisuunnittelijat onnistuivat kokoamaan asukkailta asiantuntijoitakin innostanutta kokemustietoa.

Jyväskylän yliopiston Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa (KUMU)- tutkinto-ohjelman opiskelijat tutustuivat kulttuurisuunnittelun menetelmiin Soveltavan kulttuurintutkimuksen kurssilla syksyllä 2020. He osallistuivat tutkimushankkeen aineistonkeruuseen ja oppivat samalla tekemään yhteistyötä ruohonjuuritason toimijoiden kanssa.

Kohderyhmänä oli kaksi keskisuomalaista taajamaa ja pyrkimyksenä aktivoida eri väestöryhmiä oman asuinpaikkansa kehittämiseen.

Halusimme antaa opiskelijoille mahdollisuuden saada kokemusta myös tutkimuksen ehkä jännittävimmästä vaiheesta eli suunnittelusta ja ideoinnista. Puhumme KUMU:ssa tutkivan oppimisen periaatteesta, jonka ydinajatuksena on saada opiskelijat osallistumaan yhteisölliseen tiedonluomisen prosessiin monipuolisesti.

Tutkivassa oppimisessa yhdistyvätkin asiasisältöjen oppiminen ja yhteisöllisen tiedonluomisen taitojen harjoittelu. (Hakkarainen ym. 2005; Kumpulainen ym. 2020)

Tutkivassa oppimisessa ei ole aina valmiita suunnitelmia tai toimintatapoja

Kylä-OSKU -tutkimushankkeessa tutkitaan osallistavan kulttuurisuunnittelun mahdollisuuksia aluekehittämisessä. Hankkeessa tutkiva oppiminen tarkoitti käytännössä sitä, että opiskelijat saivat itse vaikuttaa kohderyhmien ja tiedonkeruumenetelmien valintaan.

Tutkimusprosessi eteni asteittain, ja tarkasteltavat kysymykset tarkentuivat eri tietolähteistä hankittavan ja ryhmän jäsenten kesken jaetun tiedon avulla.

On hyvä muistaa, että tällaiset oppimisen tavat eivät ole pelkästään innostavia, vaan ne voivat myös ahdistaa opiskelijoita. Ei ole valmiita suunnitelmia tai kaavoja, jonka mukaan toimia. Koronapandemia ja kokoontumisrajoitukset lisäsivät tätä epävarmuutta ja epämääräisyyttä entisestään.

Kurssilla koetut oppimisen ja onnistumisen ilot tuntuivakin tämän takia erityisen merkityksellisiltä.

Kurssin aikana kuusi opiskelijaryhmää toteutti erilaisia osallistavia aktiviteetteja eri kohderyhmille tutkittavilla paikkakunnilla Palokassa ja Sumiaisissa. He olivat itsenäisesti yhteydessä hankkeen paikallisiin yhteistyökumppaneihin kuten Sumiaisten kyläseuroihin ja Palokka-seuraan ja muihin paikallisiin toimijoihin kuten seurakuntiin ja kouluihin suunnitellen ja sopien aktiviteetin toteutuksesta yhteistyötahon kanssa.

Etäryhmätyöskentely osoittautui hyväksi tavaksi

Ryhmät valmistelivat ensin kirjallisen projektisuunnitelman aikatauluineen ja jakoivat keskenään eri vastuualueet. Opiskelijat kokivat ryhmätyön mielekkäänä ja voimauttavana, ja ryhmien kesken syntyi yhdessä tekemisen meininki, jota opiskelijat kuvasivat oppimispäiväkirjoissaan:

“Mielestäni onnistuimme ryhmänä hyvin, sillä jokainen hoiti oman osuutensa, oli innolla mukana ideoimassa ja toteuttamassa työpajaa sekä tsemppasi muita ryhmän jäseniä. Ryhmän etuna oli se, että jokaisella meistä on erilaisia vahvuuksia ja yhdessä saimme monipuolisemman työpajan aikaan”, kertoo Maria Suihkonen.

“Oma ennakkokäsitykseni etäryhmätyöskentelystä ja sen huonoudesta murtui kurssin osalta. Ryhmän jäsenet olivat hyvin motivoituneita työskentelyyn ja löysimme hyvin yhteisen ajan, kun hieman kalentereitamme kävimme läpi. Ryhmätyöskentely ja kirjoittaminen sujui jaettuna vastuuna”, sanoo Mikko Sairanen.

Korona-ajan rajoitukset toivat oman haasteensa aktiviteettien toteuttamiseen ja osallistujien kutsumiseen. Osa työpaja-aktiviteeteista toteutettiin ilman kasvokkaista kokoontumista tai turvallisesti ulkona, ja pienryhmätapaamisissa osallistujamäärää rajattiin ja huolehdittiin niin turvaväleistä kuin maskien käytöstä. Molemmilla paikkakunnilla haastateltiin senioreita, ja osa näistä toteutettiin ulkona.

Yksi ryhmistä suunnitteli yhdessä Keski-Palokan koulun oppilaiden heidän suosikkipaikkojaan esittelevät rastipolun siten, että ryhmä ei tavannut oppilaita, vaan oppilaiden tuottama aineisto siirtyi opettajan kautta sähköisesti. Kaksi ryhmää vieraili vauva- ja perhekerhoissa.

Opiskelijoiden aineistosta innostuivat asiantuntijatkin

Osallistumisen ja avoimuuden periaatteita noudattaen järjestimme kurssin lopuksi yleisölle avoimen webinaarin, jossa kukin ryhmä esitteli toteuttamansa aktiviteetin ja arvioi, millaista tietoa ja kokemusta se heille tuotti.

Kutsuimme webinaariin sekä aktiviteetteihin osallistuneet henkilöt ja työpajojen järjestämisessä auttaneet tahot että hankkeen viralliset yhteistyökumppanit ja ohjausryhmän jäsenet.

Lopuksi rahoittajamme eli Keski-Suomen Liiton maakunta-arkkitehti Liisa Bergius kommentoi opiskelijoiden esityksiä ja iloitsi siitä, millaista kokemusta opiskelijat – tulevaisuuden kulttuurisuunnittelijat – olivat saaneet.

Kannustamme opiskelijoiden ottamista mukaan tutkimushankkeiden toteuttamiseen. Se on parhaimmillaan mahdollisuus yhteisölliseen oppimiseen ja mielekkääseen yhteiseen tekemiseen, opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja hankkeiden yhteistyökumppaneille ja saada heiltä palautetta.

“Saimme käsiin hyödyllistä aineistoa, josta myös seminaarissa vierailleet asiantuntijat innostuivat ja kiinnostuivat”, sanoo Inka Mantere.

Eerika Koskinen-Koivisto
Kaisu Kumpulainen

Kirjoittajat ovat kurssilla opettaneet tutkijatohtori Eerika Koskinen-Koivisto ja yliopistonopettaja Kaisu Kumpulainen Yhteiskuntatieteen ja filosofian laitokselta. Linkki:  Kylä-OSKU -hanke

Kuvassa: Eerika Koskinen-Koivisto ja opiskelijat Ilana Viikki ja Inka Mantere tutkivat Keski-Palokan koulun 5-luokkalaisten suosikkipaikkoja