Liikuntakäyttäytyminen on perinnöllinen ominaisuus. Joskus perimä tekee tepposet. Liikunnasta elämäntyönsä tehneen tutkijan lasta puistattaa ajatus sykettä kohottavasta liikunnasta ja intohimon kohteena onkin äänikirjat, kirjoittaa terveyden edistämisen apulaisprofessori Elina Sillanpää.

Uuden lukukauden alku on mahdollisuus aloittaa uusi terveellisempi elämä. Monet ilmoittautuvat ryhmäliikuntatunneille tai aloittavat juoksuharrastuksen. Jo kuukauden päästä tunneilla on väljempää, kun hyvät aikomukset ovat vaihtuneet sarjamaratoneihin sohvalla. Joillekin toisille liikunta on olennainen osa arkea eikä tunnu vaativan sen suurempia ponnisteluja.

Miksi olemme niin erilaisia?

Liikuntakäyttäytymisen vaihtelua väestössä selittää perimä. Kyseessä ei kuitenkaan ole vain yhden tai muutaman geenin vaikutus vaan tuhansien geenivarianttien yhteisvaikutus.

Tutkimusten mukaan liikunnallista elämäntapaa selittää esimerkiksi persoonallisuus, motivaatio, motoriset taidot ja monet kehon kokoon ja ominaisuuksiin liittyvät tekijät, joiden kaksostutkimusten perusteella tiedetään olevan periytyviä.

Esimerkiksi kestävyyssuorituskyky on voimakkaasti periytyvä ominaisuus.

Perityt ominaisuudet alkavat myös muokata ihmisen käyttäytymistä jo varhain. Jos juokseminen tuntuu helpommalta kuin kavereista, sitä tekee mielellään, ja onnistumisen kokemusten myötä kunto kehittyy ja käyttäytymisestä muodostuu tapa.

Liikuntakäyttäytymiseemme vaikuttaa jopa läheistemme perimä

Liikuntaloton jättipotti on liikunnalliset vanhemmat. Lapset ja vanhemmat muistuttavat toisiaan, jakavathan he keskimäärin puolet geneettisestä variaatiostaan. Liikunnallisesti aktiiviset ja liikkumiseen myönteisesti suhtautuvat vanhemmat liikkuvat enemmän yhdessä lapsiensa kanssa ja tukevat liikunnallisiin harrastuksiin osallistumista.

Joskus perimä tekee tepposet.

Liikunnasta elämäntyönsä tehneen tutkijan lasta puistattaa ajatus sykettä kohottavasta liikunnasta ja intohimon kohteena onkin äänikirjat. Tai perheen ei-identtiset kaksoset suhtautuvat vanhemman liikuntakasvatusyrityksiin täysin päinvastaisesti.

Kun käytäntö haastaa teorian, syntyy parhaimmillaan uusia hypoteeseja.

Geenitutkimus kertoo liikunta-aktiivisuuden riskiluvun

Uusilla geenitutkimuksen menetelmillä voidaan periytyvyyttä tutkia laajemmin kuin aiemmin. Esimerkiksi geneettisen riskisumman avulla voidaan koota yhteen koko perimässä oleva vaihtelu ja summata se yksilölliseksi riskiluvuksi.

Riskiluku voidaan laskea melkein mille tahansa periytyvälle ominaisuudelle, esimerkiksi sairastumisriskille tai jopa liikunta-aktiivisuuden määrälle.

Liikunta-aktiivisuutta kuvaa riskisumma kuvaa kaikkien aktiivisuuteen liittyvien yksilön ominaisuuksien periytyvien osuuksien yhteisvaikutusta.

Geneettisen riskisumman avulla voidaan löytää myös yllättäviä yhteyksiä, jotka haastavat totuttuja ajatuskuluja.

Harjoittelututkimukset toteutetaan usein vapaaehtoisilla ja vaikka tutkimuksiin pyritään usein rekrytoimaan aiemmin harjoittelemattomia ihmisiä, liikuntaan innokkaasti suhtautuvat ovat mestareita ujuttamaan itsensä mukaan peräkkäisiin tai jopa samanaikaisiin tutkimusprojekteihin.

Liikuntatutkimuksiin osallistuvat vapaaehtoiset näyttävät poikkeavan muusta väestöstä, heillä on geenitutkimusten mukaan liikunnalle suotuisa perimä. Valikoitumisharha vaikeuttaa tutkimusten tulosten yleistettävyyttä koko väestöön. Havainnoivissa tutkimuksissa osoitetut yhteydet korkeamman liikunta-aktiivisuuden ja matalamman sairastumisriskin tai pidemmän elämän osalta voivat siis olla ylioptimistisia.

Samat geenit näyttävät myös säätelevän useita eri ominaisuuksia.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi perimä, joka ennustaa korkeampaa liikunta-aktiivisuutta, näyttää olevan yhteydessä myös pienempään riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, toteuttipa liikuntaa tai ei.

Liikkuminen on terveyden kannalta välttämätöntä, liikunta ei

Kukaan ihminen ei ole täysin liikkumaton ja jokaisella on yksilöllisiä liikkumiseen motivoivia tekijöitä. Näitä voivat olla esimerkiksi luonto, toiset ihmiset, taide, rahan säästö, ilmastonmuutoksen torjunta, toimintakyvyn säilyttäminen tai hevos- tai koiraharrastus.

Liikkumisen terveysvaikutukset eivät myöskään riipu ympäristöstä, joissa askeleet otetaan tai siitä, onko päällä urheilutrikoot.

Ohjattu liikunta- tai urheiluharrastus ei ole terveyden kannalta välttämätöntä, mutta ihmiskeho kaipaa monipuolista liikettä pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä läpi elämän.

Liikettä kannattaakin sisällyttää jokaiseen päivään ja kokeilla ennakkoluulottomasti ja useamman kerran uusia liikkumisen tapoja löytääkseen itselle mieluisimman ja motivoivimman tavan liikkua jokaisessa elämänvaiheessa.

Terveelliset elintavat tuovat lisävuosia elämään

Ylipainoon liittyvien sairauksien, kuten diabeteksen, voimakas yleistyminen väestössä osoittaa, että elinympäristön ja käyttäytymisen vaikutus terveyteen on kiistaton.

Perimä, joka niukasti ruokaa sisältävässä ympäristössä oli lisääntymiselle suotuisa, onkin nykyisessä yltäkylläisessä ja passiivisuutta tukevassa ympäristössä erityisen haitallinen. Jos perimä altistaa lihomiselle, esimerkiksi normaalipainossa pysyminen on haastavaa.

Terveelliset elintavat tuovat lisävuosia elämään perimästä riippumatta.

Kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että jopa geneettisesti identtiset ihmiset ovat keskenään erilaisia.

Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että terveellisillä elintavoilla voidaan vähentää sairastumisriskiä jopa heillä, joilla sairastumisalttius kansansairauksiin on perimän vuoksi erittäin suuri.

Tutkimukset, joissa selvitetään miten perimän vaihtelu voidaan huomioida elämäntapahoidoissa, ovat kuitenkin vielä harvinaisia.

Kaikki ihmiset eivät hyödy liikunnasta samalla tavalla

Keskimäärin puolen vuoden hyvin suunnitelulla, nousujohteisella harjoitteluohjelmalla voidaan lisätä ihmisen suorituskykyä yhtä paljon kuin suorituskyky tyypillisesti laskee ikääntymisen myötä kymmenessä vuodessa.

Yksilöiden välillä on kuitenkin huimia eroja harjoitusvasteessa.

Siinä missä joku kasvattaa esimerkiksi lihasvoimaansa yli 50 prosenttia, toisen voima ei välttämättä kasva lainkaan, vaikka jokainen harjoitus olisi tehty yhtä tunnollisesti.

Yksilöllistä vaihtelua harjoitusvasteessa yritetty selvittää, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Sen on arveltu kuitenkin johtuvan ainakin osittain yksilöiden välisistä geneettisistä eroista. Uudet tutkimusmenetelmät tuonevat lisätietoa tulevina vuosina.

Lohdullista kyllä, tutkimusten perusteella näyttää siltä, että kaikki ihmiset hyötyvät liikunnasta jollain tavalla.

Vaikka kunto ei kohenisikaan, saattaa kehon koostumus muuttua terveyden kannalta suotuisampaan suuntaan tai arjen toimintakyky parantua.

Väestön liikunnan edistämisessä pitää huomioida yksilöllisyys

Liikunnan ja terveyden edistämistä ei saa jättää vain niiden asiaksi, joiden perimä on koodattu liikuntamyönteiseksi. Liikunnasta innostuneiden on usein vaikeaa ymmärtää muiden vähäistä liikettä.

Liikunnallisten ihmisten keksimät ratkaisut väestön terveyskäyttäytymisen edistämiseen tuppaavat usein lisäämään ensi sijassa niiden ihmisten aktiivisuutta, jotka jo liikkuvat terveytensä kannalta riittävästi.

Liikunnallisesti passiivisemman väestön aktivoiminen on osoittautunut haastavaksi.

Pahimmillaan hyvää tarkoittavat toimenpiteet itse asiassa lisäävät väestön terveyseroja.

Liikkumisen ja terveyden edistämistyöhön tarvitaan diversiteettiä ja luovuutta. Ihmisiä pitää tukea omannäköiseen liikkumiseen, sillä yksi resepti, suositus tai ohjelma ei ole kaikille tehokas.

 Kirjoittaja Elina Sillanpää on terveyden edistämisen apulaisprofessori ja akatemiatutkija Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnassa.