JYUnity

Suomea pidetään yhtenä maailman demokraattisimmista maista. Internet lupaa meille entistä avoimempaa ja demokraattisempaa tulevaisuutta. Joukkoistavat verkkoalustat, ”online crowdsourcing”, antavat mahdollisuuksia kuulla kansalaisia entistä laajemmin.

Joukkojen viisaus, ”wisdom of the crowds” kääntää vanhan suomalaisen sananlaskun päälaelleen: joukossa ei tyhmyys tiivisty, vaan viisaus.

Joukkoistamisen peruslogiikka kuulostaa erittäin hyvältä demokratian työkalulta. Kun ehdotuksia punnitaan niiden perustelujen varassa, parempi järkiperäinen argumentti voittaa heikomman. Näin lopputulokseksi hioutuu paras viisaus. Ei ole väliä, kuka esityksen on tehnyt. Presidentin ja aktiivimallityöllistetyn perustelut ovat samalla viivalla.

Jos otetaan mittapuuksi yhteiskuntafilosofi Jürgen Habermasin teoria demokraattisesta tahdonmuodostuksesta, taidamme olla kohta demokratian taivaassa.

Mutta kuinka demokraattisia joukkoistavat menetelmät todella ovat? Selvitimme tätä tutkien prosessia, jossa luotiin suomalaisten koulujen opetussuunnitelman perusteet. Aineisto kerättiin matematiikan opetussuunnitelmaprosessista, johon osallistui yliopistojen asiantuntijoiden lisäksi matematiikan opettajia. Tutkimuksemme on juuri julkaistu kansainvälisessä lehdessä, joka luokitellaan suomalaisessa tutkimuksen laadun arviointijärjestelmässä korkeimmalle tasolle (JUFO3).

Tulos näyttää hämmentävältä. Analyysi osoittaa, että suurin osa kommentoijien ehdottamista muutoksista jäi huomiotta. Vahvoja, hyvin perusteltuja muutosesityksiä sivuutettiin loppuvaiheessa. Opetussuunnitelma ei perustukaan puhtaasti parviälyn näkemykseen.

Jossain on kohta, josta käytämme nimitystä ”black box”, musta laatikko. Emme tiedä, kuka teki lopulliset muotoilut opetussuunnitelman perusteisiin.

Suomi on demokraattinen ja avoin maa. Voimme olla ylpeitä siitä. Mutta parhaassakin yhteiskunnassa on sokeita pisteitä. Joskus avoimen yhteiskunnan suurin vaara saattaa löytyä hallintorakenteiden sisältä. Siellä, missä toimeenpanovalta asuu, on myös mahdollisuudet peittää manipuloiva vallankäyttö.

Pahimmillaan puhe osallistamisesta saattaa johtaa näennäisdemokratiaan, jossa kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet jäävät silmänlumeeksi. Tämä rapauttaa luottamusta hallintoon. Se saa aikaan osattomuuden tunnetta, joka on populistisen politiikan kasvualustaa ja purkautuu hallitsemattomilla tavoilla. Tätä olemme nähneet demokratian esikuvaksi kutsutussa USA:ssa.

Siksi demokratian on aina oltava hereillä. Se tarvitsee tutkimusta, joka tuo sokeat pisteet esille.

Hannu L. T. Heikkinen, professori, Koulutuksen tutkimuslaitos

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Journal of Curriculum Studies -lehdessä joulukuussa 2020 (DOI: 10.1080/00220272.2020.1857846)