Annoin loppukesästä 2018 haastattelun Talouselämä-lehden toimittajalle. Siinä sinällään ei ole mitään uutta, että tutkija antaa mediahaastattelun. Haastattelu koski naisten vaikeuksia edetä yritysten johtotehtäviin. Talouselämä-lehden toimittaja Elina Lappalainen oli havainnut, että 500 suurimman suomalaisen yrityksen johdossa on 37 naista. Se on 7,3 prosenttia. Juha-nimisiä toimitusjohtajia listalla on 21.

Sanoin toimittajalle, että annoin sinulle samasta aiheesta haastattelun kymmenen vuotta sitten. Vastaukset voi kaivaa esiin, koska ne ovat pysyneet kutakuinkin ennallaan. Näiden vuosien väliin mahtuu monta muutakin haastattelua samaisesta aiheesta.

Naisten etenemistä johtamisuralla on tutkimuksen keinoin selitetty monin tavoin. Osa selityksistä keskittyy naiseen itseensä. Tästä näkökulmasta ongelma on naisessa, joten häneen kohdistuvat erilaiset kehittämis- ja tukitoimet ovat tärkeitä. (Mies)mentorin tuki auttaa. Naisten johtamiskoulutus on hyödyllistä. Naisten itseluottamusta ja rohkeutta uralla tulisi tukea. Tytöistä pitäisi kouluttaa diplomi-insinööreitä. Harvempi tutkimus on selvittänyt asiaa miesten kannalta. Pitäisikö samat keinot kohdistaa heihin?

Yksilölähtöistä ajattelutapaa ylläpitävät usein myös johtajanaiset.

Tavallinen vastaus, kun heiltä kysyy uraongelmasta, on, etteivät he ole koskaan sellaista kohdanneet. Toinen tavallinen kommentti on, että sukupuolella ei ole merkitystä, vaan osaaminen ratkaisee. Onko tästä ajateltavissa, että vain harvalla naisella on osaamista suuren yhtiön johtotehtävään? Tuskin.

Suosiostaan huolimatta yksilölähtöiset selitykset ovat rajallisia. Ongelmana on, ettei niiden avulla pystytä tarttumaan organisaation rakenteellisiin ja kulttuurisiin arvoihin, olosuhteisiin ja normeihin, joiden puitteissa naiset rakentavat johtamisuraa. Organisaatioiden kulttuurit ja käytännöt ovat monin tavoin sukupuolittuneita tavoilla, joita on vaikea huomata ja tiedostaa. Jo sana esimies ylläpitää käsitystä miehestä. Parempi termi on lähijohtaja.

Onnistuminen työn ja perheen yhdistämisessä on yksi keskeinen uraan vaikuttava tekijä.

Työpaikoilla vallitsee usein sanaton oletus äitiyden ensisijaisuudesta ja isyyden toissijaisuudesta, kun puhutaan vaikkapa vanhempainvapaista tai sairaiden lasten hoidosta. Huomiota on syytä kiinnittää myös yhteiskunnallisiin normeihin. Veikkaukseni on, että tulevan hallituksen työlistalla on perhevapaauudistus. Miesten roolin vahvistaminen hoivan alueella on teema, josta uudistustyön voisi aloittaa.

Tulevaisuuden työelämässä sukupuolen lisäksi tarvitaan muutakin monimuotoisuutta. Talouselämä-lehden Elina Lappalainen kirjoittaa, että Marien ja Tiinojen lisäksi toimitusjohtajien listalta puuttuvat myös Muhammedit. Sitä odotellessa.

Anna-Maija Lämsä
Professori, varadekaani
Kauppakorkeakoulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *