Presidentti Donald Trumpin ajatus poikkeustilan (national emergency) julistamisesta Yhdysvaltojen etelärajan turvaamiseksi on herättänyt laajalti mediahuomiota. Onko presidentillä oikeutta julistukseen? Mihin sillä pyritään? Miten julistuksella voitaisiin ratkaista presidentin määrittelemä ”humanitaarinen ja kansallisen turvallisuuden kriisi”?

Hallinto on jo osittain ollut suljettuna, koska yksimielisyyttä muurin rahoituksesta kongressin ja presidentin välillä ei ole löytynyt. Pyrkiikö Trump mahdollisen poikkeustilan julistamisella ohittamaan kongressin, jos yhteisymmärrykseen ei päästä? Ja mitä poikkeustilalla oikein tarkoitetaan?

Yhdysvaltojen perustuslaissa ei ole erityistä pykälää poikkeuksellisista tilanteista. Kongressin hyväksymä laki (The National Emergencies Act, 1976) antaa presidentille oikeuden sen julistamiseen. Poikkeustilaa itsessään ei ole määritelty sen tarkemmin. Presidentillä on julistuksen kautta mahdollisuus aktivoida tiettyjä asetuksissa määriteltyjä toimenpiteitä, jotka koskevat esimerkiksi asevoimia ja liittyvät kansalliseen turvallisuuteen.

Kongressi voi lain mukaan äänestää poikkeustilan kumoamisesta. Se ei ole kuitenkaan käyttänyt tätä toimivaltaansa. Tälläkin hetkellä Yhdysvalloissa on useita voimassa olevia poikkeustiloja, mukaan lukien George W. Bushin vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen julistama, jota nykyinen hallinto jatkoi viimeksi syyskuussa 2018 sekä vuonna 1994 julistettu poikkeustila joukkotuhoaseiden lisääntyneeseen määrään liittyen.

Perustuslailliset vallanjakoa koskevat kysymykset ovat nousseet esille Yhdysvalloissa laajemminkin. Senaatti äänesti viime joulukuussa Yhdysvaltojen joukkojen vetämisestä ja Saudi-Arabian tukemisesta Jemenissä. Kyseessä oli historiallisesti ensimmäinen kerta, jolloin senaatti käytti toimivaltaansa sitten vuonna 1973 hyväksytyn lain (The War Powers Resolution). Aikana jolloin tämä laki hyväksyttiin, kongressin tarkoituksena oli varmistaa sekä kongressin että presidentin äänten kuuluminen Yhdysvaltain asevoimien käytössä.

Yhdysvaltojen perustuslain mukaan kongressille kuuluu sodan julistaminen ja presidentille puolestaan armeijan ylipäällikön tehtävät. Presidentin vallan kasvu ulkopolitiikassa ja konfliktien muuttunut luonne on kuitenkin problematisoinut sotatilaan liittyvää vallanjakoa. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen asevoimien käytöstä Irakissa äänestettiin kongressissa.  Valtuudet ovat edelleen voimassa, vaikka kongressissa niiden kumoaminen on aika ajoin nostettu esille. Kongressi ei ole toiminut vastavoimana presidentin vallan rajoittamiseksi.

Presidentin ja kongressin välinen valtasuhde ja perustuslaillinen vallanjako ovat ajankohtaisia teemoja yhdysvaltalaisessa poliittisessa keskustelussa erityisesti sotaan ja poikkeustilaan liittyvien toimivaltuuksien osalta, mutta myös laajemmin koskien ulko- ja sisäpolitiikan asialistaa sekä poliittisten proseduurien noudattamista. Erilaiset vallan siirtymiset ja valtuuksien uudelleentulkinnat luovat ennakkotapauksia, jotka vaikuttavat tulevaan keskusteluun sekä normalisoivat vallan uusia tasapainoja.

Erilaisten poikkeustilojen julistaminen Yhdysvalloissa ei ole poikkeuksellista. Poikkeuksellista sen sijaan olisi presidentin yritys kiertää perustuslaillista vallanjakojärjestelmää saadakseen agendansa läpi. Tilanteen kehittymisen kannalta olennaista on poikkeustilan julistamisen hyödyllisyys muurirahoituksen osalta ja siihen liittyvät haasteet sekä pääsevätkö demokraatit ja presidentti Trump yhteisymmärrykseen muurin rahoituksesta.

Anna Kronlund
yliopistonopettaja, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos

Kirjoittaja on käsitellyt väitöskirjassaan (2013, Jyväskylän yliopisto) sotaan ja poikkeustilaan liittyviä valtuuksia Yhdysvaltojen kongressissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *