JYUnity

Paine julkaista tutkimusaineistoja on kasvanut viime vuosina tuntuvasti. Kehoitteita annetaan enenevästi myös laajempien tutkimusinfrastruktuurien kokoamiseen.

Samaan aikaan eurooppalainen henkilötietoja suojaava lainsäädäntö on kuitenkin tiukentunut (sic!). Tässä ristipaineessa tutkimuksen tekijät ovat osin ajautuneet tiedepolitiikan toiveiden ja henkilötietosuojaa koskevien vaatimusten väliseen limboon.

Miten julkaistaan aineisto, joka lähtökohtaisesti ja välttämättä vaatii henkilötietojen näkymistä?

Tämä kysymys on ajankohtainen Suomen viittomakielten tutkimuksessa, jota kansallisesti koordinoi Jyväskylän yliopiston viittomakielen keskus.

Viimeisten kuuden vuoden ajan keskuksessa on koottu laajaa viittomakielistä koneluettavaa aineistokokonaisuutta, Suomen viittomakielten korpusta. Perinteisesti korpuksella on tarkoitettu kielentutkimuksessa miljardeja sanoja sisältävää tekstipankkia.

Viittomakieliä ei kuitenkaan kirjoiteta, joten viittomakielisen korpuksen perustaksi on valikoitunut video. Ratkaisu on luonnollisen erinomainen, paitsi että videolle tulee taltioiduksi myös suoriksi henkilötiedoiksi tulkittavat viittojan kasvot.

Nykykulttuurimme perustuu valtavassa määrin liikkuvalle kuvalle sen eri muodoissa. Siksi onkin suorastaan käsittämätöntä, miten vähän yksiselitteistä tietoa on saatavilla elävään kuvaan perustuvista tutkimusaineistoista sekä niiden pitkäaikaissäilytykseen ja julkaisuunkin liittyvistä vaatimuksista.

Vinouman oikaiseminen ei saa jäädä yksittäisen tutkijan vastuulle, vaan laajemmat, yhteistyössä eri osapuolten kanssa tehtävät linjaukset ovat välttämättömiä. Tässä olisi hyvä mahdollisuus profiloitua positiivisesti myös oman yliopistomme sisällä.

Suomen viittomakielten korpus sisältää kokonaisuutena yli 700 tuntia videoituja keskusteluja ja kerrontaa yhteensä 104 viittojalta. Korpus muodostaa aineistoinfrastruktuurin, jota ilman viittomakielten nykytutkimus ei enää ole uskottavaa.

Samalla korpus on myös pysyvä dokumentti suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta viittomakielestä ja kulttuurista, joihin molempiin kohdistuu yhteiskunnassamme yhä suuria muutospaineita.

Suomen viittomakielten korpuksen julkaisemiseksi tehtyä tähänastista työtä voi kuvailla virkkeellä, joka löytyy tunnetun 1960-luvulla kulttimaineeseen nousseen kirjan takakannesta: ”Kun maailman mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä.”

Osaltamme näissä sankaritöissä on ollut apuna FIN-CLARIN -konsortion Kielipankki. Se on jatkuvasti kannustanut etsimään ja luomaan käytänteitä, joilla videoilla esiintyvien henkilöiden tietosuoja voidaan turvata julkaisutavoitteita hylkäämättä.

Hyvin käydessä ensimmäinen viidesosa korpuksestamme tuleekin saataville Kielipankin kautta helmikuun 2019 loppuun mennessä.

Tommi Jantunen
professori, kieli- ja viestintätieteiden laitos