JYUnity

PISA-tutkimus käynnistettiin tämän vuosituhannen alussa ja sen tavoitteena on vertailla miten 15-vuotiaat nuoret hallitsevat tulevaisuuden kannalta keskeisiä avaintaitoja. PISAn arviointitehtävät perustuvat asiantuntijoiden laatimiin viitekehyksiin. PISA ei pyri arvioimaan kouluopetuksen tuottamien sisältöjen hallintaa opetussuunnitelmaperusteisesti. PISA-tutkimukseen osallistuvat tietyllä aikavälillä syntyneet 15-vuotiaat, jos he ovat seitsemännellä tai sitä ylemmällä luokalla koulussa.

Suomessa valtaosa osallistujista on 9.-luokkalaisia, mutta mukana on myös 8. luokan oppilaita. Maailmanlaajuisesti pääosa PISAan osallistuvista oppilaista on 10. kouluvuodellaan.

Kognitiivisten tehtävien vastausten ja taustakyselyiden perusteella tuotetaan jokaisen osallistuvan oppilaan osaamisesta kymmenen pistemääräarviota kaikilta alueilta. Niiden mukaan lasketaan kansallinen keskiarvo, joka tuloksissa raportoidaan. Ensimmäisessä, vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa, OECD-maiden oppilaiden osaamista kuvaavaksi keskiarvoksi asetettiin 500 pistettä ja keskihajonnaksi 100 pistettä. Sittemmin OECD:n keskiarvo on hieman laskenut, ollen nyt lukutaidossa 487 pistettä ja matematiikan sekä luonnontieteen osaamisessa 489 pistettä. Näiden pääarviointialueiden lisäksi mukana on kierroksittain vaihtuvia innovatiivisia alueita sekä vapaaehtoisesti valittavana oleva talousosaamisen arviointi.

Erilaisia koetehtäviä on tarjolla niin paljon, että käytännössä jokaisella oppilaalla on yhdessä koulussa erilainen tiedollinen koe. Tehtävien suuri määrä ja erilaiset orientaatiot varmistavat sen, että niillä saadaan arvioitua viitekehysten mukaista osaamista mahdollisimman kattavasti ja monipuolisesti. Tutkimukseen valitaan osallistumaan ositetun otannan perusteella noin 160 koulusta 42 oppilasta, jotka valitaan satunnaisesti. Yksittäisen koulun tulos on riippuvainen otokseen osuvista oppilaista; ja koulujen pistekeskiarvojen luottamusväli on tyypillisesti ollut 15–20 pistettä suuntaansa. Näin ollen PISA-tutkimus ei sovellu koulujen osaamisen keskinäiseen vertailuun, eikä oppilasarviointiin.

Osaamisen tasoa voidaan vertailla kansallisesti luotettavasti ainoastaan tilastollisten suuralueiden – pääkaupunkiseudun, Etelä-, Länsi- sekä Itä- ja Pohjois-Suomen kesken. Tutkimukseen osallistuville kouluille toimitetaan palauteraportit osaamisestaan ja ne voivat tehdä raporteista oman tulkintansa otoksensa tuntien. PISA-tutkimus arvioi ja vertailee kattavasti ja laadukkaasti eri maiden koulujärjestelmien tuottamaa osaamista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Koulujärjestelmätasolla saamme myös erinomaista tietoa osaamisen jakaantumisesta alueittain sekä siitä, missä määrin se jakaantuu oppilaiden ja miltä osin koulujen kesken.

Parhaiten PISA-tutkimus palvelee käytettäessä sen tuloksia muiden tutkimusten rinnalla ja hyödynnettäessä sen tuottamaa vertailutietoa poliittisen päätöksenteon tukena.

Taustatietoa

• OECD:n organisoima Programme for International Student Assessment, PISA-tutkimus toteutettiin vuonna 2018 seitsemännen kerran. Se oli volyymiltään kaikkein aikojen laajin kansainvälinen arviointitutkimus, johon osallistui 600 000 oppilasta 79 maasta.
• Koululaisten osaamista vertailevilla kansainvälisillä arviointitutkimuksilla on yli 60-vuotinen historia, jonka voidaan katsoa saaneen alkunsa FIMS (First International Mathematics Study) matematiikan arviointitutkimuksesta. Sen toteutti UNESCOn Hampuriin perustama kansainvälinen arviointiorganisaatio IEA (the International Association for the Evaluation of Educational Achievement) vuonna 1964. Tutkimukseen osallistui 12 maata. Suomi oli mukana, ja 13-vuotiaiden oppikoululaistemme osaaminen oli tuolloin 26,4 pisteen keskiarvolla vertailun neljänneksi parhainta. Paras osallistujamaa oli Israel 33 pisteen keskiarvolla.

Arto K. Ahonen

Yliopistotutkija, PISA-tutkimuksen kansallinen tutkimusjohtaja
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos