JYUnity

Kaikki me, jotka työskentelemme Jyväskylän yliopiston kampuksella, saamme olla tekemisissä Alvar Aallon arkkitehtuurin kanssa. Hänen arkkitehtuurinsa kieli on laajalti tunnettua, ja sen ilmaisu kantaa ajasta aikaan.

Mutta kuinka paljon oikeastaan tiedämme tämän maailmankuulun arkkitehdin omasta kielellisestä historiasta?

Alvar Aalto syntyi Kuortaneella Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1898 ja kuoli Helsingissä vuonna 1976. Isä Johan Henrik Aalto oli suomenkielinen ja äiti Selma (Selly) Mathilda Hackstedt ruotsinkielinen. Vuonna 1903 perhe muutti Jyväskylään, joka oli tuolloin vielä hyvin yksikielinen kaupunki.

Aallosta on vuosien mittaan kirjoitettu lukuisia kirjoja ja hänen työtään tutkitaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa, mutta hänen kielellisestä taustastaan tiedetään verraten vähän.

Vuoden 1900 kielitilastot paljastavat, että Jyväskylän vajaasta 3 100 asukkaasta noin 96 prosenttia oli suomenkielisiä, ruotsinkielisiä oli noin 4 prosenttia eikä muun kielisiä ollut tilastoissa kuin muutama (0,1 %). Vuonna 1920 Jyväskylässä oli vajaat 5 700 asukasta, joista suomenkielisiä oli noin 97 prosenttia ja ruotsinkielisiä kolmisen prosenttia. Muun kielisiä ei kyseisen vuoden kielitilastossa ollut enää lainkaan.

Kun Aalto vuonna 1927 muutti Jyväskylästä, kaupungin kielisuhteet eivät juurikaan olleet muuttuneet vuosisadan alusta. Kaksikielinen Aalto vaikutti siis uransa alussa ympäristössä, jossa suuri enemmistö puhui äidinkielenään suomea. Kun hän sittemmin siirtyi Turkuun ja edelleen Helsinkiin, tilanne muuttui ja myös ulkomaiset kontaktit lisääntyivät. Aallon kielellisestä taustasta tiedetään myös, että hänen vahvin vieras kielensä ei suinkaan ollut englanti vaan saksa.

Alvar Aalto halusi lyödä ”hepnaadilla” (ruotsin häpnad) eli ällikällä. Suomenruotsalainen kirjailija Göran Schildt, joka on laatinut Aallosta usealle kielelle käännetyn elämäkerran, on todennut muun muassa, että Aalto oli vanhemmiten kertonut äidinkielensä olevan ruotsi. Schildtin kanssa Aalto käytti ainoastaan ruotsia, ja esimerkiksi Alvar Aalto -säätiön kaikkien pöytäkirjojen kieli oli ruotsi peräti 35 vuoden ajan.

Aallossa riittää siis paljon ammennettavaa myös kielitieteellisestä näkökulmasta. Erityisen mielenkiintoisen työkalun tähän tarjoaa kielellisen elämäkerran käsite, jonka avulla voidaan valottaa esimerkiksi Aallon yksilöllisiä kielellisiä valintoja ja kompetensseja osana laajempaa kulttuurihistoriallista kontekstia.

Harry Lönnroth
Kirjoittaja on pohjoismaisten kielten professori

Lähteet ja lisätietoa:

Schildt, Göran (1997), Näin puhui Alvar Aalto. Helsinki: Otava.

Schildt, Göran (2004), Alvar Aallon äidinkieli oli ruotsi, Helsingin Sanomat 17.6.2004.

Schildt, Göran (2007), Alvar Aalto – en levnadsteckning. Jyväskylä: Alvar Aalto-museet.

Tommila, Päiviö (1970–1972), Jyväskylän kaupungin historia 1–2: 1837–1965. Jyväskylä: Gummerus.