JYUnity

Jyväskylän yliopistossa tutkijat kehittävät hiilijalanjäljen tapaista mittaria luontokadolle. Jatkossa organisaation ilmasto- ja luontohaitat voitaisiin laskea talouskirjanpitoon perustuen. Silloin liikevaihto, tulos, voitto ja tappio voivat olla jotain aivan muuta kuin nyt ovat, kirjoittaa väitöskirjatutkija Sami El Geneidy Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Ilmastonmuutos ja luontokato puhuttavat monella eri tasolla. Puhutaan globaalista vastuusta, valtioiden ja kaupunkien vastuusta, yritysten ja yksilöiden vastuusta, järjestelmätason muutoksista sekä pienistä arjen teoista. YK:n ympäristöjärjestö osoitti viime vuoden raportissaan, että nykyiset kansalliset tavoitteet voivat johtaa jopa kolmen asteen lämpenemiseen. Pariisin sopimuksen mukainen 1,5 asteen tavoite tuntuu kaukaiselta. Kuluneen vuosikymmenen 2011–2020 kansainvälisistä luonnon monimuotoisuustavoitteista yhtäkään ei kokonaisuudessaan saavutettu.

Miksi sitten olemme vieläkin epäonnistuneet merkittävien toimenpiteiden jalkauttamisessa? Asiaan on miljoona erilaista näkökulmaa, mutta lähestyn ympäristöjohtamisen tutkijana asiaa organisaatioiden ja yritysten kautta, joissa hiilijalanjälki on tunnettu ja käytetty mittari.  Hiilijalanjälki kuvaa vaikkapa tuotteen, palvelun, yrityksen, valtion tai yksilön haitallisia vaikutuksia ilmastolle eli ilmastohaittoja.

Luontokadon osalta kehittelemme parhaillaan vastaavaa mittaria Jyväskylän yliopistossa.

Hiilijalanjälkeään mittaavat ja raportoivat organisaatiot tuntuvat usein viestivän hiilijalanjäljestään muista toiminnoista erillisenä palasena. Ilmastotoimet asetetaan organisaation nykyisen todellisuuden, eli usein taloudellisen tilanteen, rajoihin. Ilmasto- ja luontohaitat on tuotava lähemmäs organisaation päätöksenteon ydintä, talouskirjanpitoa. Kuten Ruth D. Hines muotoili jo vuonna 1988: Talouskirjanpito ei ainoastaan viesti organisaation tilaa ja tunnuslukuja, vaan se asettaa organisaatioiden rajat ja ohjaa niiden todellisuutta. Mitä jos muuttaisimme ja muovaisimme tuota todellisuutta?

Millaisen kirjanpitomallin haluamme jatkossa?

Organisaatioita laajemmalla tasolla Kate Raworth on ravisuttanut perinteistä ajatusmalliamme talouden jatkuvasta kasvusta. Hän kehitti donitsitalousmallin, jonka mukaan taloutemme pitäisi rakentua sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden reunaehdoilla. Vastikään julkaistu Dasgupta Review peräänkuuluttaa talouden murrosta niin, että luontokato huomioidaan taloudellisen menestyksen mittareissa.

Samaan tapaan talouskirjanpidon rinnalle tai jopa sitä ohjaavaksi tekijäksi, on kehitettävä ilmasto- ja luontohaittojen kirjanpitomalli.

Talouskirjanpidon nykyinen malli ei ole luonnonlaki. Meidän on mietittävä, minkälaisen kirjanpitomallin haluamme tulevaisuudessa ohjaavan toimintaamme ja minkälaisen todellisuuden haluamme rakentaa.

Kehitämme Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisössä ja kauppakorkeakoulussa menetelmää, jossa organisaation ilmasto- ja luontohaitat lasketaan ja raportoidaan talouskirjanpitoon perustuen.

Jatkossa liikevaihto, tulos, voitto ja tappio voivat olla jotain aivan muuta kuin nyt annetaan ymmärtää.

Tulevaisuuden, ja toivottavasti nykyhetkenkin, organisaatioissa päätöksenteko perustuu kokonaisvaltaisen kestävyyskirjanpidon viestimälle todellisuudelle.

Sami El Geneidy

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa  (Yritysten ympäristöjohtaminen) ja Jyväskylän yliopiston resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomin jäsen.